Ääni haudan takaa
Sohiessani taas kerran saapuvien sähköpostieni lootaa pitkällä tikulla varustautuneena, minut kohtasi sähköpostimuotoinen yllätys. [Tämä ei varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä, käyhän yllätyksen sähköpostimuotoisuus esille jo asiayhteydestä.] Yllättävää nimittäin oli se, että sähköpostilaatikkooni oli tullut viesti.
Tässä vaiheessa lienee sopivaa muistuttaa, että kuten kaikki valveutuneet sähköpostin vastaanottajat, minäkin olen ottanut käyttööni erilaisia roskapostisuodattimia ja aikani niitä säädeltyäni olen onnistunut luomaan sellaisen säännöstön, että kaikki minulle saapuvat viestit menevät automaattisesti roskapostikansioon, josta ne on kätevä poistaa niitä lukematta.
Saapunut viesti oli kuitenkin päätynyt roskapostikansion sijasta saapuneiden viestien kansioon.
Olin ymmälläni. Miten ihmeessä se voi olla mahdollista. Luomani monimutkaisiin matemaattisiin kalkulaatioihin perustuva säännöstö nimittäin sijoitti automaattisesti roskapostiin kaikki viestit, joiden vastaanottajaksi minua ei ollut merkitty. Jos taas minut oli merkitty vastaanottajaksi... No, sitä suuremmalla syyllä se oli roskapostia. Tämä ei ilmeisesti ollut kumpaakaan. Kuinka se oli mahdollista.
Erilaiset kauhuskenaariot tulvivat mieleeni. Ehkä viestissä oli pommi, tai outoa jauhetta, joka sisälsi pernaruttobakteereita. Tai koivun siitepölyä! Tökin viestiä pitkällä tikulla. Lukuunottamatta pientä juuri ja juuri kuulunutta kliksahdusta sekä nauhoitettua viestiä, jonka mukaan täydelliseen tuhoon oli aikaa enää kolme minuuttia, se kuitenkin vaikutti täysin vaarattomalta.
Vapisevin sormin avasin viestin. Se oli kuin olikin osoitettu minulle.
Arvoisa Kuuluttaja
Tietooni on tullut saatetuksi, että bloginne kommenttiosastolla on syyllistytty julmaan sekä aiheettomaan Kekkosen kehumiseen, joka on täysin irroitettu asiayhteydestään. Kekkonenhan oli täysi juoppo sekä alkoholisti. Hän tuhosi Maalaisliiton ja nosti Esko Ahon presidenttiehdokkaaksi. Seppo Kääriäinen on hänen avioton poikansa. Kekkonen pyrki myös kaikin tavoin salaamaan sen, että allekirjoittanut toimi pääministerinä vuodesta 1964 vuoteen 1966.
Allekirjoittanut vaatii, että poistatte välittömästi kaikki Kekkosen suopeassa tai neutraalissa valossa esittävät kommentit blogistanne. Lisäksi tulemme vaatimaan teiltä korvausta bloginne aiheuttamasta vahingosta, joka on arviolta 5000 euroa viikossa.
Politiikkaa tuntemattomana teidän lienee täysin mahdotonta kuvitella henkistä kärsimystä, joka allekirjoittanutta on kohdannut absolutisteihin kohdistuvan arvostelun ja pilkan osalta.
Taivaassa perseet tervataan
Tri Johannes Virolainen
P.S. Teidän on turha yrittää jäljittää tätä viestiä.
P.P.S. Piti kirjoittaa vielä siitä Tanja Karpelasta, mutta en ehtinytkään. Palaan asiaan.
Tuijotin sähköpostiviestiä hölmistyneenä. Nauhoitettu viesti kertoi täystuhoon olevan aikaa kaksi minuuttia. Ymmärsin, miksi mikään suodatin ei ollut siirtänyt viestiä roskapostilaatikkoon. Suodattimet tehoavat vain saapuviin viesteihin, mutta tämä viesti ei ollut saapunut mistään. Joku oli käynyt omakätisesti, tai todennäköisesti nahkahansikkaisiin verhoutuneena, jättämässä viestin sähköpostilaatikkooni.
Vietin seuraavat puoli tuntia makoillen divaanilla ja ajatellen erilaisia nahkahansikkaita, kun yhtäkkiä havahduin ovikellon soittoon.
(jatkuu...)
8 Comments:
Minäpäs näinkin Johannes Virolaisen salarakkaansa Kyllikin kanssa Tervasaaren aitan terassilla kesällä 1978, jolloin puoli litraa olutta maksoi 6 markkaa ja palkkani oli pikkasta päälle kolme tonnia kuukaudessa.
Se minua vähän ihmetyttää, että kun Johannes eläessään oli niin joviaali mies, niin miten se kuoltuaan muuttui noin kostonhimoiseksi.
Erästä minua viisaampaa nimimerkkiä siteeratakseni this might as well be just another Internet hoax.
Mutta asiaan. Kaikenlaisia paljastuksia sitä kuuleekin. Pikkasta päälle viisisataa tuoppia kuukaudessa.
Hieno juttu, kesäjännäriä tässä juuri kaivattiinkin! Asetin Tena-paketin jo varuiksi tietokoneen vierelle.
Minäpä olin toukokuussa 1999 lounaalla Johannes ja Kyllikki Virolaisen kanssa Kolmessa Kruunussa. JV kertoi hauskoja tarinoita Kekkosesta ja Hrustsevistakin. Myös sen kuuluisan:
- Te ette juo alkoholia, Hrustsev kysyi.
- En, en ole koskaan maistanut.
- Eikö mikään saisi teitä ottamaan lasillista?
- Saattaisi jotain olla, herra pääsihteeri, mutta luulen että ette haluaisi sitä kuulla.
- No mutta kertokaa toki, herra ulkoministeri.
- Jos Karjalan saisimme takaisin, voisin ottaa lasillisen whiskyä.
Minä mietin, että miksi se ei sanonut että vodkaa.
Minäpä olin neljä miljoona vuotta eKr. Alkuliemi-pubissa kolmentoistatuhannen Johannes- ja kahdensadan Kyllikki Virolaisen kanssa. Siemailin vety-yhdisteitä, jotka siihen aikaan maksoivat vain kahdeksantuhannesosa-zlotyn kuutiomoolilta. Siihen tuli Kekkosen, Hrustsevin ja Hitlerin yhteensulautuma, jolla oli Ahti Karjalaisen alavartalo, ja sain kuulla niin hauskoja juttuja, etten vieläkään ole lakannut nauramasta! Heh-heh!
Hienoa, nauru pidentää ikää!
Nonni, palasin just lomalta, vain havaitakseni, ettei juttu vielä ole jatkunut. Kohta vois jo. Jatkua.
(Siltä varalta, että jollekulle syntyi väärä käsitys: vuonna 1978 en juonut olutta. Se maistui mielestäni pahalta.)
Kuuluttamoon tiedoksi: täällä edelleen odotellaan kuumaisesti *nap-nap-nap*, että koska tämä juttu jatkuu ja kuinka. Että saitko sinä sen Johanneksen pään vadille, sillä onhan se niin jumalauta, että näillä lakeuksilla ei pilkata Kekkosta! Edes missään hoax-hommeleissa. Ainakaan rankaisematta.
Nimim. Kekkonen is best wathever
Lähetä kommentti
<< Home