keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006

Haastemies tulee aina kahdesti

Siinä minä olin keskellä Turistin kommenttiosastoa odottamassa Sellistiä. Tutkimukseni olivat johtaneet minut tänne. Jos olisin tuona kohtalokkaana yönä kolme viikkoa aiemmin tiennyt kaiken sen, minkä nyt tiesin lukuunottamatta bussin 8671 aikataulua, en ehkä olisi vastannut puhelimeen.

KUULUTTAMOSSA KOLME VIIKKOA AIEMMIN
(Puhelin soi)
PUHELIN: PRRR PRRR PRRR
KUULUTTAJA: Kas, tuntematon numero. Se voi merkitä vain kahta asiaa. Joko soittaja on tuntematon henkilö tai sitten se on Pekka Pekkala, joka soittaa Helsingin Sanomista.
PUHELIN: PRRR PRRR PRRR PRRR!!!
KUULUTTAJA: Kuuluttamossa, Kuuluttaja puhelimessa.
TUNTEMATON SOITTAJA: Täällä Tuntematon Soittaja, päivää.
KUULUTTAJA: Niin arvelinkin, kuinka voin olla avuksi.
TUNTEMATON SOITTAJA: Haluaisin tilata teiltä tutkimuksen. Epäilen nimittäin, että Turisti ja Sellisti ovat sama henkilö.
KUULUTTAJA: Tarkoitatteko että ne ovat sama blogi?
TUNTEMATON SOITTAJA: En. Nehän ovat kaksi eri blogia. Sen sijaan uskon, että niitä pitää yksi ja sama henkilö tai sitten niitä pitää kaksi eri henkilöä, jotka oikeasti ovat yksi henkilö tai sitten niitä pitää kaksi eri henkilöä, joiden persoonallisuudet ovat yhdistyneet yhdeksi persoonallisuudeksi.
KUULUTTAJA: Mikä saa teidät uskomaan niin?
TUNTEMATON SOITTAJA: Molempien nimimerkki päättyy "sti", molemmat työskentelevät ruoanvalmistuspalvelualalla ja kummallakin on outo suhtautumistapa vastakkaiseen sukupuoleen.
KUULUTTAJA: Hyvä on, mutta se maksaa.
TUNTEMATON SOITTAJA: Kuinka paljon.
KUULUTTAJA: Paljon, ehkä miljoonia. Lisäksi tulevat kulukorvaukset.
TUNTEMATON SOITTAJA: Pelkään pahoin, etten voi maksaa laskuanne. Olen nähkääs pa.
KUULUTTAJA: Ei se mitään. Sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa valtio maksaa kaikkien laskut.
TUNTEMATON SOITTAJA: Sehän kuulostaa hienolta. Voitteko ryhtyä heti töihin?
KUULUTTAJAN PUHELIN: (pelkkää hiljaista kohinaa).
TUNTEMATON SOITTAJA: Oho, hän taisikin jo rynnätä suoraan tutkimuksiin.

Siinä minä siis olin. Keskellä Turistin kommenttiosastoa. Samassa huomasin jotain liikettä blogin ulkopuolelta. Päätin piiloutua verhon taakse.

OVI: KOP KOP KOP.
KUULUTTAJA: Pahus, joku koputtaa oveen, pitäisiköhän minun avata. Hetkinen mietitäänpä. Turisti se ei voi olla, koska hänellä on avaimet. Mikäli se on Sellisti, joka on oikeasti Turisti, hänelläkin pitäisi olla avaimet eli se ei voi olla hän, mutta jos se taas onkin Sellisti, joka ei oikeasti olekaan Turisti, hänellä ei tietenkään ole avaimia ja jos menen avaamaan oven, paljastun. Toisaalta, jos se onkin Turisti tai Sellisti (joka on Turisti), joka onkin kadottanut avaimensa... Mutta miksi hän koputtaisi oveen. Hänenhän pitäisi tietää, ettei täällä ole ketään (paitsi minä, mutta sitä hän ei tiedä. Ellei hän epäile jotain)...
OVI: KOP KOP KOP.
KUULUTTAJA: Kuka siellä?
ÄÄNI OVEN ULKOPUOLELTA: (Tukahtunutta hihitystä) Selleri! (Tukahtunutta hihitystä).

Ryntäsin pahaa aavistamatta ovelle ja avasin sen. Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Oven avautuessa hiljaa raolleen huomasin univormun ja koppalakin.

Pelastusarmeija, ajattelin ja mieleni valtasivat mielikuvat soppaan tukehtuneista laitapuolen kulkijoista sekä bloggaajista joiden suu oli pesty saippualla.

Samassa huomasin, että oven takana seissyt mies tavoitteli jotain povitaskustaan. Kauhukseni huomasin, ettei koppalakissa lukenutkaan PELASTUSARMEIJA vaan HAASTEMIES.

HAASTEMIES: Tehän olette...

En jäänyt kuuntelemaan, mitä asiaa hänellä oli vaan vetäisin oven kiinni ja yritin ajatella. Turistin blogista oli pakko olla toinenkin ulospääsytie. Ryntäsin blogin sisätiloihin ja juoksin halki suuren hallin, portaat ylös, läpi kylpyhuoneen, toiset portaat alas ja sitten kapeaa käytävää ovelle, jonka ikkunasta paistoi päivänvaloa. Tuon on pakko olla ulko-ovi, ajattelin ja avasin oven.

Oven ulkopuolella seisoi haastemies.

KUULUTTAJA: Tämä ei voi olla mahdollista. Juoksin blogin läpi suorinta reittiä niin lujaa kuin pystyin. Te ette millään muotoa ole voinut kiertää blogia yhtä nopeasti (ellei aika blogin sisällä ole hidastunut, mutta silloinhan minun olisi pitänyt huomata se, paitsi ei ehkä sittenkään, koska en ollut puhunut mitään).
HAASTEMIES 2: Me haastemiehet tulemme aina kahdesti.

Samassa joku tarttui minuun takaapäin.

HAASTEMIES 1: GOTCHA!

Siinä minä olin. Täysin ulkona tutkimuksista ja Turistin blogista kädessäni Ainailonalta ja Ammulta saadut haasteet. Avasin kuoret vapisevin käsin. Ne sisälsivät toimintaohjeet seuraaviksi viikoiksi:

Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä [blogia], jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Tämähän on helppoa CAPS LOCK VAIN PÄÄLLE JA MENOKSI:

1. TOISINAAN MINULLA ON TAPANA MENNÄ KAUPPAAN JA OSTAA PARSAKAALIA. OSTAN JOKA KERTA ERISUURUISEN MÄÄRÄN. KASSALLA MINUA HIHITYTTÄÄ, KOSKA KASSANEITI EI MILLÄÄN ARVAA MIKÄ MINUA NAURATTAA.

2. MINULLA ON KOTONANI PARSAKAALIA PILAAVA JÄÄKAAPPI. KAIKKI JÄÄKAAPPIIN TUNKEMANI PARSAKAALIT PILAANTUVAT MUUTAMASSA KUUKAUDESSA. LISÄKSI PARSAKAALIT ON JÄRJESTETTY PILAANTUMISASTEEN MUKAAN. PAHIMMIN PILAANTUNEET PARSAKAALIT OVAT KIINNI JÄÄKAAPIN TAKASEINÄSSÄ, KUN TAAS JÄÄKAAPIN ETUOSASSA ON USEIN LÄHES TUORETTA PARSAKAALIA. OI JOSPA VAIN SÖISIN PARSAKAALIA.

3. EN KOSKAAN LUE OHJEITA KUNNOLLA. NYTKÄÄN MINULLA EI OLE AAVISTUSTAKAAN SIITÄ MITÄ PITÄISI TEHDÄ TAI MINKÄ IHMEEN TAKIA MINULLA ON CAPS LOCK PÄÄLLÄ.

4. TOISINAAN UNOHDAN KIRJOITTAVANI BLOGEJANI. SAATAN JOPA KULKEA KADULLA JA PAHEKSUA BLOGGAAMISTA. TOISINAAN VAIN KIRJOITAN SIITÄ.

5. AINOAT IHMISSUHTEENI OVAT TOISIA BLOGGAAJIA, JOITA EN OLE KOSKAAN TAVANNUT JA JOIDEN OLEMASSAOLOSTA MINULLA EI EDES OLE TÄYTTÄ VARMUUTTA.

Haastan meemiin mukaan Tarja Halosen, Martti Ahtisaaren, Mauno Koiviston, Urho Kekkosen, J. K. Paasikiven, C.G.E.N.T.J.P. Mannerheimin, Risto Rytin, Kyösti Kallion, Lauri Kristian Relanderin sekä K. J. Ståhlbergin.

Sorry, Sauli.