Ääni haudan takaa - osa 2.
1. osa
Ovella seisoi polkupyörälähetti.
- Pikalähetys, saanko kuittauksen tähän.
Kirjoitin lomakkeeseen ensimmäisen mieleenijuolahtaneen nimen ja vastaanotin lähetiltä kirjekuoren. Normaalisti olisin ehkä kiinnittänyt huomiota siihen, ettei lähetillä näyttänyt olevan polkupyörää mukanaan. Sen sijaan pihakäytävälle oli pysäköity musta limusiini, jonka virkalakkinen kuljettaja seisoi asennossa auton vierellä.
Suljin oven ja siirryin työhuoneeseeni. Suljin verhot sekä television. Irrotin matkapuhelimeni akun ja kävin vielä varmistamassa, että pesukoneen vesiletkun liitin oli suljettu.
Vapisevin käsin avasin kirjekuoren.
Saatanan tunarit!
Olette mennyt julkaisemaan blogissanne Johannes Virolaiselta saatua harhaanjohtavaa tietoa. Arvasin heti, ettei siihen absolutistiretkuun voi luottaa, mutta kun nykyään on niin hankalaa saada kunnollista palvelusväkeä. Annoin Virolaiselle tarkat ohjeet, että tieto tulee toimittaa johonkin merkittävään tiedotusvälineeseen tai edes sellaiseen, jolla on edes jonkun verran julkisuutta. Näköjään sekin oli liian vaativa tehtävä.
Mikäli Virolainen vielä hiippailee siellä nurkilla, käskekää hänen ilmoittautua päämajassa.
UKK
Mitä ihmettä. Oliko Virolainen käynyt itse sähköpostilaatikollani ja kuinka se olisi ollut mahdollista. Oliko hänellä ehkä ollut valkoiset silkkihansikkaat käsissään? Oliko hän muistanut lukita veräjän? Luultavasti tällaiset ajatukset olisivat vallanneet mieleni, jollei puhelin olisi juuri soinut.
- Kuuluttamossa, Kuuluttaja puhelimessa.
- (rahinaa)
- Kello on neljäkymmentäkaksi ja kuusikymmentäseitsemän, sanoin varmuuden vuoksi, koska numeroni on lähes sama, kuin naapurissani asuvalla Neiti Ajalla ja silloin tällöin ihmiset soittavat vahingossa minulle.
- Kuunnelkaa, tämä on tärkeää. Oletteko mahdollisesti vastaanottanut äskettäin epätavallisuudesta poikkeavia viestejä?
- En, mutta tänne soitti kyllä viime viikolla puhelinmyyjä, joka olisi halunnut ostaa minulta sijoitusneuvontaa.
- Äh, kuunnelkaa. Mikäli epäilyttävät henkilöt pyrkivät ottamaan teihin yhteyttä epäilyttävin menetelmin, älkää lukeko viestejä vaan tuhotkaa ne saman tien. Älkääkä missään tapauksessa vastatko viesteihin. Ymmärrättekö?
- Kuka olette?
- Nimelläni ei ole merkitystä, mutta voin kertoa, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Olkaa varuillanne... Nyt pitää lopettaa. Kyllikki tulee.
Soittaja katkaisi puhelun.
Samassa ikkunalasista lensi sisään tiiliskivi.
Jatkuu...
11 Comments:
Tiiliskivi! Peli alkaa mennä todella likaiseksi. Toivottavasti se ei osunut rampaa silmäkulmaan. Tiiliskivi!
Jännitys tiivistyy pökerryttäviin mittasuhteisiin...
Eniten minua kyllä nyt jännitää, jatkuuko tämä, kun ei ollenkaan lue
jatkuu...
Pahus, unohtui, mutta nyt asia on korjattu.
Minä pidin tästä osasta hyvin paljon.
Hauska kuulla. Olen suunnitellut tämän siten, että seuraavaksi tulee seuraava osa ja sen jälkeen sitä seuraava jne. Mielestäni tämä on osoitus kansalaisjournalismin mullistavasta voimasta.
Minusta tuo seuraava osa on vielä tätäkin hersyttävämpi.
Hups, huomasin juuri, ettei tuota seuraavaa osaa ole vielä virallisesti julkaistu kuin meidän coolien blogaajien sisäpiirilistalla. Pahoitteluni.
Hups, huomasin juuri, että nuo PA:n kommentit piti julkaista meidän coolien blogaajien sisäpiirilistan kommenteissa, mutta ne tulivat erehdyksessä tänne.
Kansalaisjournalismin korvat ovat niin tarkat, että se kuulee vaikka vain tiiliskivi tömähtäisi television päälle.
Minua miellyttää suuresti matkasi poliittisen historian roskatynnyrillä. Siinä on historiallisten salaatinlehtien havinaa. Tosin oltuaan roskatynnörissä riittävän kauan, ne liikkuvat itsestään eikä havinoitsijoita oikeastaan edes tarvita.
Odotapas vaan. Tämä muuttuu huonommaksi koko ajan.
Se on mainio juttu. Camp on moternia.
Lähetä kommentti
<< Home