Olen päättänyt aloittaa lyhyistä postauksista koostuvan kauteni

Tiesittekö, että toisten blogien jatkuvalla kommentoinnilla voi olla arvaamattomat seuraukset.

Hei Visa, mäkään en tajuu

Tietoisuuteni Blogistanin trendeistä on ilmeisesti pudonnut lähes nollaan, kun en ole tunnistaa Kultainen Kuukkeli -kisan finalisteista kirjoittavaa julkaisua. Siis mikä ihmeen Ilta-Sanomat?

Rouva T:n ihmeelliset kiusaukset

Baarin ovi oli houkuttelevasti avoinna. Pitkänperjantain ilta oli jo hämärtynyt ja kevätillan koleus valtasi kadut. Rouva T. pujahti oviaukosta sisään ja katsoi tarkkaavaisesti ympärilleen. Onko tämä se sama baari, jossa minulla oli tapana käydä opiskeluaikoinani, rouva T. mietti. Mitäs luulisit, tuttu ovimies hymyili.

Iltapäivällä rouva T:n oli vallannut apeus. Rouva T:n puoliso oli liikemiesmatkalla eteläisessä Saksassa. Matka kestäisi koko pääsiäisen.

Rouva T. yritti miettiä, mitä hänen puolisonsa mahtaisi tuoda tuliaiseksi eteläisestä Saksasta. Tuskin suklaamunia. Tehtäisiinkö eteläisessä Saksassa edes suklaamunia. Rouva T. ei ollut varma. Hänen mieleensä tulivat ainoastaan Bayerische Motor Werken tuotteet. Jotain laadukasta sen täytyisi olla.

Viisitoista minuuttia myöhemmin rouva T. ei enää jaksanut miettiä tuliaisia. Hän avasi television, mutta sulki sen samantien. Ruudussa esitettiin kidutusta. Ristillä riippuvaa pitkätukkaista ja likaista vankia tökittiin keihäällä ja ohjaaja mässäili yksityiskohdilla. Rouva T. päätti olla provosoitumatta tästä, koska hän mielessään kuitenkin hyväksyi kaikki ne vieraiden valtioiden miehitykset, joilla oli YK:n valtuutus.

Hetken aikaa rouva T. mietti soittavansa ystävälleen rouva A:lle, mutta muisti samassa, mitä rouva K. oli kertonut rouva A.n tokaisseen Neiti P:lle tämän kehuttua rouva T:n uudempaa autoa.

Rouva T. päätti lähteä baariin.

Jos rouva T. olisi ollut lähiörouva, hän olisi voinut suunnitella menevänsä lähiöbaariin iltaa istumaan. Valitettavasti rouva T. ei ollut lähiörouva. Itse asiassa hän ei ollut edes koskaan kuullut lähiöistä. Siksi hänen mieleensä ei tullut suunnitella menevänsä lähiöbaariin.

Ideastaan ilahtuneena Rouva T. puki ylleen mielistringinsä sekä stay-up -sukat. Ensin hän suunnitteli laittavansa päälleen 360 euron hintaiset pitsiset rintaliivit, mutta arveli, ettei se olisi oikein hänen matkoilla olevaa puolisoaan kohtaan. Niinpä hän puki ylleen 250 euroa maksaneet pitsiset rintaliivit.

Päästyään kadulle rouva T. mietti mihin suuntaan hänen pitäisi kääntyä. Hän päätti mennä oikealle. Luultavasti joku baari tulee ennen pitkää vastaan, hän arveli. Käveltyään puoli tuntia, rouva T. tunsi itsensä niin uupuneeksi, että hetken aikaa hän suunnitteli ottavansa taksin ja ajavansa sillä loppumatkan. Ehkä se ei kuitenkaan olisi oikein matkoilla olevaa puolisoani kohtaan, rouva T. tuumi ja päätti mennä bussilla.

Baaritiskin tumma puupinta kiilsi ja heijasti tiskin takana olevien kahdeksan oluthanan kuvajaisia. Miksiköhän niitä on juuri kahdeksan, rouva T. mietti. Jotta voisin palvella sinua nopeammin, baarimikko vastasi ja lipoi huuliaan.

Miellyttäväkäytöksiseksi herraksi pukeutunut mies nojaili itsevarmana baaritiskiin. Mies vilkaisi arvioivasti rouva T:tä, kun hän astui ovesta ja käveli kohti baaritiskiä. Mies yritti välttää tuijotusta, mutta rouva T. ei voinut olla huomaamatta, että mies oli huomannut hänet. Rouva T. mietti pitäisikö hänen hymyillä miehelle osoittaen, että oli huomannut hänen katseensa samalla osoittaen, ettei pitänyt sitä tunkeilevana. Ei, se ei olisi oikein matkoilla olevaa puolisoani kohtaan, hän tuumi ja iski miehelle silmää.

Rouva T. maisteli mojitoaan ja silmäili hajamielisenä iltapäivälehteä, kun hänen mieleensä juolahti ajatus. Tässä minä rouva T. istun baaritiskillä ja maistelen mojitoani samalla, kun puolisoni on matkoilla eteläisessä Saksassa. Rouva T. vilkaisi sivulleen, oliko miellyttäväkäytöksiseksi herraksi pukeutunut mies huomannut, mitä hän ajatteli, mutta tämä tuijotti isorintaista tarjoilijaa.

Pitäisiköhän minun pyytää tuota herraa tarjoamaan itselleni vodka martini, rouva T. mietti, mutta ajatteli, ettei se olisi oikein hänen matkoilla olevaa puolisoaan kohtaan. Rouva T. pyysi miestä tarjoamaan hänelle cosmopolitanin.

Miksi tässä taksissa on punaiset verhot, rouva T. kysyi. Ei tämä ole taksi. Tämä on limusiini, mies vastasi.

Rouva T. mietti pitäisikö hänen kertoa miehelle olevansa sinkku. Ei, se ei olisi oikein hänen matkoilla olevaa puolisoaan kohtaan, hän tuumi ja päätti sen sijaan valehdella ikänsä.

Aamulla mies pyysi hänen puhelinnumeroaan. Rouva T. oli jo kirjoittamaisillaan sen huulipunalla peiliin, mutta ajatteli, ettei se olisi oikein hänen matkoilla olevaa puolisoaan kohtaan. Hän kirjoitti sen sijaan sisarensa puhelinnumeron.

Kaksi vuotta myöhemmin rouva T. ja hänen puolisonsa istuivat autossa matkalla rouva T:n sisaren ja tämän miellyttäväkäytöksiseltä näyttävän miehensä luo syömään pääsiäisateriaa. Rouva T. mietti, pitäisikö hänen kertoa miehelleen tuosta pääsiäisestä kaksi vuotta aiemmin, kun hän oli tavannut sisarensa miehen ensimmäisen kerran, mutta päätti sitten, ettei se olisi oikein hänen sisarensa puolisoa kohtaan.

Sitä paitsi hän oli saanut eteläisestä Saksasta tuliaiseksi suklaamunia.

Onko tämä punaviini lammasmarinoitua, rouva T kysäisi. Ei, se on yrttihöyrytetty kahdensadan asteen pakkasessa, rouva T:n sisaren mies vastasi.

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 6.

Tämä on kuudes ja ensimmäinen viimeisen osan jälkeinen osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä osa 3, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 4. sekä Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 5. Lukeminen saattaa kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, vaikkakaan kaikki eivät välttämättä ole sitä mieltä.

Tähän mennessä tapahtunut: Ravintolamoguli Ensio P. Nassi on megafoniaan apunaan käyttäen onnistunut kohoamaan Brasilian keisariksi. Hän varustaa ennennäkemättömän sotalaivaston tarkoituksenaan vallata ravintolaketjunsa takaisin. Kasvihuoneilmiö on hävittänyt Suomen metsät kolmessakymmenessä vuodessa ja kaikkialla kasvaa basilikaa. Lentokoneen putoamispaikalta löytynyt vastasyntynyt poikalapsi Geir on osoittautunut suureksi kemialliseksi neroksi. Jo kahdeksanvuotiaana tohtorina hän kehitti menetelmän, jolla basilikasta voidaan jalostaa paperia sekä kännyköitä. Nobel-illallisella Ruotsin kuningatar Victoria kosii Geiriä. Annettuaan myöntävän vastauksen hän päättää pistäytyä miestenhuoneessa. Sieltä on kuitenkin paperi lopussa ja Geir myöhästyy jälkiruoan tarjoilusta.

Könönen katseli tyytyväisenä aikaansaannostaan. Kirveisiin erikoistunut blogi oli osoittautunut menestykseksi. Jo kolmenakymmenenä vuotena hän oli saanut kultaisen kuukkelin parhaana erikoisalablogina.

Könönen oli laajentanut blogiaan useaan otteeseen ja se oli jo suurempi kuin Sedis Blog. Uuteen lisäsiipeen oli rakennettu loistohotelli kaikkein vaativimpia asiakkaita varten. Suurin osa Könösen blogin kävijöistä saapui kuitenkin blogin taakse rakennetun elämyspuiston vuoksi. Sen tärkein vetonaula oli ehdottomasti puiston keskustassa sijaitseva nuotio, jossa paloi ikuinen tuli. Sen ympärillä kahdeksan suolapatsaaksi jähmettynyttä Business Opportunity Directoria istui edelleen samoissa asennoissa kuin tuona kohtalokkaana yönä kolmekymmentä vuotta sitten.

Könönen huomasi, että linnut olivat taas paskantaneet sivupalkkiin. Hän haki harjan vajasta, puhdisti sivupalkin ja meni sitten hakemaan lisää kahvia.

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 5.

Tämä on viides ja viimeinen osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä osa 3. sekä Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 4. Lukeminen saattaa kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, vaikkakaan kaikki eivät välttämättä ole sitä mieltä.

Tähän mennessä tapahtunut: Ravintolamoguli Ensio P. Nassin ravintoloissa vallitseva anarkia on saatu taltutettua vaihtamalla kaurapuuro ainoaksi tarjoiltavaksi annokseksi. Henkilökunta viihtyy hyvin ja hymyilee toisilleen. Ridge kehittää basilika-basilika-voileivän sekä basilika-basilika-kurkkusaalaatin. Hän ei ole kuitenkaan näihin tyytyväinen. Unessa hän tapaa entisen Turo Taylorin myyntikouluttajan, joka on ryhtynyt tv-kokiksi. Aamulla Ridge huomaa osaavansa valmistaa basilika-basilika-basilikaa. Samaan aikaan lentokoneen putoamispaikan raunioista kuuluu lapsen itkua.

Maastoauto pysähtyi nuotion vierelle. Moottori sammutettiin. Business Opportunity Directorit nousivat seisomaan.

Maastoauton kuljettajan puoleinen ovi aukesi ja ulos astui tyylikkääseen mittatilauspukuun sonnustautunut hymyilevä mies.

- Iltaa, mies sanoi.

- Iltaa, Business Opportunity Directorit vastasivat yhteen ääneen.

- Istutaan alas, mies sanoi.

Kaikki istuivat. Tämän jälkeen keskustelu vaimeni taas mutinaksi. Ainakaan Könönen ei pystynyt saamaan selvää, mistä puhuttiin. Yhtäkkiä maastoautolla paikalle saapunut mies nousi seisomaan.

- Minulla on oikeus vapauttaa kaksi, hän sanoi.

Juuri sillä hetkellä Könönen näki parin sadan metrin päässä pölypilven. Sen aiheutti Turo Taylorin pukuun sonnustautunut mies, joka juoksi kovaa vauhtia kohti nuotiopaikkaa. Miehellä oli kirves kädessään.

Keskeytämme ohjelmamme ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi. Basilika-basilika-basilika on voittanut kolmannen palkinnon Pirkka-tuotteiden kolmas palkinto -kisassa. Arvovaltainen raati kiitti erityisesti Basilika-basilika-basilikan raikkautta, pidätyskykyä sekä soveltuvutta asiakaspalvelutehtäviin. Yleisöllä on mahdollisuus allekirjoittaa onnitteluaddressi Akateemisen kirjakaupan kellarissa torstaista perjantaihin.

Blogiyrittäjä Könönen laahusti apeana takaisin bloginsa luo.

Jatkuu...

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 4.

Tämä on neljäs osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2. sekä Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä osa 3. Lukeminen saattaa kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, vaikkakaan kaikki eivät välttämättä ole sitä mieltä.

Tähän mennessä tapahtunut: Ridgen ystävä vuosien takaa tunnustaa olevansa postinkantaja. Ravintolamoguli Ensio P. Nassi leiriytyy Brasilian rannikolle. Kolmen vuoden kuluttua rantaan ajautuu laatikko, jossa on megafoni. Basilika valitaan Suomen kansalliskukaksi.

Blogiyrittäjä Könönen yritti pysytellä matalana. Ympärillä oleva hiekka tuntui vielä haalealta, vaikka yöilma oli jo viilentynyt päivän kuumuudesta. Nuotio oli noin 50 metrin päässä. Hän toivoi, etteivät tulen ympärillä istuvat Business Opportunity Directorit huomaisi häntä.

Könönen oli jo ollut menossa takaisin nukkumaan, kun hän oli yhtäkkiä kuullut kitaransoittoa. Katsoessaan suuntaan, josta ääni tuli, hän näki valon välkettä ehkä noin kilometrin päästä. Siellä paloi nuotio.

Könöseltä oli kestänyt lähes puoli tuntia päästä huomaamatta lähemmäs nuotiota. Loppumatkan hän oli ryöminyt. Enimmän aikaa Business Opportunity Directorit tuijottivat vaiteliaina tuleen. Välillä joku avasi suunsa, mutta puhui niin hiljaa, että Könösen korviin kantautui pelkkää muminaa. Muut mumisivat vastaukseksi ja taas oli hiljaista.

Jonkun ajan kuluttua mumina alkoi lisääntyä. Könösestä tuntui aivan kuin tulen ympärillä keskustelevat ihmiset olisivat olleet kiihdyksissä jostain. Äänenpainokin kasvoi ja Könönen saattoi selvästi erottaa yksittäisiä sanoja muminan seasta. Äkkiä yksi naisista huusi kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä: mitä Juhana tekisi!

Tämä aiheutti välittömän muutoksen muminan sävyssä. Nyt se oli innostunutta, jopa vapautunutta. Välillä joku taas soitti kitaraa. Nauruakin kuului. Yhtäkkiä sama mies, joka oli aiemmin puhunut Könösen kanssa nousi seisomaan ja osoitti kädellään aavikolle. Puolen kilometrin päässä näkyivät maastoauton valot. Se ajoi suoraan kohti nuotiota.

Jatkuu...

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 3.

Tämä on kolmas osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä sekä Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2.

Tähän mennessä tapahtunut: Ravintolamoguli Ensio P. Nassin ravintolat ovat anarkian tilassa, koska hän itse on kateissa. Kokki vittuilee tarjoilijalle, tarjoilija vittuilee asiakkaille eivätkä asiakkaat syö lautastaan tyhjäksi. Samaan aikaan Ridge ja ystävä vuosien takaa palaavat ajelulta. He näkevät koko naapuruston tuhoutuneen lentokoneen maahansyöksyssä. Ridge ryntää tutkimaan basilikantaimiaan. Ne ovat kaikki tuhoutuneet yhtä lukuunottamatta.

Könönen päätti mennä nukkumaan. Business Opportunity Directorit olivat ryhtyneet töihin eivätkä enää edes huomanneet Könösen läsnäoloa. Molemmat ryhmät olivat laatineet suunnitelmiaan jo tuntikausia. Huuto ja mekastus oli välillä ollut korviasärkevää. Nyt meteli oli hieman laantunut. Ilmeisesti ryhmät olivat edistyneet. Toinen ryhmä oli jäänyt ruokasaliin, mutta toinen oli siirtynyt blogin takapihalle.

Ennen nukahtamistaan Könönen ajatteli puutarhakeinua. Sellaisen hän vielä hankkisi...

Yöllä Könönen säpsähti hereille. Hän hapuili kelloaan yöpöydältä. Seitsemäntoista yli kolme. Blogissa oli hiirenhiljaista.

Könönen laskeutui alakertaan ja meni ruokasalin ovelle. Ovi oli raollaan. Sisällä paloi valo, mutta ääntäkään ei kuulunut. Könönen vilkaisi sisälle. Ruokasali oli tyhjä.

Könönen astui blogin takapihalle. Toinenkin ryhmä oli hävinnyt. Blogistanin yössä kuului vain heinäsirkkojen siritys.

Könönen yritti katsella ja kuunnella ympärilleen, mutta ei havainnut jälkeäkään kummastakaan ryhmästä. Sen sijaan halkovajan ovi oli raollaan. Könönen suuntasi askeleensa sinne.

Vajan ovi narisi avautuessaan. Könönen katsoi ympärilleen ja kauhistui.

Kahdeksan kirvestä puuttui!

Jatkuu...

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2.

Tämä on toinen osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin ilmestyneen osan Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä voit lukea täältä.


Tähän mennessä tapahtunut: Ravintolamoguli Ensio P. Nassi kuulee vaimonsa pettäneen häntä postinkantajan kanssa. Kostoksi Nassi päättää lähteä risteilylle. Matkalla satamaan taksi kaapataan ja Nassi menettää tajuntansa. Kolmen viikon kuluttua hän herää Brasilian rannikolla palavasta rahtialuksesta. Nassi onnistuu hyppäämään reelingin yli ja uimaan maihin. Tästä tietämättömänä rouva Nassi on alkanut odottaa postinkantajan lasta. Naapurin Ridge istuttaa basilikaa, juuri kun ovikello soi. Siellä on ystävä vuosien takaa. Hän pyytää Ridgeä ajelulle. Puoli tuntia myöhemmin matkustajalentokone putoaa Ridgen talon päälle. Rouva Nassi ja postinkantaja kuolevat. Tai siltä ainakin näyttää.



Blogiyrittäjä Könönen valitsi käyntikortissa olevan numeron. Hän antoi puhelimen soida. Kukaan ei vastannut. Könönen odotti ja sulki sitten puhelimen. Saman tien, kun Könönen oli laskenut luurin alas, puhelin pirahti.

- Könösen Blogi ja Hoito, toimitusjohtaja Könönen puhelimessa.

- Täällä kirj... sisällöntuottaja Seppälä. Tarvitsetteko sisällöntuottajaa blogiinne?

- Enpä oikein usko. Kävijöitä minä kaipaisin.

- Mutta onnistunut sisältö voisi houkutella kävijöitä blogiinne.

- Tuskinpa. Sitä paitsi, ei minulla oikein ole nyt varaakaan palkata henkilökuntaa.

- Voisin työskennellä ilmaiseksi, jos vain saan työni ohessa hieman mainostaa kirjojani blogissanne.

- Enpä oikein tiedä. Blogini on täynnä näkymättömiä mainoksia eikä sinne mahdu yhtään enempää. Kiitos soitostanne.

Könönen sulki jälleen puhelimen. Samassa hän kuuli kuinka pihaan ajoi auto. Könönen astui ulos. Tila-autosta purkautui kahdeksan henkilöä.

- Tekö soititte, kuljettajan paikalta noussut mies kysyi.

- Anteeksi, nyt en ymmärrä.

- Soititte käyntikortissa olevaan numeroon. Business Opportunity Director. Tarvitsette apuamme, mies sanoi katsellen Könösen blogia.

- Mutta kukaan ei vastannut puhelimeen.

- Aivan. Me voimme kaksinkertaistaa liikevaihtonne viidessä vuodessa. Miltä kuulostaa.

- Liikevaihtoni taitaa olla tällä hetkellä kymmenen senttiä.

- Tiedän. Kuten huomaatte, olemme tehneet hieman ennakkotutkimusta blogistanne. Sopiiko, että ryhdymme hommiin. Tarvitsemme kabinetin, fläppitaulun ja tusseja sekä paljon kahvia.

- Fläppitaulua ei ole eikä kabinettia, mutta voitte mennä tuonne ruokasaliin. Ei sinne kuitenkaan asiakkaita eksy. Pistän kahvia tulemaan.

- Mainiota. Jakaannumme kahteen ryhmään. Paiskimme töitä kelloon katsomatta. Toinen ryhmä nukkuu viiden tunnin yöunet ja toinen ryhmä ei nuku lainkaan. Aamulla esittelemme teille ryhmien tuotokset.

Jatkuu...

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä

Blogiyrittäjä Könönen haukotteli ja oikoi kivistäviä jäseniään. Edellisiltana oli mennyt pitkään blogin vuotavaa peltikattoa korjatessa. Könönen uskoi tukkineensa pahimmat vuotokohdat, mutta pelkäsi, että kunnon rankkasateella ämpäreitä taas tarvittaisiin.

Uusi päivä Blogistanissa oli alkamassa. Könönen hapuili kahvia kuppiinsa ja astui ovesta bloginsa etupihalle. Autiota. Ei yhtään asiakasta. Könönen tarkisti kävijätilastoistaan, että viime yönä oli pari asiakasta käynyt automaatilla. Mitähän nekin olivat olleet vailla. Toinen näköjään oli eksynyt Googlesta hakusanoilla Juhana Helmenkalastaja.

Könönen vilkaisi bloginsa sivupalkkia. Linnut olivat taas paskantaneet siihen. Könönen huokaisi ja haki harjan vajasta.

Saatuaan sivupalkin puhtaaksi Könönen haki lisää kahvia ja ryhtyi mielipuuhaansa. Hän istahti bloginsa portaille ja alkoi kiikaroida ympäröivää blogiskeneä. Tuolla näytti menevän joku lukija kovaa vauhtia määrätietoisin liikkein. No se ei tänne eksy, Könönen mietti.

Entäs tuolla. Joku potentiaalinen asiakas siellä harhaili. Selvästi lukemisen tarpeessa. Tuleekohan se tänne. No ei tullut. Meni Sedis Blogiin.

Perhana, Sedis vie kaikki asiakkaat, Könönen tuskaili.

Pari kuukautta aiemmin Könönen oli mielestään tehnyt elämänsä kaupat ostaessaan blogin lipevältä välittäjältä. Vaikka Könönen tiesi, ettei todellisuus täysin vastaisi välittäjän maalailemaa auvoisaa kuvaa tuhansista ja taas tuhansista asiakkaista, joiden virta valuisi lakkaamatta Könösen blogiin, oli liiketoiminnan täydellinen jämähtäminen alkuinnostuksen jälkeen paha pettymys. Blogi tuntui olevan täydellisen sivussa kaikista valtavirroista. Suurin osa asiakkaista kiersi sen kaukaa. Vain jotkut uteliaat eksyivät silloin tällöin paikalle, mutta harvoin tulivat toista kertaa.

Näkymättömät mainokset, joiden esityssopimusta sama välittäjä oli sujuvasti suositellut, eivät tuottaneet edes sen vertaa, mitä niiden pystyttäminen blogiin strategisille paikoille oli tullut maksamaan.

Aurinko paistoi, kahvi jäähtyi kupissa ja blogiyrittäjä Könösen mieli oli musta.

Ei perhana, nyt saa riittää, Könönen tuumi ja päätti hakea haulikkonsa.

Könönen nousi ja meni sisälle blogiinsa. Asekaappi oli lukossa, mutta Könönen muisti nähneensä sen avaimen eteisen lipaston ylälaatikossa. Hän vetäisi laatikon auki.

Mitä perkelettä, Könönen ihmetteli. Laatikossa ei ollut avainta. Sen sijaan se oli täynnä käyntikortteja. Könönen poimi yhden käteensä. Business Opportunity Director -tittelin lisäksi kortissa oli kahdeksan eri nimeä sekä puhelinnumero. Könönen selaili kortteja. Kaikissa oli sama teksti.

Könönen mietti kuumeisesti. Kuka oli täyttänyt lipaston käyntikorteillaan ja mihin asekaapin avain oli hävinnyt.

Jatkuu...

Aikamatkameemi

- Terve, Pythagoras! Mitäs äijä.

- Ah, Arkhimedes. Mitäpä tässä. Sain juuri suhteellisuusteoriani valmiiksi.

- Minkä?

- Suhteellisuusteorian. Pyrin siinä selittämään, miten siirrytään tasaisella nopeudella suoraviivaisesti liikkuvasta koordinaatistosta toiseen. Teoriani perusoletus on, että valon nopeudella on sama arvo kaikissa tällaisissa koordinaatistoissa.

- Äh, tuollaisiako sinä nykyään väsäät täällä kopperossasi yökaudet?

- Eikä siinä vielä kaikki. Sain juuri teoriastani laajennettua yleisen suhteellisuusteorian, joka kuvaa, miten massa aiheuttaa ympärillä olevan avaruuden kaareutumisen. Avaruuden kaarevuus puolestaan määrää, miten kappaleet liikkuvat avaruudessa.

- Mikä hiton avaruus. Miksi et keksisi jotain hyödyllistä, kuten minä.

- No mitäs sinä olet keksinyt?

- Viime viikolla esimerkiksi sain loisto-oivalluksen. Tiedäthän, että jos piripintaan täytettyyn kylpyammeeseen istahtaa, suurin osa vedestä valuu lattialle. Siinä onkin palvelusväellä luuttuamista.

- Auttaisiko lattiakaivo?

- Ja mikäs se sitten on?

- Sinähän voisit vaikka keksiä sellaisen.

- Toisinaan sinä olet mielestäni rasittava, Pythagoras. Jaahah, kukas tuo pikkupoika on.

- Ai, se on naapurin Albert. Hän käy ostamassa minulle satamasta merianturaa ja saa vaivan palkaksi muutaman drakman. Itse en oikein ehtisi.

- Täs nää fisut ois, herra Pythagoras.

- Kiitos, Albert. Istupa siihen toviksi niin etsin rahapussini. Lue vaikka jotain sillä aikaa. Hetkinen, täytyypä miettiä. Mihinkäs ihmeeseen minä olen kukkaroni laittanut. Otatko muuten kahvia, Arkhimedes.

- Enpä tiedä. Täällä antiikin Kreikassa on niin pahuksen kuuma, ettei kahvi oikein sovi minulle. Mieluiten menisin viileään kylpyyn.

- No se ei käy päinsä, sillä minulla ei ole kylpyammetta. Ai tässähän tämä kukkaro onkin. No, mihinkäs se Albert katosi.

- Taisi mennä puutarhaan lukemaan kirjoittamiasi haihatuksia.

- Voi ei. Unohdin varoittaa häntä. Se pahuksen poika on niin utelias ja työntää nokkansa joka paikkaan. Albert, älä vaan...!

- Myrsky ja mylväys! Mikä jysäys se oli? Kuului puutarhasta.

- Tuhannen tulimmaista. Albert käynnisti avaruusrakettini ja ampaisi taivaalle.

- Avaruus minkä? Käske poika takaisin alas. Loukkaa vielä itsensä ja sinä joudut vaikeuksiin.

- Sitä ei voi pysäyttää. Tämä on järkyttävää. Laskujeni mukaan raketti saapuu takaisin maahan vasta vuonna 1905, mutta koska se kulkee lähes valon nopeudella, Albert on vasta 26-vuotias, kun hän palaa.

- Minusta tuntuu, Pythagoras, että sinä olet syönyt taas joitain sieniä.

Via Marginaali.

Kuuluttajan kommentit osuvat vihdoin tuulettimeen

Minusta on mukavaa kirjoitella kaiken maailman asioita muiden ihmisten blogeihin.

Ei tarvitse pelästyä. En ole saanut Veijo Bloggerilta yleisavaimia blogeihinne. Tarkoitan blogien kommenttiosastoa. [Itse asiassa minulla kyllä on ne Veijon yleisavaimet, mutta en varsinaisesti saanut niitä häneltä.]

Toisten blogeihin kirjoittaminen on niin mukavaa, etten ole muutamaan päivään edes vaivautunut päivittämään omaa blogiani. Sitä paitsi uskoisin, että muutaman oikein valitun blogin kommenttiosaston avulla, ajatukseni saavat paljon laajemman yleisön kuin omassa blogissani, jota lukee se yksi tyyppi, jonka nimeä en nyt muista.

Koska kevät on jo pitkällä, ajattelin alkaa raportoimaan luontohavainnoistani. Ne varmaankin kiinnostavat toisten blogien lukijoita. Olen tehnyt luontohavaintoja varsin pitkään. Eilen esimerkiksi ajoin autollani merikotkan pesän yli (vahingossa) ja toissapäivänä näin metsässä joitain villieläimiä, joilla oli turkikset (Tai ehkä ne olivat kotieläimiä, koska kenellä villieläimellä olisi varaa ostaa itselleen turkki) ja juuri nyt ilman lämpötila ulkona on -7,5 astetta.

Huomaatteko miten sujuvasti luettelin havaintojani. Mielestäni tuo lämpötilatietojen yhdistäminen havaintoihin antaa niille jotenkin eksaktin, etten sanoisi jopa tieteellisen leiman.

Suuntasin kohti Sellistin blogia valmiina kertomaan kaikille havainnoistani. (Ihan pienenä vihjeenä voin sanoa, että näin keväisin kannattaa tarkkailla kivien elämää). The blog you were looking for was not found oli lakoninen ilmoitus ruudulla.

Noh, Sellisti on varmaan taas tappanut itsensä. Ei mitään sen vakavampaa, tuumin itsekseni ja suuntasin kohti Kauraseksiä. Sama juttu. Nyt huolestuin toden teolla.

Kävin läpi joukon muita blogeja, joihin kaikkiin minulla olisi ollut asiaa. The blog you were looking for was not found, Blogger tervehti minua yhtä iloisesti kaikkialla.

Tämän on pakko olla Ainailonan syytä, tuumin itsekseni. Se on taatusti aiheuttanut jonkin katastrofin yrittäessään asentaa kommentointisysteemiä omaan blogiinsa. Ehkä Bolgerin kommenttisysteemistä on palanut sulake. Onkohan se mahdollista? Voisiko kyseessä olla luontohavainto?

Päätin ottaa tilanteen rauhallisesti. Missään tapauksessa en saisi mennä paniikkiin. Join pullollisen viskiä ja totesin siinä sivussa, ettei tilanne oikeastaan näytäkään niin pahalta. Voisin aina kirjoittaa kommenttini omaan blogiini. Mitä kauemmin asiaa pohdin ja mitä enemmän viskipulloja availin, tulin siihen tulokseen, että omaan blogiin kirjoittaminen ei ole lainkaan niin huono idea.

Hahmottelin suunnitelmani maailman parantamiseksi

1. Tee luontohavaintoja
2. Raportoi niistä omaan blogiisi
3. 
   

Kolmatta kohtaa en keksinyt millään. Ajattelin sen tulevan itsestään mieleeni, kunhan en menisi paniikkiin. Huomasin avanneeni jo kolmannen viskipullon. Vilkaisin suunnitelmiani.

1. Havainnoi blogeja
2. Raportoi luontoon
3. 
   

Kolmas kohta puuttui edelleen. Päätin etten menisi paniikkiin ja avasin neljännen viskipullon.

1. Osta lisää viskiä
2. Katso blogia
   
3. 
   

Eihän tämä ole mikään suunnitelma. Tämähän on kauppalista.

1. Etsi lista
2. Etsi blogi
3. Etsi luonto

No nyt alkaa näyttämään jo paremmalta. Kaikissa hyvissä suunnitelmissa on aina vähintään kolme kohtaa. Itse asiassa kahden kohdan suunnitelma ei ole edes suunnitelma vaan korkeintaan kauppalista...


Tajusin juuri, ettei minulla ole mitään tähdellistä sanottavaa. Pahoittelen, että jouduitte lukemaan tämän täältä. PA:n tai Piirikunnan kommenttiosastolla tämä teksti olisi vaikuttanut huikaisevan älylliseltä.

Ai niin Sellisti, jätin sulle viestin Schizo-Jannen kommentteihin.

Appelsiinissa asuva keskikokoinen mies

Ainoastaan yksi edellisen kirpputorikirjoituksen myyntiartikkeleista meni kaupaksi, tosin kolmeen kertaan. Päätin kuitenkin etsiä lisää myytävää. Uskoisin, että tässä tapauksessa määrä muodostuu laatua tärkeämmäksi.

Eteisessäni on suuri kaappi, jossa muistin olevan ainakin yhden suuren maatalousnäyttelyaiheisen romaanin käsikirjoituksen. Kenties siellä olisi muutakin. Paha kyllä, ovi oli jumissa ja kun yritin lapiolla, levisi koko kaappi eteisen lattialle sisältöineen päivineen.

Niin että näistä olisi nyt hyvä päästä eroon. Tai jotain.


1. Appelsiinissa asuva keskikokoinen mies

Appelsiinissa asuva keskikokoinen mies sai usein kuulla asunnostaan.

- Eikö se ole vähän epämukavan ahdas ja kostea, oli ihmisillä tapana kysyä.

- Vain jos ei pukeudu kumipukuun, miehellä oli tapana vastata ja katsoa kysyjää, kuin vähä-älyistä.

Todellisuudessa miestä kismitti kovasti appelsiinissa asuminen.

Toisena aamuna tämän tarinan alkamisesta laskien mies sai vihdoin tarpeekseen. Hän tarttui puhelimeensa ja näpytteli numeron.

Mitään ei tapahtunut.

Mies näpytteli numeron uudelleen, mutta muisti sitten, että hänellä oli käytössään puhelinmalli, jossa numerot valittiin numerolevyä kiertämällä. Itse asiassa suurimmalla osalla ihmisistä oli sellainen puhelinmalli, koska tämä tarina kertoo menneistä ajoista. Sillä ei kuitenkaan ole mainittavampaa merkitystä ja lopulta mies onnistui valitsemaan oikean numeron.

- Helmenkalastajalla, Juhana Helmenkalastaja puhelimessa.

Mies selitti ongelmansa ja Helmenkalastaja lupasi auttaa.

Kaksi viikkoa myöhemmin appelsiini, jossa mies asui, oli paisunut kymmenkerroksisen kerrostalon kokoiseksi eikä mieskään ollut enää mikään keskikokoinen. Ihmiset tulivat pitkienkin matkojen takaa katsomaan appelsiinia. Tämä oli hyvä, koska Helmenkalastaja oli myynyt appelsiinin kyljet täyteen mainoksia. Mies oli tyytyväinen elämäänsä.

Seuraavana aamuna kaikki kuitenkin muuttui. Horisonttiin oli ilmestynyt toinen appelsiini. Eikä mikä tahansa appelsiini. Se oli vuoren kokoinen.

2. Tämä blogi on liian pieni meille kahdelle, tarkoitan kolmelle

Usein kirjoitan blogiani yön pimeinä tunteina. Aloitin bloggaamisen talvella ja joku aika sitten oivalsin, että pian on kevät ja sen jälkeen tulee kesä ja sitten tulee syksy ja sen jälkeen taas talvi. Mutta ennen talvea ja syksyä siis on kesä ja silloin yön pimeitä tunteja ei varsinaisesti ole.

Juuri sillä hetkellä talonmies kumautti minua lapiolla.

3. Murusia sohvalla

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun istuskelin kommenttiosastoni sohvalla ystäväni Kauran kanssa. Kaura muisti kuitenkin, että hänen pitää lähteä kotiinsa syömään erilaisia allergiaa aiheuttamattomia ruoka-aineita (kuten jaloviinaa) ja hävisi varoittamatta kuin joku olisi kytkenyt töpselin irti. Samassa kuulin kummaa ääntelyä ovelta. Vanhoihin autonromuihin kietoutunut hahmo kysyi: Haluatko kaurakeksiä? Koska olin kuitenkin vielä hieman häkeltynyt Kauran katoamisesta, kuulin kysymyksen muodossa: Haluatko, Kaura, seksiä?

Ajattelin ensin ilmoittaa, etten ole Kaura, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Mikäpä siinä, vastasin.

Siitä alkoivat elämäni parhaat kolme viikkoa.

4. Letkun varressa

Me palomiehet emme turhista valita. Meille saa heittää palavia kattotiiliä niskaan ja puhaltaa savua silmille ja me vain myhäilemme. Mutta annas olla, kun on todellista syytä valittaa. Silloin emme säästele. Niin kuin kävi tässä Liimataisen tapauksessa.

Alipalomies Liimatainen nimittäin pitää tapanaan kuivatella märkiä sukkiaan paloauton ilmansuodattimen päällä. Siinä on sopivan lämmintä, mutta sukat eivät kuitenkaan syty palamaan.

Viime viikolla tuli hälytys Herttoniemeen, missä lentokonetehdas oli syttynyt palamaan varomattoman ohikulkijan sikarinstumpista.

Siinä päästeltiin ainakin sataaviittäkymppiä Itäväylää, kun yhtäkkiä sanoinkuvaamaton lemu levisi paloauton ohjaamoon. Liimataisen sukat olivat jotenkin sujahtaneet ilmansuodattimeen ja niiden aromit levisivät ilmanvaihtojärjestelmään. Liimatainen ei ollut pessyt sukkiaan kahdeksaan kuukauteen, joten haju oli aika lailla sietämätön.

Taavitsainen, joka toimi kujettajana sillä kertaa, sai juuri ja juuri auton pysäytettyä pientareelle, ennen kuin ryntäsi pusikkoon oksentamaan. Kaikki me jouduimme vähän puhaltamaan henkeä penkalla, paitsi Liimatainen, joka kääri sätkää ja näytti hapanta naamaa. Puoli tuntia siinä taisi kulua. Lentokonetehdas paloi maan tasalle.

Koska meillä on nykyään tulospalkkaus, ylipalopäällikkö pidätti meiltä jokaiselta kahden kuukauden palkan paitsi Liimataiselta, jolta alipalomiehenä otettiin vain viikon palkka.

Far infrared saunas

Aina avannosta noustessani huomaan heidät. Katsojat. Vaiteliaina he tuijottavat minua. Kun tartun pyyhkeeseeni, sadat silmäparit seuraavat jokaista liikettäni. Astelen pikkuhiljaa kohti saunan lämpöä ja tunnen heidän katseensa selässäni. Sanaakaan ei sanota.

Paitsi tänään. Hiljaisuuden rikkoi nuori tyttö, joka kuin anteeksipyytäen esitti vaimean kysymyksen: Mitkä ovat suosikkiblogejasi?

Vaikka seuraan kymmeniä toinen toistaan kiinnostavampia blogeja, vain Far Infrared Saunas on pystynyt liikuttamaan sieluni syvyyksiä. Kunpa joskus itsekin voisin pysytellä yhtä tiukasti aiheessa.

Sisäinen pulkkamäkeni

Matkapuhelinluuri ehdotti kirpputoria, jossa voisi myydä kanssabloggaajilleen vähän käytetyt juttuideat ja -aihiot. Tämä on loistava idea. Asuntoni on täynnä paperilapuille luonnosteltuja ideoita, joilla ei ainakaan minulle ole käyttöä ja olisihan nämä ihan kiva johonkin työntää, koska Afrikan lapset näkevät nälkää, jos viskaan ne vaan roskikseen.

1. Sisäinen pulkkamäkeni

Näin kevään korvalla yksi jos toinenkin kokee tarpeelliseksi jakaa kokemuksensa mäenlaskusta lukijoidensa kanssa. Minun tilanteeni on toinen. Sielussani on valtaisa, osittain jäinen alamäki, jota joudun laskemaan päivittäin. Mäki on niin jyrkkä, ettei aurinko koskaan paista siihen, joten se pysyy laskukunnossa kesät, talvet. Joskus lasken mäkeä liukurilla, toisinaan pulkalla, välillä isoäitini jäätyneellä ruumiilla. Joka kerran vauhtini kiihtyy sellaisiin mittoihin, että menetän täysin ohjauskykyni ja syöksyn päistikkaa alas jyrkännettä, jonka alla odottaa teräväreunaisista kivistä koostuva louhikko.

Aiemmin nautin kovasti laskemisesta, mutta vuosien ja kilojen kerryttyä, peppuni ei enää jaksa ottaa kaikkia iskuja vastaan...

No niin. Tällainen idea. Kuka ostaa. Voisin kuvitella, että varsinkin Vt voisi saada tästä paljonkin irti lisäämällä joitain eksoottisia paikkoja, joita hän matkoillaan on kolunnut. Esimerkiksi Venezuela sopisi hienosti tähän tunnelmaan.


2. Venäjän ulkoministeriö ja jatkosota

Venäjän ulkoministeriö arvosteli presidentti Tarja Halosen Ranskassa pitämää puhetta, jossa hän nimitti jatkosotaa Suomen käymäksi erillissodaksi. Venäjän ulkoministeriön mukaan Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen eikä historiankirjoitusta ole tältä osin syytä muuttaa.

Erityisesti venäläisiä on närkästyttänyt Halosen maininta siitä, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää. Venäjän ulkoministeriön mielestä luku on suuresti liioiteltu. Yksi suomalainen vastaa korkeintaan kahdeksaa ryssää ja Halosen olisi pitänyt muuttaa Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta lainattu vitsinsä Entäs kun tulee se yhdestoista muotoon Entäs kun tulee se yhdeksäs.

Tämä on maannut pöytälaatikossani jo joulusta asti enkä keksi siihen jatkoa. Joku vois yrittää.


3. Vahingossa julkaistut uutiset

Ruotsin televisio julisti paavin kuolleeksi. Vaikka kyse on valitettavasta erehdyksestä, nykyaikainen koventunut uutiskilpailu vaatii, että uutispäällikön on koko ajan oltava sormi napilla valmiina julkaisemaan valmiiksi kirjoitettuja uutisia odotettavissa olevista uutisista. Tekevälle sattuu, ja historia tulee vielä osoittamaan, että uutinen paavin kuolemasta oli täysin oikea, joskin ennenaikainen.


Muita valmiiksi kirjoitetettuja uutisaiheitamme ovat muun muassa


Takatalvi yllätti autoilijat

Runsas lumentulo pääkaupunkiseudulla suisti lukuisat jo kesärenkaisiin vaihtaneet työmatka-autoilijat peltikolareihin.


Juhannuksen paluuliikenne alkoi rauhallisesti

Runsas hukkuneiden määrä on johtanut siihen, että osa juhannusviinoista on edelleen juomatta, joten monen perheen kotiinpaluu juhannuksenviettopaikasta on viivästynyt.


Liukas keli yllätti autoilijat

Runsas lumentulo pääkaupunkiseudulla suisti lukuisat vielä kesärenkailla ajelevat työmatka-autoilijat peltikolareihin.


Uusi blogilista valmistui - melkein

Vielä toistaiseksi koekäytössä oleva blogilista.fi -palvelu valmistuu lähiaikoina. Tammikuussa 2005 muuton uuteen osoitteeseen aloittanut blogilista on jo edennyt betatestausvaiheeseen.

4. Minä ja alkoholismini

Aina alkon lakon uhatessa, koen vastustamatonta tarvetta rynnätä pakettiautollani lähialkoon ja hamstrata viinaa niin että tuntuu. Ja tuntuuhan se. Viime kerrallakin kylkeni oli aivan mustelmilla, koska eräs vanhempi rouvashenkilö hakkasi minua sateenvarjollaan lakkaamatta viiden minuutin ajan. Ja vain sen vuoksi, että myymälän oven eteen pysäköity autoni esti häntä ajamaan rollaattorillaan ostoksille.

Kenen tarvitsee ajaa rollaattorilla viinakauppaan?

Ajattelin, että tästä voisi jatkaa sujuvasti esittelemään erilaisia drinkkejä, joita pakettiautollisesta viinaa voi valmistaa. Yhdistelmiä on luultavasti kymmeniä ellei satoja, joten postauksesta saa halutessaan todella pitkän.


5. Uusia blogeja

Tämä on mielestäni uraauurtava ja jopa vallankumouksellinen idea. Otetaan joukko uusia blogeja blogilistan uutuuslistalta ja arvostellaan ne. Aika käsittämätöntä, ettei kukaan ole vielä keksinyt tätä toteuttaa.



Tässä nämä ensimmäiset. Menen kohta kellariin kaivelemaan lisää. En viitsinyt laittaa noihin hintoja, joten myyn ne huutokaupalla eniten tarjoavalle. Tai no... myyn ne, jos joku tarjoaa jotain. Tai no... ei ole pakko tarjota mitään.

Tärkeää ihmisoikeusasiaa

Pro Karelia yhdistys on julkaissut kirjan, jossa esitetään yksityiskohtainen suunnitelma Karjalan luovutettujen alueiden palauttamiseksi sekä sotakorvausten takaisinmaksamiseksi. Kirjassa arvioidaan, että nykyisin alueilla asuvista 400 000 venäläisestä noin 250 000 jäisi asumaan alueelle. Heille voitaisiin myöntää muun muassa ihmisoikeudet.

Koska kirjan kirjoittaja maisteri Veikko Saksi ei ole kovinkaan älykäs henkilö, häneltä on jäänyt huomaamatta omaan suunnitelmaansa sisältyvä nerokas liikeidea, jonka pyrin tässä irroittamaan asiayhteydestään ja tarjoamaan jalostettavaksi vapaaseen käyttöön esimerkiksi Suomen valtiolle. Kertyneillä tuloilla voitaisiin ostaa koko Itä-Karjala aina Ensosta Uraliin.

Ihmisoikeuksien myöntäminen voisi nimittäin olla aivan loistava bisnes. Kukaan ei ole vielä keksinyt ryhtyä rahastamaan idealla, vaikka potentiaalisia ihmisoikeuksien ostajia on maailmassa yli kuusi miljardia.

Ensinnäkin valtio voisi perustaa webbisaitin www.ihmisoikeuskauppa.com, jossa kuka tahansa luottokortin omistava henkilö voisi hankkia itselleen ja perheenjäsenilleen ihmisoikeudet. Sopivaa summaa vastaan asiakas voisi tulostaa virallisen näköisen ihmisoikeustodistuksen viralliselle paperille, epäviralliselle paperille tai mille tahansa paperille, joka tulostimessa sattuisi olemaan.

Sopiva hinta ihmisoikeudelle voisi olla... Hetkinen lasketaanpa. Maisteri Veikko Saksi arvioi, että sotakorvaussumma nykyrahaksi muutettuna olisi neljä miljardia euroa, mutta kansantaloudellisena rasitteena sen hinta olisi noin 30 miljardia euroa. Tätä summaa vastaan siis myönnettäisiin 250 000 ihmisoikeutta eli yhden ihmisoikeuden hinnaksi tulisi siis 120 000 euroa. Se on kyllä aika iso summa ja sillä saa esimerkiksi ihan mukavan auton, mutta toisaalta mitä tekee autolla, jolleivat ihmisoikeusasiat ole omalta kohdalta kunnossa.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla olisi kioski, josta välilaskun tehneet lentomatkustajat voisivat ostaa itselleen Suomen valtion myöntämät viralliset ihmisoikeudet. Tämä toisi valuuttatuloja ja työpaikkoja Vantaalle ja Suomen maine maana, jossa ihmisoikeudet ovat reilusti kaupan, leviäisi pian kaikkialle maailmaan.

Köyhemmille ihmisille voitaisiin myydä ihmisoikeuksia osamaksulla tai vuosilisenssillä, joka olisi syytä uusia vuosittain. Muuten saattaisi uhata tilanne, että ihmisoikeudet menisivät pois voimasta, juuri kun olisi lomamatkalla jossakin viehättävässä diktatuurimaassa ja sekös olisi epämukavaa. Siinä teloituskomppanian edessä seistessä vieruskaveri yhtäkkiä kohottaisi kättään ja sanoisi anteeksi, mutta minulla olisi tällainen ja kaivaisi oman ihmisoikeustodistuksen esiin ja pääsisi pois teloitusrivistä. Kyllä siinä hiukan harmittaisi, että olisi se viimeinen osamaksu jäänyt maksamatta.

Ja jos nyt tosiaan jollain olisi sellainen tilanne, ettei sitä rahaa löytyisi tarpeeksi, niin Suomen valtio voisi tulla asiassa sen verran vastaan, että esimerkiksi toisen munuaisen luovuttamalla saisi ihmisoikeudet ainakin pariksi vuodeksi.

Voimakas ihmisoikeuskauppa synnyttäisi luonnollisesti myös paljon uusia ihmisoikeusjärjestöjä, joista osa olisi ihmisoikeuskaupan puolesta ja osa vastaan. Yhteistä näille molemmille järjestöille olisi, että ne järjestäisivät koko ajan uusia mielenosoituksia Suomessa. Tämä taas synnyttäisi kokonaisen mielenosoituselinkeinon, joka työllistäisi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Helsinki olisi täynnä mielenosoitusmyymälöitä, joissa myytäisiin kommandopipoja, banderolleja, barrikaadeja ja mitä kaikkea vaan voi mielenosoituksissa tarvita.

Oikein todella maksukykyisille asiakkaille voitaisiin myydä yli-ihmisoikeuksia, joilla saisi esimerkiksi ajaa ylinopeutta täysin laillisesti ja vieläpä kännissä. Jos jäisi kiinni vaikka myymälävarkaudesta niin poliisit vaan taputtelisivat olkapäälle ja lotossa saisi laittaa kuponkiin kymmenen rastia normaalilla hinnalla.

Ihmisoikeuksien kauppa nousisi nopeasti merkittävimmäksi teollisuudenalaksi Suomessa. Kaiken maailman mainostoimistot joutuisivat yötä päivää rakentelemaan kamppiksia, joilla yhä uusia ihmisoikeuksia saataisiin kaupaksi. Saisimme nauttia toinen toistaan nerokkaammista sloganeista kuten Ole ihmisiksi - vain 99 euroa päivä tai Tunnetko tutun hajun sen? Ostin ihmisoikeuden.

Parasta kuitenkin olisi, että koska valtio ottaisi kaikista myydyistä ihmisoikeuksista 22 prosentin arvonlisäveron, perintövero voitaisiin vihdoin lakkauttaa.

Martti ja muut

Silloin tällöin ihminen kaipaa vaihtelua ja uusia haasteita elämäänsä. Joku aloittaa uuden harrastuksen, joku toinen taas vaihtaa lääkitystään. Minä tutkin uusia blogeja.

Uudessa blogilistassa on kätevä ominaisuus Uusia blogeja-linkki, jonka takaa löytyvät viimeisen viikon aikana lisätyt blogit. Kuten Vt jo aiemmin on kertonut, uusien blogien lisääminen on niin helppoa, että listalla on koko ajan kymmeniä uusia blogeja. Onneksi Sami käy joka päivä lukemassa uudet blogit ja lihavoi parhaat niistä.

Koska Sami ei kuitenkaan ehdi kirjoittamaan blogeista arvioita, päätin laatia sellaiset.


Elämää yksin, kaksin ja kolmisin kertoo naisesta, joka myy miehensä omaisuutta, kun tämä on matkoilla. Blogi sisältää runsaasti numeerista dataa, mikä on hienoa. Luulisin.

Minun oli eilen tarkoitus kirjoittaa kehuva kirjoitus blogista nimeltä Poikittain. Siinä oli nimittäin tasan yksi postaus ja sekin mukavan tiivis ja lyhyt. [Kuinka hienoa olisi saada joku sellainen blogi, johon ei joka päivä tungettaisi toinen toistaan pidempiä loputtomalta tuntuvia vuodatuksia. Blogi, jonka ainoa postaus olisi joka päivä tuore ja ajankohtainen. Senhän voisi vaikka opetella ulkoa.] No joka tapauksessa tänään blogiin ilmestyi toinen kirjoitus.


Yksi nerokkaimmista blogilistalisäyksistä on Orgasmi.net. Blogilistan linkki ei nimittäin osoita itse blogiin vaan yhteen postaukseen. Tosin blogissa ei olekaan kuin tuo yksi postaus. Hei, tämähän voisi olla juuri sellainen blogi, mikä Poikittain ei ole!

Tarkastaja Levola on blogi, josta saamme muun muassa lukea mistä blogin nimi on saanut alkunsa ja että kyseessä on kirjoittajan ensimmäinen blogi. [No voi helvetti, kuulin juuri radiosta, että Alkot ovat ainakin aamupäivän lakossa. Kuinka tässä ihminen voi pärjätä. Mitä jos lakko jatkuu vielä iltapäivälläkin.][EDIT klo 11:30: Luin juuri Helsingin sanomista, että Alkon lakko päättyy. Vappu on pelastettu iltapäivästä puhumattakaan]


Martti Luther tunnetaan siitä, että hän esiintyi joissain kuvissa samanlaisessa hatussa kuin Mikael Agricola, joka taas toimi Turussa piispana [miten tämä kuulostaa minusta jotenkin tutulta]. Martti Luther taas on hänen bloginsa, eikä sen etusivulla ole yhtään kirjoitusta. [Nämä uudet blogithan paranevat viikko viikolta].

Tanja Karpelan esto-ohjelma

Sellaisina päivinä, joina en kirjoita tänne, vilpillisin aikein liikkeellä olevat lukijat valtaavat blogini. Heidän tarkoitusperiään voin vain arvella, mutta yhteistä heille on, että he kaikki tulevat tänne Googlesta, jonkin käsittämättömän hakusanan perusteella. Itse asiassa, jos joku haluaisi siivota internetin sen sisältämästä saastasta, hänen kannattaisi aloittaa Googlesta.

Sen sijaan, että olisin kirjoittanut blogiini jälleen yhden huikaisevan egosentrisen postauksen (johon olisin liittänyt kuvan keksimästäni uudesta drinkistä Tonic & Ginistä), viihdytin itseäni tutkimalla blogini lokitietoja, millaisilla hakusanoilla tämänpäivän pervoottilukijani olivatkaan saapuneet.

nuoriso-ohjaaja koulutusohjelma, luontokuva, katsojaluvut salatut elämät, jari sarasvuo, geir rönning, jari sarasvuo, jari sarasvuo, sarasvuo, sitomisleikit, sarasvuo, diili sarasvuo, nainen jäi raitiovaunun alle, helmenkalastajan oikea nimi, uimahallin siivoaminen, vuoden luontokuva, tanja karpelan esto-ohjelma...

Säpsähdin hereille. Tarkoittiko hakusanayhdistelmä tanja karpelan esto-ohjelma sitä, että joku oli kiinnostunut opetusministerin kampanjoimasta sensurointiohjelmasta vai etsikö joku tietoa ohjelmasta, jolla Tanja Karpelan toiminta voidaan estää. Oliko blogini kenties joutumassa poliittisen kybersalamurhan välikappaleeksi?

Sanamuodosta ei pystynyt päättelemään, kummalla asialla kysyjä oli, mutta koska uskon aina ihmisistä hyvää, kunnes toisin todistetaan, päättelin, että tiedonetsijä suunnitteli Tanja Karpelan vaientamista. Kenties lopullisesti.

Hieroin älynystyröitäni. Päällepäin viattomantuntuisen hakusanayhdistelmän takana saattoivat olla mittaamattoman älykkäät rikolliset aivot, jotka pyrkivät päästä yhteyteen ehkä vieläkin mittaamattomamman älykkäiden rikollisten aivojen kanssa, jotka jossain kehittelivät menetelmää, jonka avulla Tanja Karpela kytkettäisiin irti tietoyhteiskunnasta tämän sitä tietämättä.

Hieroin älynystyröitäni yhä kiivaammin. Kenties nämä vieläkin mittaamattomamman älykkäät rikolliset aivot parhaillaan päivystivät koneensa äärellä odottaen mittaamattoman älykkäiden rikollisten aivojen ilmoittautumista rikoskumppaneiksi. Yhdessä ne pystyisivät muodostamaan lähes käsittämättömän mittaamattoman älykkään rikollisaivotrustin, jonka seuraamukset internetille sellaisena kuin me sen tunnemme, saattaisivat olla kohtalokkaat.

Minun piti toimia nopeasti, mutta miten?

Tutkin lokitiedostoja. Tanja Karpelan esto-ohjelman etsijä näytti tulevan Turusta. Kävin mielessäni läpi kaikki tietämäni merkittävät kansainväliset seurapiiririkolliset, mutta mieleeni ei tullut ketään, joka asuisi Turussa. Itse asiassa mieleeni ei tullut yhtään ainoata ihmistä, joka asuisi Turussa. Oliko kaiken takana edes ihminen? Oliko jossain keksitty mittaamattoman älykäs rikollinen tietokoneohjelma, joka oli rikollisin keinoin sijoitettu jollekin turkulaiselle kotitietokoneelle haravoimaan internetiä tavoitteena löytää kaikkien aikojen mittaamattomimman älykkäät rikollisaivot. Ja kuka oli pystynyt tämän kaiken tekemään, jolleivat nuo kaikkien aikojen mittaamattomimman älykkäät rikollisaivot itse.

Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos olisi itsekin rikollinen.


[EDIT klo 21:14] Muistatteko muuten sen takavuosien missin Tanja Vienosen. Mitähän sillekin on tapahtunut. On varmaan lihonut muodottomaksi ja keikkailee jonkun Dannyn kanssa ellei ole jo dokannut itseään hengiltä.

[EDIT klo 21:15] Tutkin lokitiedostot uudelleen. Hakusanayhdistelmä olikin tanja karpela esto-ohjelma. Kivi putosi sydämeltäni.

[EDIT klo 21:16] Oletteko muuten huomanneet, että paikka paikoin lumi on pakkautunut niin korkeiksi kinoksiksi, että Lapinlahden sairaalaa ympäröivän aidan yli voi loikata kevyesti.