...puhumattakaan lohesta, joka jää semmoisiksi isoiksi vaaleanpunaisiksi kökkäreiksi alahampaiden rakosiin. Yäk.
Vaikka kuinka yritän pohtia, en hoksaa miten pinaatti voisi auttaa, jos törttöilee karpelassa ja kompuroi mihin sattuu, esimerkiksi jonkun senioritranssun jalkoihin.
Mutta mahdollisesti silti kokeilen ensi kerralla, kun sattuu omalle kohdalle. Useinhan jo pelkkä usko parantaa.
No pinaatistahan saa tietty sen verran potkua, ettei joudu verenvaihtoon. Popeye [kun syä sitä] lie se assosiaatio mitä Kuulis hakee oivalla otsikollaan. Saitteks sen? Ammuut? Kaura? Sellisti? PAueux?
Jokaisella kulkevat sopivaisuuden rajat vähän eri paikoissa. Itse olen kokenut sen verran kaikenlaista, etten varmaan olisi edes hengissä, mikäli en olisi nauranut aika tavalla anemiaa pahemmillekin sairauksille.
Ei kantsi kuitenkaan loikkia johtopäätöksiin kauneudesta, aivoista, välistä tms.
Kaura, hyvähän se on sanoa että olet naureskellut anemiaakin vakavammille sairauksille, mutta olisiko sinusta oikeasti hauskaa siinä vaiheessa kun SINÄ sairastat, että muut naureskelevat sinun sairauksillesi? Tai lapsesi?
Mun on nyt ihan pakko kysyä tässä kohtaa, että KUKA tässä nyt on nauranut ja kelle? Vaikka mä luen tuota Kuuliksen kohuotsikkoa miten päin tahansa, mä en näe siinä mitään naurettavaa. "Syö pinaattia, Tanja"- voi miten älyloukkaavaa ja sairaudella rienaamista? Onkohan teidän kukkahatut nyt pikkasen liian kireällä?
Onhan se tietysti niin, ettei Tanjaa oikeastaan saisi kiusata, kun se on nätti ja kiva ja vielä kulttuuriministerikin, mutta se on varmaan arvannut tuohon hommaan lähtiessään, että joku voi joskus ihan vähän ohimennen vinoilla.
Niin että tuskin sillä nyt tästä yöunet meni. (Tekisi mieli vielä kirjoittaa siitä, onko ihmisen suurin ongelma pinaatinsyöntikehotus silloin, kun se käy työkseen konttailemassa mekkosetien edessä ja vapaa-aikanaan halailee pyhiä hihhuliäitejä, mutten kirjoita, niin kuin huomaatte.)
Minä muuten söin pinaattikeittoa ja tulin vitsin viden hyvälle tuulelle. Kokeilkaa muutkin, ihmeessä!
Anonymous, kyllähän noille mun ja lasteni sairauksille ja vammaisuuksille ovat muutkin nauraneet kuin me itse, vaikka emme ole edes julkisuuden henkilöitä. Niissä nyt vain on ollut koomisia piirteitä. Mieluisempaa se mulle on kuin paskanjäykkä poliittisen korrektiuden tavoittelu, vaikka menisikin mauttoman puolelle (ja on mennytkin).
Eri asia sitten, jos muut ovat ilkeitä, tylyjä tai välinpitämättömiä. Se yleensä ilmenee jollain muulla tavalla kuin nauramisena.
Mä en osaa tätä Kuuluttajan juttua pitää kovin ilkeänä, toisin kuin Illusia - enkä etenkään loikkisi hänen tapaansa hämmästyttävän pitkällevietyihin johtopäätöksiin. Tanja-kommentti oli verrattain kilttiä poliitikkovitsailua, jossa yhdistetään pari tuoreehkoa uutista.
Mutta ehkä mä vain en olekaan etiikaltani ja moraaliltani yhtä kehittynyt ;-)
Tulkintani mukaan tässä oli semmoinen vitsi, että lehtien kovasti älämölöämä paavin edessä polvistelu sai luonnollisen selityksen lehtien kovasti älämölöämästä anemiasta. Hahhah, selitetyt vitsit on niitä kaikkein hauskimpia.
Ah nokkonen, tuo metsäimme ja laihoimme rautapitoinen vaan ikävällä tavalla väheksytty peruselinheinä! Nokkosesta on moneksi, siitä saa muunmuassa näppärästi punottua sähäkämmät ruoskat ja pistävämmät marttyyrikruunut kuin pinaatista.
Minä en muuten tiennyt, että näissä täytyy olla joku pointti.
Sitä haluaisin kysyä, osaako joku vahvistaa/ampua alas "tiedon", joka minulle on jostain jäänyt mieleen.
Muistan kuulleeni, että pinaatin maine ensiluokkaisena rautalähteenä paljastui kymmeniä vuosia Kippari Kallen ensi esiintymisestä pelkäksi pilkkuvirheeksi. Oli yksikkömuunnoksia tehty ja päädytty jotain satakertaisiin (tai ainakin tosi isoihin) rauta-arvoihin. Että ihan väärillä premisseillä minun ikäluokkaani kiusattin ykkösinhokkiruuallani pinaattivellillä, jonka keskellä lillui keitetty kananmuna!
Äiti: en tiedä. Osaan sanoa ainoastaan, että pinaattikeiton syöminen on yksi asia, jonka peruskoulussa opin. Ensimmäisellä luokalla suorastaan inhosin sitä, ala-asteen loppua kohti suhtautumiseni alkoi olla herttaisen yhdentekevät. Yläasteen lopulla irvokkaasti jopa pidin tahmaisesta vellistä jääkylminen keitettyine kananmunineen.
Suorastaan sääli, ettei nykyisessä koulussani ole tullut koskaan vastaan. Tai sitten en vain ikinä huomaa lukea keittolistaa.
Ei saa siis pakottaa Tanjaa syömään pinaattia, kun hän ei ole opetus- vaan kulttuuriministeri.
Kuuluttaja, muistutit siitä järkyttävästä painajaisesta, joka silloin tällöin vainoaa minua öisin. Siinä kaikki ihmiset ovat salanakuja, kierosti vain peittelevät pervoiluaan erilaisin kutein. Paitsi yksi keisari, joka hengailee ilman rihman kiertämää. (Äh, tuo olikin H. C. Andersenin uni.)
23 Comments:
Pinaatti hei näyttää ihan törtseeltä jos sitä jää edustuspäivällisellä hampaanväliin.
...puhumattakaan lohesta, joka jää semmoisiksi isoiksi vaaleanpunaisiksi kökkäreiksi alahampaiden rakosiin. Yäk.
Vaikka kuinka yritän pohtia, en hoksaa miten pinaatti voisi auttaa, jos törttöilee karpelassa ja kompuroi mihin sattuu, esimerkiksi jonkun senioritranssun jalkoihin.
Mutta mahdollisesti silti kokeilen ensi kerralla, kun sattuu omalle kohdalle. Useinhan jo pelkkä usko parantaa.
No pinaatistahan saa tietty sen verran potkua, ettei joudu verenvaihtoon. Popeye [kun syä sitä] lie se assosiaatio mitä Kuulis hakee oivalla otsikollaan. Saitteks sen? Ammuut? Kaura? Sellisti? PAueux?
Tämä oli kaunis ja opettavainen kommentti, Illuusia. Mutta mistä sinä ne aivot tähän repäisit?
Hyvä Kuulis, oot taas ollut aikaasi edellä. Tämän päivän IL:n kannessa lukee:
"Tanja, syö rautaruokia!"
Aivot on helppo repäistä mihin vain Pää Auelta, vinkkinä vain.
Tiedän kokemuksesta, että anemia on kurja vaiva, joten siitä on syytäkin laskea leikkiä. Eihän sitä muuten jaksa toipua.
Karpelan avustaja oli muuten sitä mieltä, että ministeri on sairastunut lööppimyrkytykseen.
Jokaisella kulkevat sopivaisuuden rajat vähän eri paikoissa. Itse olen kokenut sen verran kaikenlaista, etten varmaan olisi edes hengissä, mikäli en olisi nauranut aika tavalla anemiaa pahemmillekin sairauksille.
Ei kantsi kuitenkaan loikkia johtopäätöksiin kauneudesta, aivoista, välistä tms.
Kaura, hyvähän se on sanoa että olet naureskellut anemiaakin vakavammille sairauksille, mutta olisiko sinusta oikeasti hauskaa siinä vaiheessa kun SINÄ sairastat, että muut naureskelevat sinun sairauksillesi? Tai lapsesi?
Menee jo mauttomaksi...
Mun on nyt ihan pakko kysyä tässä kohtaa, että KUKA tässä nyt on nauranut ja kelle?
Vaikka mä luen tuota Kuuliksen kohuotsikkoa miten päin tahansa, mä en näe siinä mitään naurettavaa.
"Syö pinaattia, Tanja"- voi miten älyloukkaavaa ja sairaudella rienaamista?
Onkohan teidän kukkahatut nyt pikkasen liian kireällä?
Peesaan Elmaa.
Onhan se tietysti niin, ettei Tanjaa oikeastaan saisi kiusata, kun se on nätti ja kiva ja vielä kulttuuriministerikin, mutta se on varmaan arvannut tuohon hommaan lähtiessään, että joku voi joskus ihan vähän ohimennen vinoilla.
Niin että tuskin sillä nyt tästä yöunet meni. (Tekisi mieli vielä kirjoittaa siitä, onko ihmisen suurin ongelma pinaatinsyöntikehotus silloin, kun se käy työkseen konttailemassa mekkosetien edessä ja vapaa-aikanaan halailee pyhiä hihhuliäitejä, mutten kirjoita, niin kuin huomaatte.)
Minä muuten söin pinaattikeittoa ja tulin vitsin viden hyvälle tuulelle. Kokeilkaa muutkin, ihmeessä!
Kohta alkaa olla muuten paras nokkossesonki ja nokkonenhan on ihan pinaatin tasoinen vihannes.
Anonymous, kyllähän noille mun ja lasteni sairauksille ja vammaisuuksille ovat muutkin nauraneet kuin me itse, vaikka emme ole edes julkisuuden henkilöitä. Niissä nyt vain on ollut koomisia piirteitä. Mieluisempaa se mulle on kuin paskanjäykkä poliittisen korrektiuden tavoittelu, vaikka menisikin mauttoman puolelle (ja on mennytkin).
Eri asia sitten, jos muut ovat ilkeitä, tylyjä tai välinpitämättömiä. Se yleensä ilmenee jollain muulla tavalla kuin nauramisena.
Mä en osaa tätä Kuuluttajan juttua pitää kovin ilkeänä, toisin kuin Illusia - enkä etenkään loikkisi hänen tapaansa hämmästyttävän pitkällevietyihin johtopäätöksiin. Tanja-kommentti oli verrattain kilttiä poliitikkovitsailua, jossa yhdistetään pari tuoreehkoa uutista.
Mutta ehkä mä vain en olekaan etiikaltani ja moraaliltani yhtä kehittynyt ;-)
Tulkintani mukaan tässä oli semmoinen vitsi, että lehtien kovasti älämölöämä paavin edessä polvistelu sai luonnollisen selityksen lehtien kovasti älämölöämästä anemiasta. Hahhah, selitetyt vitsit on niitä kaikkein hauskimpia.
Ah nokkonen, tuo metsäimme ja laihoimme rautapitoinen vaan ikävällä tavalla väheksytty peruselinheinä! Nokkosesta on moneksi, siitä saa muunmuassa näppärästi punottua sähäkämmät ruoskat ja pistävämmät marttyyrikruunut kuin pinaatista.
Minä en muuten tiennyt, että näissä täytyy olla joku pointti.
Sitä haluaisin kysyä, osaako joku vahvistaa/ampua alas "tiedon", joka minulle on jostain jäänyt mieleen.
Muistan kuulleeni, että pinaatin maine ensiluokkaisena rautalähteenä paljastui kymmeniä vuosia Kippari Kallen ensi esiintymisestä pelkäksi pilkkuvirheeksi. Oli yksikkömuunnoksia tehty ja päädytty jotain satakertaisiin (tai ainakin tosi isoihin) rauta-arvoihin. Että ihan väärillä premisseillä minun ikäluokkaani kiusattin ykkösinhokkiruuallani pinaattivellillä, jonka keskellä lillui keitetty kananmuna!
Muistaako muut kuulleensa moista?
Äiti: en tiedä. Osaan sanoa ainoastaan, että pinaattikeiton syöminen on yksi asia, jonka peruskoulussa opin. Ensimmäisellä luokalla suorastaan inhosin sitä, ala-asteen loppua kohti suhtautumiseni alkoi olla herttaisen yhdentekevät. Yläasteen lopulla irvokkaasti jopa pidin tahmaisesta vellistä jääkylminen keitettyine kananmunineen.
Suorastaan sääli, ettei nykyisessä koulussani ole tullut koskaan vastaan. Tai sitten en vain ikinä huomaa lukea keittolistaa.
Ei saa siis pakottaa Tanjaa syömään pinaattia, kun hän ei ole opetus- vaan kulttuuriministeri.
Jopa mahtui jälleen typoja mukaan. Bongatkaa ja laittakaa mailia tulemaan. Eniten löytänyt saa kunniamaininnan blogissani.
Kaura: "Jokaisella kulkevat sopivaisuuden rajat vähän eri paikoissa."
Miksi kerrot tämän muille, vaikka sinun se pitäisi ymmärtää.
Hö, no tottakai Kauran pitää kertoa meille se, mitä hän ymmärtää, mutta jotkut muut välttämättä ei.
Mun mielestäni pinaatti on tosi hyvää.
Ja voihan sitä aina ottaa aurinkoa ilman vaatteita niin ei tule niitä sopivaisuuden rajoja eri paikkoihin.
Kuuluttaja, muistutit siitä järkyttävästä painajaisesta, joka silloin tällöin vainoaa minua öisin. Siinä kaikki ihmiset ovat salanakuja, kierosti vain peittelevät pervoiluaan erilaisin kutein. Paitsi yksi keisari, joka hengailee ilman rihman kiertämää. (Äh, tuo olikin H. C. Andersenin uni.)
Se HC Andersson on kyllä pahin kaikista.
Lähetä kommentti
<< Home