Ääni haudan takaa - osa 7.

1. osa - 2. osa - 3. osa - 4. osa - 5. osa - 6. osa

- Pysykää aloillanne.

Joku painoi minua lattiaan. Olin läpimärkä. Yritin tehdä uimaliikkeitä, mutta siitä ei ollut apua. Makasin suihkussa. Vesi poltti ihoani.

- Kärsitte hypotermiasta. Ruumiinlämpönne oli kolmekymmentä kaksi astetta, kun poimimme teidät merestä.

Yritin katsella ympärilleni. Univormupukuinen henkilö, joka minulle puhui seisoi vieressäni. Toinen univormupukuinen piteli suihkukahvaa, jolla roiski päälleni lämmintä vettä.

- Missä oikein olen?

- Tämä on MLSV Kekkonen.

- Häh?

- Nyt voisitte vaihtaa kuivat vaatteet yllenne. Kapteeni haluaa puhutella teitä kun olette valmis.

Minut ohjattiin hyttiin, jossa sain riisua läpimärät vaatteeni. Punkan päälle oli asetettuna siniharmaa haalari. Puin sen päälleni. Samassa hytin oveen koputettiin. Sisään astui univormupukuinen henkilö.

- Olen alipursimies Pääkkönen. Kapteeni haluaa tavata teidät. Oletteko valmis?

- Mikä alus tämä on?

- MLSV Kekkonen.

- MLSV?

- Maalaisliiton sukellusvene. Olkaa hyvä ja seuratkaa perässä.

Seurasin Pääkköstä. Kuljimme pitkin kapeita käytäviä. Joka puolella kulki putkia ja kaapeleita. Tulimme metallisen oven luo. Pääkkönen avasi oven ja astui siitä. Seurasin perässä. Olimme tulleet suuremmalle käytävälle. Joka puolella kulki univormupukuisia miehiä, osa kävellen toiset juosten.

Käytävä leveni ikään kuin aulaksi. Pääkkönen kääntyi oikealle ja pysähtyi valtavan tammisen oven luokse. Pääkkönen koputti oveen.

- Sisään, oven takaa kuului.

Pääkkönen avasi oven ja viittasi minut astumaan sisään. Astuin sisään ja Pääkkönen seurasi perässäni.

Seisoin suuressa huoneessa. Huoneen toinen seinä oli kahdeksan metriä korkean kirjahyllyn peittämä. Kirjahyllyn edessä oli antiikkinahkainen sohvaryhmä. Kirjahyllyä vastapäätä oli valtava maailmankartta sekä joukko pienempiä karttoja. Yksi kartoista esitti Suomenlahtea. Kapteeni seisoi kartan edessä syventyneenä tutkimaan sitä.

- Herra kapteeni. Halusitte tavata Kuuluttajan heti kun hän tulee tajuihinsa.

- Kiitos Pääkkönen. Voitte poistua.

Minua kylmäsi. Kapteeni oli edelleen selin minuun, mutta äänestä ja ryhdikkäästä olemuksesta sekä kaljusta päästä ei voinut erehtyä.

- Tervetuloa alukselleni, Kuuluttaja. Teillä onkin aika paljon selitettävää.

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 6.

1. osa - 2. osa - 3. osa - 4. osa - 5. osa

Kansalaisjournalistina joudun usein varautumaan yllättävistä tilanteista selviämiseen. Erittäin hyvä keino on hypätä viime hetkellä asemalta lähtevään metrojunaan. Se ei tullut kuitenkaan tällä kertaa kyseeseen. Toisinaan on myös kätevää, mikäli lattiaan on asennettu salaluukku, jonka saa auki taskussa olevalla kauko-ohjaimella. Astumalla luukun päälle ja painamalla luukun laukaisupainiketta pääsee nopeasti eroon tilanteesta kuin tilanteesta. Tai vielä parempaa on, mikäli aseella uhkaaja sattuu astumaan luukun kohdalle ja alla on esimerkiksi häkki, jossa on leijonia tai muita vastaavia eläimiä.

Tällä kertaa teknologiasta ei ollut apua tilanteessani. Päätin siis turvautua älyyni ja harhauttaa minut yllättänyttä henkilöä jotenkin.

- Haluatteko lapsia, kysäisin viattomasti

- Mitä?

Samassa laivan keulan suunnalta kuului repeytyvän metallin ääntä. Jäävuori repi laivaa halki kuin säilyketölkkiä. Miehistön jäsenet huutelivat ohjeita toisilleen, yrittäessään saada pelastusveneitä vesille, ennen kuin jäävuori murskaisi nekin.

- Lapsia. Tiedättehän - kuin ihmisiä, mutta pienempiä.

- Mitä oikein yritätte? Minun kanssani ei leikitä.

- Aivan. Tiedustelin vain kantaanne lasten hankintaan. Kaikkihan eivät halua hankkia lapsia.

Samalla kun yritin ylläpitää keskustelua, hivuttauduin pikkuhiljaa hytin seinässä olevaa aukkoa kohti. Aukosta pystyisin ehkä hyppäämään laivan kannelle, mikäli olisin tarpeeksi nopea.

Samassa laiva tärähti uudelleen voimakkasti ja alkoi kallistua. Takaani kuului valtavaa pauketta. Enää ei ollut aikaa hukattavana.

- Minulla on... tarkoitan oli kaksi poikaa. Toinen heistä on kuollut.

- Olivatko heidän nimensä Matti ja Taneli

- Kyllä, mistä arvasitte?

En ehtinyt vastata. Jossain laivan rungon keskivaiheilla räjähti. Ehdin tajuta, että kapteenin hytin lattia allani kääntyi ja muuttui seinäksi ennen kuin putosin aukosta kohti merta. Puristin kansiota rintaani vasten.

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 5.

1. osa - 2. osa - 3. osa - 4. osa

Päästyäni laivaan päätin tehdä välittömän tilanneanalyysin. Kaivoin esille kynän ja lehtiön. Lehtiö oli kuitenkin kastunut laivan ympäri uidessani läpimäräksi ja sen sivut olivat liimaantuneet yhteen. Kauhukseni huomasin, että kaikki viime viikkoina muistiinpanemani erinomaiset reseptit olivat muuttuneet lukukelvottomiksi. Pahinta tilanteessa oli kuitenkin, ettei kunnollisesta tilanneanalyysistä tulisi yhtään mitään. Päätin luottaa onneeni.

Tiesin, että löytäisin etsimäni kapteenin hytin kassakaapista. En vain tiennyt kuinka pääsisin siihen käsiksi. Laivaan kiivetessäni olin huomannut, että laiva oli täynnä hampaisiin asti aseistettuja vartijoita. Olin vasta onnistunut hoitelemaan heistä viisi, joten jäljellä oli varmasti vielä kymmeniä. Rynnäkkö ei tulisi kyseeseen.

Laiva oli jo ehtinyt avomerelle. Vaikka saisin hankittua haluamani kapteenin hytin kassakaapista, minun oli vielä ratkaistava, kuinka pääsisin takaisin maihin. Parasta olisi tietysti pyrkiä takaisin satamaan, josta lähdimme, koska minulla oli seutulippu ja sillä pääsisin helposti kotiini. Taksia en voisi käyttää, koska minulla ei ollut lainkaan rahaa.

Mutta ensin minun oli päästävä kapteenin hyttiin. Päätin hiipiä.

Kaksi tuntia myöhemmin olin ohittanut kuusi vartiomiestä, joilla ei ilmeisesti ollut aavistustakaan valppaasta vartiointitekniikasta. Olin jo pystynyt paikallistamaan kapteenin hytin ja arvioin, että olisin perillä aamuun mennessä.

Samassa laivalla soitettiin sireeniä. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta muutamaa sekuntia myöhemmin alkoi kuulua juoksuaskeleita ja merimiehiä ja vartijoita ryntäsi laivan kannelle.

Kyykistyin paikoilleni ja yritin pysyä huomaamattomana. Piilopaikastani näin hyvin kannelle kohtaan, johon miehet kokoontuivat. Joku koppalakkipäinen vanhempi mies alkoi puhua porukalle. Olin sen verran kaukana, etten saanut sanoista selvää. Ilmeisesti kapteeni tai perämies piti jotain käskynjakoa.

Yhtäkkiä laivan kaiuttimista alkoi kuulua musiikkia ja vartijat laittoivat aseensa pois. Miehet alkoivat harjoitella paritanssia keskenään. Päätin tilaisuuteni tulleen. Ryntäsin kapteenin hyttiin.

Kapteenin hytissä ei ollut ketään, mutta tiesin, että minun oli toimittava nopeasti. Loin pikaisen silmäyksen ympärilleni. Hytti oli mukavan tilava. Toisella seinällä oli toimistokaappeja. Kokeilin kaappien ovia, mutta ne oli lukittu. Potkaisin yhtä kaappia ja sen ovi aukesi. Näkymä sai niskakarvani nousemaan pystyyn. Kaapissa oli todennäköisesti suurin kerralla näkemäni määrä jauhelihaa. Avasin muutkin kaapit ja niiden sisältö oli sama. Nyt oli tosi kyseessä eikä hetkeäkään ollut hukattavana.

Hytin nurkassa oli iso vihreä kassakaappi. Tiesin, etten ehtisi avaamaan lukkoa, joten ainoa mahdollisuuteni oli räjäyttää kaappi auki. Kaivoin vesitiiviistä repustani esille tarvittavan määrän räjähdysainetta ja valmistauduin sijoittamaan sen kassakaapin viereen, kun laiva tärähti voimakkaasti kuin maanjäristyksessä. Lensin päin seinää. Olimmeko törmänneet johonkin.

Samassa laivan sireenit alkoivat huutaa. Sireeneitä seurasi kuulutus: JÄÄVUORI! KAIKKI MIEHET PUMPPUIHIN! KORJAAN, PELASTUSVENEISIIN! TOISTAN: JÄÄVUORI! KAIKKI PUMPPUIHIN TAI PELASTUSVENEISIIN... ITSE ASIASSA: PELASTUKOON KEN VOI!

Tajusin, ettei minulla ollut hetkeäkään hukattavana. Kiinnitin sytyttimen muoviräjähteeseen, säädin sytytysajaksi kolme sekunta ja loikkasin jauhelihaa sisältävien arkistokaappien taakse. Samassa räjähdyspanos laukesi.

Nousin ylös ja katsoin ympärilleni. Kapteenin hytin seinässä oli linja-auton mentävä reikä, mutta kassakaappi oli täysin ehjä. Kirottua. Potkaisin raivoissani kassakaappia ja sen ovi aukeni. Ilmeisesti se ei ollutkaan lukossa.

Kumarruin ja katsoin kaapin sisälle. Ylähylly oli täynnä setelitukkoja, mutta ne eivät minua kiinnostaneet. Alahyllyllä sen sijaan oli kansioita ja vihkoja. Otin ensimmäisen käteeni. Hans Välimäen reseptikirja. Se ei ollut etsimäni. Tutkin seuraavaa nahistunutta vihkosta: kuvia Matti Vanhasesta ja Tanja Karpelasta hotellihuoneessa. Kuka tällaistakin viitsii säilyttää!

Kolmantena pinossa oli paksu tummanvihreä kansio. Avasin sen ja vilkaisin kansilehteä: Töölön sairaala - 1. tuotantokausi. Tiesin, että olin löytänyt haluamani.

Samassa kuulin takaani ääntä.

- Kädet ylös!

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 4.

1. osa - 2. osa - 3. osa

Auto kiihdytti vauhtiaan. Yritin kääntyä parempaan asentoon, mutta köydet olivat tiukassa. Suuntavaistoni sanoi minulle, että olimme matkalla kohti satamaa. Liikenne oli olematonta tähän aikaan vuorokaudesta ja kuljettaja ajoi risteyksistä läpi vauhtiaan hidastamatta.

Yritin miettiä kuinka olin joutunut sidottuna ja suukapuloituna auton tavaratilaan. Mietin pääni puhki, mutten keksinyt muuta ratkaisua kuin että ainakin yksi osa tästä jatkokertomuksesta oli jäänyt pois välistä! Mutta oliko se jäänyt kokonaan pois vai olivatko osat vaihtaneet paikkaa. Ja mikäli näin oli käynyt, selviäisikö minulle myöhemmin, kuka minut oli sitonut ja sullonut tavarasäiliöön.

Samassa auto pysähtyi. Kuulin kuinka kuljettajan ovi avattiin. Auto keinahti hieman, kun kuljettaja nousi autostaan. Yritin kääntyä sellaiseen asentoon, josta voisin ehkä yllättää tavaratilan luukkua avaavan kuljettajan kungfu-judo-potkulla, mutta tavaratilassa oli ahdasta. Minun lisäkseni se oli sullottu täyteen laukkuja.

Nyt kuljettajan askeleet lähestyivät selvästi auton peräpäätä. Samassa askeleet pysähtyivät. Joku sanoi jotain, mutten saanut selvää sanoista. Yhtäkkiä kajahti laukaus ja kuulin, kuinka jotain kolahti tavaratilan luukkua vasten.

Odotin tavaratilassa hiiren hiljaa. Ulkoa ei kuulunut enää ääniä. Aikaa kului.

Muistin, että takataskussani pitäisi olla erittäin terävä veitsi juuri tällaisia tilanteita varten. Onnistuinkin hivuttamaan veitsen esille ja pian sain katkaistua käsiäni pidelleet köydet. Vapautin itseni lopuistakin köysistä ja kaivoin erikoistiirikkani esiin. Kolme sekuntia myöhemmin sain tavaratilan luukun auki.

Raotin luukkua varovaisesti. Olin ollut oikeassa. Auto oli ajettu satamaan. Vieressäni oli afganistanilainen rahtilaiva, joka selvästikin valmistautui lähtemään. Merimiesten morsiamet olivat kerääntyneet laiturille vilkuttamaan. Heitä lukuunottamatta ympärillä ei näkynyt tai kuulunut ketään, joten avasin luukkua enemmän. Auton vieressä makasi ruumis. Ilmeisesti sama henkilö, joka oli ajanut autoa. Nousin pois tavaratilasta ja kyykistyin auton viereen. Tutkin ruumiin, mutta en löytänyt henkilöpapereita tai mitään muutakaan valaisevaa.

Vilkaisin tavaratilassa olevia laukkuja. Avasin yhden vetoketjun. Laukku oli täynnä sadan dollarin seteleitä.

Minun oli päästävä huomaamatta laivaan, ennen kuin se ehtisi lähteä.

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 3.

1. osa - 2. osa

Tuijotin tiiliskiveä. Sen ympärille oli kääritty muovikassi, johon oli teipattu paperilappu. Irroitin lapun. Se oli viesti.

Ahti suo antejaan

Tällaisina aikoina, jolloin sitkeät metromatkustajat voivat joutua tilanteeseen, jossa ainoa henkilö, joka heitä voi auttaa, on metrojunan kuljettaja, pyrkivät väärät johtajat nousemaan esiin ja saamaan viattomat kuulijat seuraajikseen, kasvaa ainoan oikean tiedon merkitys selvästi yli yleisen korkotason.

Belgialaiskiinalainen salaliitto on ottanut teihinkin yhteyttä. Mistäkö tiedän tämän, kysytte. Se on ammattisalaisuus, mutta korostan, ettei aikaa ole hukattavana kovinkaan paljoa. Olen juuri lähdössä lounaalle, mutta heti ylihuomenna tai viimeistään ensi viikolla pyrin ottamaan teihin yhteyttä ja yhdessä hälvennämme kaikki mieltämme piinaavat epäilykset ja pudotamme väärät johtajat toiselta kierrokselta.

Älkää luottako vantaalaisiin virkamiehiin ja kun saavutte paikalle, varmistakaa, ettei teitä seurata.

A. Karjalainen

Samassa puhelin soi. Kauhukseni huomasin, ettei kyseessä ollut normaalipuhelimeni vaan hätätilanteita varten tarkoitettu punainen puhelin.

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 2.

1. osa

Ovella seisoi polkupyörälähetti.

- Pikalähetys, saanko kuittauksen tähän.

Kirjoitin lomakkeeseen ensimmäisen mieleenijuolahtaneen nimen ja vastaanotin lähetiltä kirjekuoren. Normaalisti olisin ehkä kiinnittänyt huomiota siihen, ettei lähetillä näyttänyt olevan polkupyörää mukanaan. Sen sijaan pihakäytävälle oli pysäköity musta limusiini, jonka virkalakkinen kuljettaja seisoi asennossa auton vierellä.

Suljin oven ja siirryin työhuoneeseeni. Suljin verhot sekä television. Irrotin matkapuhelimeni akun ja kävin vielä varmistamassa, että pesukoneen vesiletkun liitin oli suljettu.

Vapisevin käsin avasin kirjekuoren.

Saatanan tunarit!

Olette mennyt julkaisemaan blogissanne Johannes Virolaiselta saatua harhaanjohtavaa tietoa. Arvasin heti, ettei siihen absolutistiretkuun voi luottaa, mutta kun nykyään on niin hankalaa saada kunnollista palvelusväkeä. Annoin Virolaiselle tarkat ohjeet, että tieto tulee toimittaa johonkin merkittävään tiedotusvälineeseen tai edes sellaiseen, jolla on edes jonkun verran julkisuutta. Näköjään sekin oli liian vaativa tehtävä.

Mikäli Virolainen vielä hiippailee siellä nurkilla, käskekää hänen ilmoittautua päämajassa.

UKK

Mitä ihmettä. Oliko Virolainen käynyt itse sähköpostilaatikollani ja kuinka se olisi ollut mahdollista. Oliko hänellä ehkä ollut valkoiset silkkihansikkaat käsissään? Oliko hän muistanut lukita veräjän? Luultavasti tällaiset ajatukset olisivat vallanneet mieleni, jollei puhelin olisi juuri soinut.

- Kuuluttamossa, Kuuluttaja puhelimessa.

- (rahinaa)

- Kello on neljäkymmentäkaksi ja kuusikymmentäseitsemän, sanoin varmuuden vuoksi, koska numeroni on lähes sama, kuin naapurissani asuvalla Neiti Ajalla ja silloin tällöin ihmiset soittavat vahingossa minulle.

- Kuunnelkaa, tämä on tärkeää. Oletteko mahdollisesti vastaanottanut äskettäin epätavallisuudesta poikkeavia viestejä?

- En, mutta tänne soitti kyllä viime viikolla puhelinmyyjä, joka olisi halunnut ostaa minulta sijoitusneuvontaa.

- Äh, kuunnelkaa. Mikäli epäilyttävät henkilöt pyrkivät ottamaan teihin yhteyttä epäilyttävin menetelmin, älkää lukeko viestejä vaan tuhotkaa ne saman tien. Älkääkä missään tapauksessa vastatko viesteihin. Ymmärrättekö?

- Kuka olette?

- Nimelläni ei ole merkitystä, mutta voin kertoa, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Olkaa varuillanne... Nyt pitää lopettaa. Kyllikki tulee.

Soittaja katkaisi puhelun.

Samassa ikkunalasista lensi sisään tiiliskivi.

Jatkuu...