Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 3.
Tämä on kolmas osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä sekä Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2.
Tähän mennessä tapahtunut: Ravintolamoguli Ensio P. Nassin ravintolat ovat anarkian tilassa, koska hän itse on kateissa. Kokki vittuilee tarjoilijalle, tarjoilija vittuilee asiakkaille eivätkä asiakkaat syö lautastaan tyhjäksi. Samaan aikaan Ridge ja ystävä vuosien takaa palaavat ajelulta. He näkevät koko naapuruston tuhoutuneen lentokoneen maahansyöksyssä. Ridge ryntää tutkimaan basilikantaimiaan. Ne ovat kaikki tuhoutuneet yhtä lukuunottamatta.
Könönen päätti mennä nukkumaan. Business Opportunity Directorit olivat ryhtyneet töihin eivätkä enää edes huomanneet Könösen läsnäoloa. Molemmat ryhmät olivat laatineet suunnitelmiaan jo tuntikausia. Huuto ja mekastus oli välillä ollut korviasärkevää. Nyt meteli oli hieman laantunut. Ilmeisesti ryhmät olivat edistyneet. Toinen ryhmä oli jäänyt ruokasaliin, mutta toinen oli siirtynyt blogin takapihalle.
Ennen nukahtamistaan Könönen ajatteli puutarhakeinua. Sellaisen hän vielä hankkisi...
Yöllä Könönen säpsähti hereille. Hän hapuili kelloaan yöpöydältä. Seitsemäntoista yli kolme. Blogissa oli hiirenhiljaista.
Könönen laskeutui alakertaan ja meni ruokasalin ovelle. Ovi oli raollaan. Sisällä paloi valo, mutta ääntäkään ei kuulunut. Könönen vilkaisi sisälle. Ruokasali oli tyhjä.
Könönen astui blogin takapihalle. Toinenkin ryhmä oli hävinnyt. Blogistanin yössä kuului vain heinäsirkkojen siritys.
Könönen yritti katsella ja kuunnella ympärilleen, mutta ei havainnut jälkeäkään kummastakaan ryhmästä. Sen sijaan halkovajan ovi oli raollaan. Könönen suuntasi askeleensa sinne.
Vajan ovi narisi avautuessaan. Könönen katsoi ympärilleen ja kauhistui.
Kahdeksan kirvestä puuttui!
Jatkuu...
8 Comments:
Saavatko asiakkaat jälkkäriä, vaikka eivät syö lautastaan tyhjäksi? Kyllä nyt käyvät Tenat vinkumaan, kun miettii noita kirveitä ja viimeistä basilikaparkaa!
Niin tuo jälkkärikysymys on mielestäni koko homman avain. Siitä riippuu pitkälti myös se, tuleeko tähän onnellinen loppu.
Pitää tulla onnellinen loppu, pliis!
Minulle on jäänyt ikiaikaisia traumoja useista Vt1:n ja Vt2:n minänsä kiehtovista tarinoista. Ei sitä kyllä ihminen kestä, jos kovin hurmeista juttua alkaa punkea myös Kuulutuksen koulutusohjelmasta.
Haamupäivitys tällaisella jännityksen hetkellä on julmempaa kuin yksikään lopetus saattaa olla.
Komppaan paata.
Aargh. Samempaa mieltä kuin nuo edelliset herrasmiehet ei voisi olla.
Ja minäkin luulin, että täällä on jotain uutta!
Samoin. Mutta nyt pitää juosta vessaan...
Lähetä kommentti
<< Home