Kuuluttajan neuleblogista päivää
Koska olen aikamoinen neiti ja kukkahattutäti, en yleensä seuraa jääkiekkoa. Mielenkiintoni heräsi kuitenkin, kun luin kiekkokansaa kohauttaneesta uusimmasta ihmissuhdemyrskystä. Suomen joukkueen maskotti Jarkko Ruutu käytti alkuviikosta ruotsalaislehdistöä hyväkseen, yrittäessään kutsua Ruotsin joukkueessa pelaavan Jonathan Hedströmin hotellihuoneeseensa.
Suomalaiset poliitikot voisivat ottaa oppia Ruudun suoraselkäisyydestä. Sen sijaan, että pyrkisi peittelemään vuosikausia vanhoja tapahtumia julkisuudelta, Ruutu suorastaan kutsuu median paikalle. Tarjouskilpailu Jarkon ja Jonathanin kiihkeän ensiyön raportointioikeuksista lienee jo käynnissä.
Joka tapauksessa tämän episodin jälkeen olen katsellut jääkiekkoilijoita aivan uusin silmin. Samalla olen pyrkinyt perehtymään lajiin lukemalla alan lehtiä kuten Ilta-Sanomia ja Iltalehteä.
Tähän mennessä minulle on selvinnyt, että Jarkko on roolipelaaja. Hän kuulemma tykkää olla alla. Jonathanilla taas on korkea maila, jota hän mielellään heiluttelee.
Hei vieläkö niitä matseja tulee?
Ja sanokaa sille Ainailonalle, jos näette, että antaa lisää vihjeitä. Alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan tämä samojen kaupunkien arvailu. Ja hyvää äitienpäivää Sun äidilles. Ja muillekin äideille.
20 Comments:
Minustakin alkoi jo vähitellen tuntua, että on kohtuutonta jatkuvasti pitää vastauslaatikkoa päällimmäisenä, pitäähän päivityksellesi suoda sijansa.
Taustoituksesi luettuani luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitti en ymmärrä niitä peeloja, jotka vilkuttavat kameran sijasta ruudulle. Tai sitten en. Olen ollut vähän pihalla jääkiekosta sen jälkeen, kun Juha Rantasila lopetti pelaamisen joskus 70-luvun alussa.
Kiitos onnitteluista.
Eikös se ollut Paasikivi, joka jollain erätauolla kehitti ajatelman Se joka vilkuttaa ruudulle, pyllistää kameralle.
Minä en tiennytkään, että Juha Rantasila on lopettanut.
Elokuvan perussääntöjä on, ettei kameraan katsota. Pitää olla viksu ja vilmaattinen ihan muuten. Kai se jengi nyt sen verran ymmärtää. Kameraan suoraan katsominen on komediallinen elementti ja hyväksyttävä vain siinä tarkoituksessa.
Sun äidillesi äitienpäiväonnittelut. Eivät kai juristit koskaan lopeta pelaamista?
Kameralle pyllistämisessä ei välttämättä ole mitään haittaa. Eikös peppu ole hyvinkin suosittu kuvauskohde, josta on erinäinenkin herkkä filmi hersytelty.
Hei Kuulis, mie oon ihan kohta kotonassassa lokistanissa. Polkkaan sit more. Sure. Hyvin oot vastauspalvelulodjut hoidellu - propsia [silleen netis kai annetaan pusu]. Have a great mommys dag!
Ja just sit luin ton Kauran edellisen kommentin. Peppuhan on what a wonderfullein kuvauskohde. Elokuvalla tai ilman (no joo Sedis, elokuva ON ihan sikaimportant jutska;)))
Kameraan suoraan katsominen on komediallinen elementti ja hyväksyttävä vain siinä tarkoituksessa.
Ja niin kuin se Holkeri aikoinaan tapitti suoraan kameraan! Kun äiti kuulemma oli käskenyt katsoa kuulijaa silmiin. No, tämä äiti osaa tästä lähtien varoittaa, että kameraan katsomalla tekee itsestään pellen.
Nyt kyllä alkoi jänskättämään. Nimittäin se, että mitä Kuulis ja Sun äitis saa palkinnoksi oikeasta arvauksesta Krakovan suhteen?
Onnea voittajille <3
Palkinto kuuluu Kuulikselle, minä vain peesasin.
Minustakin alkaa pikkuhiljaa tuntua... No, tiedät kyllä miltä
Kuulis, pliis, sentään viikko jo mennyt!
Ainailona käski kommentoimaan tänne että Kuulis on varmaan Krakovassa.
Eikun, ymmärsinks mä jotain väärin?
Kuulis, ooksä Krakovassa? Tuu pois sieltä! Tai bloggaa nyt ees sieltä! Kyllä se onnistuu, kysy vaik Ainoilonalta.
Hei Kuulis hei, tää ei oo enää yhtään kivaa. Hei.
Pitäisi varmaan audioblogata se legendaarinen lehmien kotiinkutsuhuuto:
Ääämmäät, kotioo!
Jos se vaikka tehoaisi, kun tämä toistuva kirjallinen huhuilu ei tuota tulosta. Usko nyt Kuulis, ikävä on!
Kyllä syöntä raastaa olla ilman Kuulista.
Veikkaan että Kuulis on nukahtanut jonnekin Jäädykehillosilmän järjestämän ad hoc Jägermaisterikupposkarkelon äärelle. Ei kukaan [itseään tai muita kunnioittava lokkaaja] voi selvin päin olla näin pitkään hiljaa. Kömmihän esiin ny suberguula.
Must alkaa tuntumaan siltä, että Kuulis on Ammun kans hummaamassa jossain.
Ilmassa on nyt sellaisen jutun tuntua.
Kuulis! Herää! HerääÄÄÄÄ!!! Nyt sä voit taas kuuluttaa, kun kiinni jäätiin kuitenkin.
(vähänkö ovelana)
Mä luulen, että kukaan ei kumminkaan arvaa mitään.
No joo, ei ehkä, olemmehan yliovelaakin ovelampia. Mut silti. Pliis.
Upeeta! Edes jotain elonmerkkiä!
Tästälähin tiedän, että Ammua kuuluu kutsua oikeaoppisella kutsuhuudolla, niin johan se Kuulis kuuliaisesti perässä seuraa!
Lähetä kommentti
<< Home