Aikamatkameemi
- Terve, Pythagoras! Mitäs äijä.
- Ah, Arkhimedes. Mitäpä tässä. Sain juuri suhteellisuusteoriani valmiiksi.
- Minkä?
- Suhteellisuusteorian. Pyrin siinä selittämään, miten siirrytään tasaisella nopeudella suoraviivaisesti liikkuvasta koordinaatistosta toiseen. Teoriani perusoletus on, että valon nopeudella on sama arvo kaikissa tällaisissa koordinaatistoissa.
- Äh, tuollaisiako sinä nykyään väsäät täällä kopperossasi yökaudet?
- Eikä siinä vielä kaikki. Sain juuri teoriastani laajennettua yleisen suhteellisuusteorian, joka kuvaa, miten massa aiheuttaa ympärillä olevan avaruuden kaareutumisen. Avaruuden kaarevuus puolestaan määrää, miten kappaleet liikkuvat avaruudessa.
- Mikä hiton avaruus. Miksi et keksisi jotain hyödyllistä, kuten minä.
- No mitäs sinä olet keksinyt?
- Viime viikolla esimerkiksi sain loisto-oivalluksen. Tiedäthän, että jos piripintaan täytettyyn kylpyammeeseen istahtaa, suurin osa vedestä valuu lattialle. Siinä onkin palvelusväellä luuttuamista.
- Auttaisiko lattiakaivo?
- Ja mikäs se sitten on?
- Sinähän voisit vaikka keksiä sellaisen.
- Toisinaan sinä olet mielestäni rasittava, Pythagoras. Jaahah, kukas tuo pikkupoika on.
- Ai, se on naapurin Albert. Hän käy ostamassa minulle satamasta merianturaa ja saa vaivan palkaksi muutaman drakman. Itse en oikein ehtisi.
- Täs nää fisut ois, herra Pythagoras.
- Kiitos, Albert. Istupa siihen toviksi niin etsin rahapussini. Lue vaikka jotain sillä aikaa. Hetkinen, täytyypä miettiä. Mihinkäs ihmeeseen minä olen kukkaroni laittanut. Otatko muuten kahvia, Arkhimedes.
- Enpä tiedä. Täällä antiikin Kreikassa on niin pahuksen kuuma, ettei kahvi oikein sovi minulle. Mieluiten menisin viileään kylpyyn.
- No se ei käy päinsä, sillä minulla ei ole kylpyammetta. Ai tässähän tämä kukkaro onkin. No, mihinkäs se Albert katosi.
- Taisi mennä puutarhaan lukemaan kirjoittamiasi haihatuksia.
- Voi ei. Unohdin varoittaa häntä. Se pahuksen poika on niin utelias ja työntää nokkansa joka paikkaan. Albert, älä vaan...!
- Myrsky ja mylväys! Mikä jysäys se oli? Kuului puutarhasta.
- Tuhannen tulimmaista. Albert käynnisti avaruusrakettini ja ampaisi taivaalle.
- Avaruus minkä? Käske poika takaisin alas. Loukkaa vielä itsensä ja sinä joudut vaikeuksiin.
- Sitä ei voi pysäyttää. Tämä on järkyttävää. Laskujeni mukaan raketti saapuu takaisin maahan vasta vuonna 1905, mutta koska se kulkee lähes valon nopeudella, Albert on vasta 26-vuotias, kun hän palaa.
- Minusta tuntuu, Pythagoras, että sinä olet syönyt taas joitain sieniä.
Via Marginaali.
5 Comments:
Huippuloistava kirjoitus! Paras! Mä haluun kohta hieroa sun "aivoja" :)
Ainiin, tiesinpä muuten, että tätä blogia kannattaa seurata hieman pidempään, vaikka aluksi tämä vaikutti Mitvittimäisen surkealta pullämössön syönniltä.
No kiitos. Juuri hierontaahan tässä "kaivataankin".
Heh-heh, jos hieronta ei kelpaa, niin voin mä ostaa sulle suklaata tai viedä sut shopppailemaan :) (sillä ehdolla, että saan sanoa mielipiteitä). Mulla on joku 30 ökyy käytettävissä juuri sinua varten :)
(Anteeksi, oli aivan pakko)
Hmph. Kolmekymppiähän ei riitä edes taksimatkaan täältä Kauniasista shoppailutantereille.
Lähetä kommentti
<< Home