Ja millainen salarakas! Vai pitäisiköhän tuohon sittenkin laittaa kysymysmerkki?
Salarakkaat alkavat kärsiä inflaatiosta. Seuraavaksi jyräävät JULKIRAKKAAT! Vaikka toisaalta, oma henkilökohtainen kaappirakaskin voisi olla kätevä. Enkä tarkoita nyt dildoa - jos joku neropatti siellä semmoisen sai päähänsä, niin pitäköön omassa otsassaan.
Vaikka Kuuluttajakin on vain mies, ja voisi näin ollen menettää harkintakykynsä runsaslitraisten rintojen läheisyydessä, vaikka hän ei kaikin ajoin muistaisi, että hankkipankkikin on hauskempaa silloin, kun naisella on aivot, niin ikinä milloinkaan hän ei voisi langeta niin alas, että valitsisi salarakkaakseen naisen, jonka blogi on kirjoitettu Comics Sansilla.
(Aika pitkä ja vaikeasti pilkutettava virke, myönnetään. Jos minulla nyt olisi käytössäni Skitso-Jannen pocasting-laitteisto, voisin lukaista tuon audioksi oikein ääneenpainoin. Siitä ideaa olisi vallan helppo seurata. Paitsi kun näin perjantaisin voisi olla vähän ässävikaa...)
Kaura, kerron salaisuuden. Kerran näillä main asui blogaaja, joka kirjoitti juttua Irinasta. Tuo blogaaja lienee ollut mies, sillä maailmanrauhan sijaan hän toivoi joululahjaksi ainailonan käytettyjä pikkupöksyjä.
Sitten koko blogi tuhoutui traagisessa venäläisessä blogiruletissa tammikuussa (eikä blogi siksi, harmittavasti, ollut kelpoinen kilvoittelemaan vuoden 2004 Kuukkeleista).
Varsin samaan aikaan menetykseni kanssa ilmestyi vallan mainio uusi blogi: Kuulutuksen koulutusohjelma.
Ja jotenkin olen pienessä päässäni aina yhdistänyt sen entisen (miespuolisen) tähän meidän Kuuluttajaan. Eikä minulle siksi ole kuunaan tullut mieleen, että Kulis olisi feminiini (vaikka sillä on aika hämäävä kuva).
Tietysti ajatteluani voi hämätä se, että olen tottunut olemaan pelkkien poikien äiti.
Hui äiti. Sä kerroit tuon tarinan, kuin jonkun kauhujutun. Mä olen täällä ihan kananlihaksella. Mitä jos mä olenkin se mitä en ole tai toisinpäin. Ja kelle ne salarakkaat itse asiassa kuuluu.
Hetkinen, kuuluiko tuolta keittiöstä jotain ääntä!
Kiitos jännittävästä kertomuksesta, äitee! Mä olen perin suurpiirteinen bloggaajan sukupuolen suhteen, jos sillä ei ole erityistä merkitystä tekstin kannalta. Blogistanin hämärää historiaa valottavat tarinat joka tapauksessa maittavat aina, etenkin kun niihin liittyvät ainailonan ihonväriset sloggit! Mielestäni kyseistä tehokeinoa on käytetty maailmankirjallisuudessa aivan liian vähän enkä näe, että tilanne olisi kovin pian korjaantumassa.
Kiitos vinkistä. Ennustan, että seuraavassa listapäivityksessä nousua on seuraavat 100%. Jollei sitten joku muukin kuin minä ehdi kymmenen minuutin aikana pamauttaa. Silloin nousu olisi tätäkin suurempi.
Minunko kuin-sanaani viittaat? Mitään miettimättä olen pilkun pois jättänyt. Mutten nyt miettienkään keksi pilkulle mitään syytä. Vaan nytpä onkin jo myöhä.
15 Comments:
Kuuluttajalla TAAS uusi salarakas! Tämä menee niin pitkälle järisyttävän tuolle puolen, että huutomerkit lopahtivat mun tietokoneestani.
Ja millainen salarakas! Vai pitäisiköhän tuohon sittenkin laittaa kysymysmerkki?
Salarakkaat alkavat kärsiä inflaatiosta. Seuraavaksi jyräävät JULKIRAKKAAT! Vaikka toisaalta, oma henkilökohtainen kaappirakaskin voisi olla kätevä. Enkä tarkoita nyt dildoa - jos joku neropatti siellä semmoisen sai päähänsä, niin pitäköön omassa otsassaan.
Tämä on kyllä jonkun muun salarakas!
Vaikka Kuuluttajakin on vain mies, ja voisi näin ollen menettää harkintakykynsä runsaslitraisten rintojen läheisyydessä, vaikka hän ei kaikin ajoin muistaisi, että hankkipankkikin on hauskempaa silloin, kun naisella on aivot, niin ikinä milloinkaan hän ei voisi langeta niin alas, että valitsisi salarakkaakseen naisen, jonka blogi on kirjoitettu Comics Sansilla.
(Aika pitkä ja vaikeasti pilkutettava virke, myönnetään. Jos minulla nyt olisi käytössäni Skitso-Jannen pocasting-laitteisto, voisin lukaista tuon audioksi oikein ääneenpainoin. Siitä ideaa olisi vallan helppo seurata. Paitsi kun näin perjantaisin voisi olla vähän ässävikaa...)
Piti olla podcasting.
Moon aatellut Kuulista enempi naisena, mutta mulle kelpaa kumpi vain.
Comic Sans on todellakin pepusta.
Kyllä mullekin kelpaa ihan kumpana vaan oleminen.
Kaura, kerron salaisuuden. Kerran näillä main asui blogaaja, joka kirjoitti juttua Irinasta. Tuo blogaaja lienee ollut mies, sillä maailmanrauhan sijaan hän toivoi joululahjaksi ainailonan käytettyjä pikkupöksyjä.
Sitten koko blogi tuhoutui traagisessa venäläisessä blogiruletissa tammikuussa (eikä blogi siksi, harmittavasti, ollut kelpoinen kilvoittelemaan vuoden 2004 Kuukkeleista).
Varsin samaan aikaan menetykseni kanssa ilmestyi vallan mainio uusi blogi: Kuulutuksen koulutusohjelma.
Ja jotenkin olen pienessä päässäni aina yhdistänyt sen entisen (miespuolisen) tähän meidän Kuuluttajaan. Eikä minulle siksi ole kuunaan tullut mieleen, että Kulis olisi feminiini (vaikka sillä on aika hämäävä kuva).
Tietysti ajatteluani voi hämätä se, että olen tottunut olemaan pelkkien poikien äiti.
Ihonväristen Sloggien kanssa pitää nyt vartoilla ensi jouluun, jos vaikka mysteeri selviäis?
Hui äiti. Sä kerroit tuon tarinan, kuin jonkun kauhujutun. Mä olen täällä ihan kananlihaksella. Mitä jos mä olenkin se mitä en ole tai toisinpäin. Ja kelle ne salarakkaat itse asiassa kuuluu.
Hetkinen, kuuluiko tuolta keittiöstä jotain ääntä!
Keittiöstä? Täälläkö olisi tarkoitus tänään bilettää? Jätin Kovan lainkin väliin väijyessäni nurkissa seurankipeänä (no okei, se menee nauhalle).
Kiitos jännittävästä kertomuksesta, äitee! Mä olen perin suurpiirteinen bloggaajan sukupuolen suhteen, jos sillä ei ole erityistä merkitystä tekstin kannalta. Blogistanin hämärää historiaa valottavat tarinat joka tapauksessa maittavat aina, etenkin kun niihin liittyvät ainailonan ihonväriset sloggit! Mielestäni kyseistä tehokeinoa on käytetty maailmankirjallisuudessa aivan liian vähän enkä näe, että tilanne olisi kovin pian korjaantumassa.
Minä taas olen kovin suuripiirteinen paavien suhteen. Ei ole niin väliä onko kuollut vai hengissä, kunhan vaan on tapahtumien keskipisteessä.
Mutta huomasitteko, että Kultainen megafoni on noussut Pinserin Top-nousijoiden listan kärkeeen.
Kiitos vinkistä. Ennustan, että seuraavassa listapäivityksessä nousua on seuraavat 100%. Jollei sitten joku muukin kuin minä ehdi kymmenen minuutin aikana pamauttaa. Silloin nousu olisi tätäkin suurempi.
Tollasia pilkkujuttuja kuin sanan edellä. Ja mitä vielä. Hei, se blogi siellä linkin takana. Siinä oli otetta. Semmosta elämä on.
Tollasia pilkkujuttuja kuin sanan edellä.
Minunko kuin-sanaani viittaat? Mitään miettimättä olen pilkun pois jättänyt. Mutten nyt miettienkään keksi pilkulle mitään syytä. Vaan nytpä onkin jo myöhä.
Lähetä kommentti
<< Home