Vastaus Ainailonalle, matkalla eräässä Euroopan kaupungissa

Tänään valmistamme blogiimme kätevän vastauslaatikon, jota voi käyttää esimerkiksi kilpailuvastausten keräämiseen.

Näin kevään korvilla ilma on täynnä vastauksia, jotka sinkoilevat sinne tänne ja usein ihan miten sattuu. Vastaukset eivät tee tätä kuitenkaan ihan huvikseen vaan ne ovat laatikonrakennuspuuhissa, joihin jo vuosimiljoonien takaa periytyvät geenit ne ajavat.

Rakentamalla vastauslaatikon voit helpottaa blogisi lähiympäristössä lentelevien vastausten asettumista aloilleen. Mitä nopeammin vastaukset pääsevät pesimään, sitä helpommin niiden taustalla olevaan kysymykseen alkaa muodostua järkeä.

Vastauslaatikon materiaaliksi käy mikä tahansa läheisestä roskiksesta tai kaatopaikalta hankittu materiaali, kunhan se on riittävän kiinteää ja kovaa. Esimerkiksi meikäläisen vessanpöntöstä tällaista tavaraa ei oikein tahdo löytyä.

Materiaalista muodostetaan laatikko, jonka pitää olla riittävän suuri. Koon voi arvioida silmämääräisesti tarkkailemalla pari tuntia lähistön vastauksia. Nyrkkisääntönä voi pitää, ettei yli kaksi metriä korkeita vastauslaatikoita kannata rakentaa ja joskus pienemmälläkin pärjää.

Vastauslaatikkoon on myös hyvä jättää joku reikä, josta vastaus voi sujahtaa sisälle laatikkoon. Reiän voi tehdä poralla, moottorisahalla tai kirveellä. Nykyään reikiä voi myös ostaa valmiina. Kannattaa kysellä rautakaupasta tai Pirkka-blogista.

Vastauslaatikko kannattaa kiinnittää näkyvälle paikalle blogiin. Paras on sellainen paikka, missä se lävähtää heti pahaa-aavistamattoman blogivieraan silmille.

Pikainen tiedotus tärkeästä asiasta ennen vappua

Nyt kannattaa seurata päivitystahtiaan kiristänyttä Kultaista Megafonia.

Tervetuloa Zimbabween!

Eri puolilta Blogistania kuuluu itkua ja natinaa. Kultaisten kuukkeleiden raati jakoi pari kuukkelia ihan kuin ohimennen itselleen ja toisen vieläpä alustavan ehdokasasettelun ohitse.

Haloo, siellä jaettiin kymmenen tavallista kuukkelia, yksi superkuukkeli, pari kunniamainintaa ja vielä yksi kahlittu kuukkeli. Jos raati kahmii näistä itselleen vain kaksi, niin onko se nyt niin kauhea asia.

Jos minä olisin ollut raadissa, olisin tähdännyt siihen, että saan itse kaikki palkinnot (varsinkin sen Tanja Karpela -erikoispalkinnon), välittämättä vähääkään siitä, ettei yksikään blogeistani olisi ollut edes edustuskelpoinen.

Sitten olisin pitänyt kiitospuheita hämmästyneellä naamalla ja lopuksi kutsunut koko yleisön jatkoille kattohuoneistoni uima-allasosastolle.

Seuraavana aamuna olisin läiminyt tämän blogin templaten täyteen kuukkelin kuvia ja kiitellyt koko maailmaa kannatuksesta ja osanotosta. Samalla olisin sisällyttänyt tekstiini hienovaraista vittuilua niille luusereille, jotka olivat olleet ehdolla. Vuokraisin myös lentokoneen, joka lentelisi koko päivän Helsingin yläpuolella vetäen perässään banderollia, jossa olisi teksti Sori, jätkät!

Juhlisin viikon yötä päivää.

Seuraavalla viikolla jakelisin avomielisiä haastatteluja juorulehdille. Seiska asentaisi webcamit kaikkien salarakkaideni makuuhuoneisiin ja Veijo Blogger joutuisi ostamaan lisää rautaa räjähdysmäisesti kasvaneen liikenteen vuoksi.

Pitkin kesää saisitte lukea lehdistöstä kuulumisiani. Minut olisi nähty juovuksissa Wimbledonin tennisturnauksen katsomossa sekä Saksan-Itävallan mäkiviikolla. Olisin kunniavieras Pori Jazzissa sekä Savonlinnan oopperajuhlilla, jossa herättäisin pahennusta riekkumalla kännissä alasti kutsuvieraskokkareilla.

Loppukesää lähestyttäessä juttujen sävy muuttuisi. Kasvoni olisivat kuvissa pöhöttyneet jatkuvasta viinan läträämisestä ja vihjailtaisiinpa jopa, että minulla olisi vakava huumeongelma. Saisin viikoittain turpaani nakkikioskilla tai taksijonossa. Kattohuoneistoni pantattaisiin maksamattomien velkojeni hoitamiseksi. Ihmiset sylkisivät kadulla päälleni ja kavijämäärät blogissani laskisivat rajusti. Olisi päiviä, jolloin siellä ei kukaan kävisi. Eipä tietenkään, koska en olisi päivittänyt sitä moneen viikkoon.

Salarakkaani hylkäisivät minut ja kertoisivat lehtien palstoilla löytäneensä uuden onnen.

Lokakuussa, oltuani jo lähes kuusi viikkoa kateissa, Iltalehden toimittaja löytäisi minut alkoholistien yömajasta. Paiseiden rumentama alaston vartaloni täyttäisi Iltalehden keskiaukeaman. Myöhemmin sama toimittaja voittaisi Bonnier-palkinnon kyseisellä reportaasilla.

Kun seuraavalla viikolla olisin hukuttautumassa Kolera-altaasen, kuulisin askeleita takaani. Se olisi Sun Äitis, joka patistaisi minua ryhdistäytymään ja ottamaan vastuuta itsestäni ja blogistani. Ensin vastustelisin ja yrittäisin hypätä, mutta lopulta Sun Äitis saisi minut raivon partaalle jankutuksellaan ja suostuisin mihin tahansa, jottei minun tarvitsisi enää kuunnella sitä.

Seuraavien viikkojen ajan treenaisin nyrkkeilysalilla koko ajan kovemmalla tahdilla. Kun olisin juoksulenkillä, Sun Äitis ajaisi polkupyörällä perässäni ja potkisi minua perseelle mikäli saisi kiinni. Marraskuun loppuun mennessä olisin jo niin kovassa kunnossa, ettei Sun Äitis pysyisi enää perässäni. Sun äitis joutuisi palkkaamaan minulle harjoitusvastustajia vierailta paikkakunnilta, koska kukaan Helsingin nyrkkeilijä ei uskaltaisi nousta kehään kanssani.

Joulukuun alussa olisin valmis.

Itsenäisyyspäivänä kirjoittaisin postauksen blogiini. Saman tien blogini ampaisisi Pinserin Top-listalla (blogilista.fi:n top-lista valmistuisi lähiviikkojen aikana, mutta ei olisi ihan vielä valmis) noin kolmetuhatta sijaa ylöspäin. Hankkisin joka päivä uuden kampauksen tai vaihtaisin hiusteni väriä ja kirjoittaisin siitä blogiini. Sekoittelisin drinkkejä ja sijoittaisin kuvat blogiini. Yhtäkkiä kaikki blogistanissa puhuisivat vain minusta ja uudesta tulemisestani.

Koko vuodenvaihteen pitäisin top-listan ykkössijaa hallussani. Blogissani olevien näkymättömien mainosten tuloilla saisin hankittua kattohuoneistoni takaisin. Liikennemäärä blogissani kasvaisi ennennäkemättömiin mittoihin. Aina kun linkittäisin johonkin toiseen blogiin, sinne ohjautuva liikenne kaataisi palvelimen niin, että kyseinen blogi olisi pari viikkoa tainnoksissa.

Taas alettaisiin puuhaamaan Kuukkelikisaa. Edellisvuoden kaikkien kuukkeleiden voittajana olisin itseoikeutettu raadin jäsen.

Voittaisin taas kaikki palkinnot ja kutsuisin kuukkeligaalan yleisön jatkoille kattohuoneistoni uima-allasosastolle.

Jeesus kutsui paavia saatanaksi

Kohu paavien menneisyyden ympärillä jatkuu. Kuulutuksen koulutusohjelman saamien tietojen mukaan uusi paavi Benedictus XVI ei ole ainoa, jonka taustoista löytyy jäsenyys arveluttavassa nuorisojärjestössä. Ensimmäinen paavi Pietari kuului nuoruudessaan Lähi-Idässä vaikuttaneeseen järjestäytyneeseen irtolaisjoukkoon, jolla oli jatkuvaa kahnausta viranomaisten kanssa.

Pietarilla oli usein myös vakavia erimielisyyksiä joukkion johtajan Jeesuksen kanssa. Markuksen evankeliumiin (8:31-33) kirjatun silminnäkijälausunnon mukaan:

Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyi kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.

Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä.

Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"

Kuuluttamon tavoittaman nimettömänä pysyttelevän turkulaisen freelance-piispan mielestä osa Jeesuksen kiivastumisesta menee stressin piikkiin.

"Siinä oli kaiken maailman pääsiäiskiireet menossa ja Jeesuksella oli paljon asioita hoidettavana ennen kavalluksia ja ristiinnaulitsemisia. Samaten viimeisen ehtoollisen plaseeraus aiheutti todennäköisesti päänvaivaa. Sellaisessa tilanteessa tulee helposti ylireagoitua", nimettömänä pysyttelevä freelance-piispa sanoo.

Eräät silminnäkijälausunnot kertovat Pietarin myös riehuneen teräaseen kanssa ja puukottaneen erästä Rooman valtakunnan sotilashenkilöä korvaan. Häntä ei kuitenkaan tuomittu tästä tapauksesta.

Varokaas vähän siellä

Nyt kannattaa lukea kommentointitahtiaan kiristänyttä Ainailonaa!

M & S

Milla & Salarakas?
Mea & Sedis?
Maalainen & Sellisti?
Manta Ray & Samik?

Saatanan salaliitto

Olin sitä mieltä, etten viitsi kirjoittaa blogilistan kaupallistumisesta mitään, koska itse elän todellisuudessa, jossa rahaa ei käytetä ja niin ollen koko asialla ei ole minulle mitään merkitystä. Tai niin ainakin luulin.

Ei nimittäin voi olla sattumaa, että seuraavat asiat tapahtuvat melko lyhyellä aikavälillä:

1. Blogilista myydään
2. Blogilistan yhteistyökumppaniksi ilmaantuu maksullinen Typepad bloggauspalvelu
3. Pinseri poistaa kommentointimahdollisuuden blogistaan
4. Blogilista lakkaa huomioimasta blogspot-blogien päivityksiä
5.
6.
7.
8.
9.
10. Visa Kopu menee naimisiin. (Kuuluttamo onnittelee! )
11. Blogisanomat alkaa ilmestyä
12. Kuuluttajan blogin nimeksi tulee Coca-Cola-opisto
13. Turisti vetää herneen nenään
14.
15. Salarakkaani pakenee vuodattamaan
16. Benedictus

(Kaikki salaliiton yksityiskohdat eivät vielä ole selvillä, mutta paljastan ne heti, kunhan selviävät)

Benedictus

Roomassa valittiin uusi paavi. Viimeisellä äänestyskierroksella voittajaksi nousi inkvisition johtaja, hymyilevä kardinaali Joseph Ratzinger. Eilinen oli suuri päivä meille inkvisition ystäville. Tosin vähän tässä huolestuttaa, että valitaanko nyt inkvisiittoriksi joku naispappien ystävä. Mitä jos se on Ilkka Kantola? Tai Ilkka Kanerva?

Moni on ilmaissut huolestuksensa siitä, että paaviksi valittiin konservatiivinen abortin, ehkäisyn, naispappeuden ja homoseksuaalisuuden vastustaja. Parempi olisi ollut, jos paaviksi olisi päätynyt joku liberaali abortin, ehkäisyn, naispappeuden ja homoseksuaalisuuden vastustaja.

Tällaiset teologiset pikkudetaljit ovat kuitenkin sivujuonteita siinä pitkässä marssissa, jossa katolinen kirkko on johdattamassa meitä 1900-luvulle.

Sitä paitsi kaikkein parasta uudessa paavissa on hänen ikänsä. Äijähän on vain muutaman vuoden edellistä nuorempi. Ei mene kauaakaan, kun saadaan taas juhlia paavin hautajaisia ja muita salajuonia. Ja kun paaveja aletaan valitsemaan hieman entistä useammin, saadaan se savumerkkiviestintäkin pelaamaan kunnolla, kun sama kardinaali pystyy hoitamaan homman kerrasta toiseen, eikä tarvitse ihmetellä, josko taito olisi itsestään siirtynyt isältä pojalle ja josko sellainen poika jostain löytyisi.

Ratzenbergerin valintaa on tervehditty maailmalla ilon ja riemun tuntein. Sieltä täältä on kuitenkin kuulunut soraääniä. Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa olisi toivottu, että uudeksi paaviksi olisi valittu joku latinalaisamerikkalaisafrikkalainen kardinaali. Israelissa petyttiin siihen, ettei uusikaan paavi ole juutalainen ja Iranissa ja Yhdysvalloissa ollaan hieman hämmennyksissä, koska uuden paavin kantaa kuolemantuomioon ei ole kirkossa kuulutettu.

Presidentti Bushia on lisäksi hieman jännittänyt, kuinka niinkin vaikean nimen kuin Benedictus XVI lausuminen onnistuu. Onneksi englanniksi nimi lausutaan yksinkertaisemmassa muodossa Benedict. Parasta olisi kuitenkin ollut, jos uusi paavi olisi ollut vaikka Bim tai Ding ilman järjestysnumeroa. Valkoista taloa lähellä olevat lähteet kertovat kuitenkin, että Bush aikoo käyttää uudesta paavista nimitystä The New Pope siihen asti, kunnes pääsee tekemään tämän kanssa sinunkaupat ja voi käyttää tuttavallista nimeä Ben.

Mutta olenko minä ainoa, jonka mielestä Benedictus kuulostaa yskänlääkkeeltä?

Yhä kiristyvien päivitystahtivaatimusten ristipaineessa on hyvä elää ja yrittää

Nyt kannattaa seurata päivitystahtiaan kiristänyttä kunkkua.

Aivan kohtuuton ristiriita

Olympiakomitean viestintäpäällikkö Anna Sorainen on vetänyt johtopäätöksensä mediakehusta ja päättänyt erota työstään. Mediakehun aloittaneen kansanedustaja Arto Bryggaren mielestä Anna Sorainen ei voi työskennellä uskottavasti Olympiakomiteassa ja Mclarenilla yhtä aikaa.

"Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare vahvistaa.

Bryggare ei ole mielipiteineen yksin. Hän saa vahvaa taustatukea Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajalta Arto Bryggarelta: "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare toteaa.

Myös Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston puheenjohtaja Arto Bryggare on samoilla linjoilla. "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare kertoo.

Baaritiskiltä tavoitettu Elämä on parasta huumetta ry:n toiminnanjohtaja Arto Bryggare asettuu tukemaan Bryggarea. "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare sanoo.

Lisäksi Elisan entinen hallintoneuvoston jäsen Arto Bryggare sekä Alko Oyj:n entinen hallintoneuvoston jäsen Arto Bryggare toteavat kuin yhdestä suusta: "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggaret toteaavat.

HOK-Elannon hallintoneuvoston jäsen Arto Bryggaren mielestä Bryggare on täysin oikeassa. "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare sanoo.

Recedite, plebes! Gero rem imperialem!

[Lääh puuh]
Vihdoin kotona Kuuluttamossa. Juoksin loppumatkan ylös portaita.

Paavin hautajaiskeikka sujui suunnitelmien mukaan (paljon seksiä ja irtosuhteita) siihen saakka kunnes hautajaisten alkuun oli enää pari tuntia ja P.Pietarin aukio alkoi olla täynnä porukkaa.

Olin seissyt tungoksessa viimeiset kahdeksantoista tuntia ja tunsin kuplan kasvavan otsassani. Missä hitossa kaikki vessat ovat, noiduin itsekseni säntäillessäni kirkon ovesta sisään inhimillisen hätäni sokaisemana. Samassa näin yhden bajamajan. Se makasi vaakatasossa, mutta viis siitä. Avasin oven ja pujottauduin sisään . Mikä helpotuksen autuus. Quicumque loca haec designavit odoratu certe carebat.

Ehdin nautiskella vain pari minuuttia, kun maailma järkkyi. Bajamaja tuntui heiluvan. Kurkistin ovenraosta ja huomasin, että joku kantoi koppia. Huoltomiehet olivat varmaankin nostamassa sitä kuljetusauton lavalle.

Yritin avata oven ja huutaa apua. Vigilate infra! E fenestra tricas iacturus sum! Pahaksi onneksi ovi oli juuttunut eikä kukaan kuullut. Samassa liike pysähtyi. Kurkistin varovaisesti ulos. Joku idiootti oli kantanut bajamajan kirkon portaille juuri kun seremonia oli alkamassa. Päätin, että on parasta pitää mahdollisimman matalaa profiilia ja vedin oven kiinni. Odottelu kävi kuitenkin tylsäksi, joten taisin nukahtaa. Seuraavaksi tajusin, että oli aivan hiljaista eikä ovenraosta tunkeutunut enää valoa.

Avasin bajamajan oven ja pelästyin, sillä se ei ollutkaan enää Pietarinkirkon edessä. Nousin ylös bajamasta joka makasi kivilattialla. Ympärillä oli hämärää, mutta saatoin nähdä sen verran, että olin jonkinlaisessa kellarissa. Seinät ja katto olivat kiveä. Ilmeisesti klosetti oli kannettu johonkin bajamajojen säilytystilana toimivaan kellariin.

Samassa kuulin, kuinka jossain avattiin ovi. Ruosteisen saranan narahdus kaikui kellarissa. Sitten alkoi kuulua latinankielistä laulua ja nurkan takaa kuului askeleita. Painoin bajamajan oven takaisin kiinni ja makasin hiiren hiljaa.

Askeleet tulivat samaan tilaan jossa makasin. Raotin ovea ja näin punaisen kaavun vilahtavan. Kardinaalit! Pahus! Miten minä tämän selitän, mietin itsekseni.

Onneksi kardinaaleilla tuntui olevan muuta ajateltavaa. Bajamajan ympärillä näytti liikkuvan tusinan verran kardinaaleja ja keskustelu kävi kiivaana. Ymmärsin keskustelusta sen verran, että kiista koski Paavin muistiinpanoja. Paavi oli testamentissaan määrännyt muistiinpanot hävitettäviksi, mutta osa kardinaaleista oli sitä mieltä, ettei hävitysmääräys koskenut paavin kuolinvuoteellaan kirjoittamaa runokokoelmaa Olen suositumpi kuin Beatles.

- Fac ut vivas!

- Vescere bracis meis!

- Utinam logica falsa tuam philosophiam totam suffodiant!

En tiedä mitä lopuksi päätettiin, mutta yhtäkkiä kardinaalit poistuivat samaa tietä kuin olivat tulleetkin. Kuulin kuinka ovi pamahti kiinni.

Nousin ylos bajamajasta ja katsoin ympärilleni. Bajamaja, jossa olin maannut, ei ollutkaan vihreä eikä muovia. Se oli puuta. Ilmeisesti sypressiä. Varmaankin joku uutuusmalli. Siihen oli kaiverrettu risti ja M-kirjain. No se perusvihreä olisikin näyttänyt vähän tyylittömältä näissä puitteissa.

Ryntäsin kardinaalien perään, mutta hyväkkäät olivat vetäneet oven lukkoon perässään.

Toissapäivänä ovi kuitenkin avattiin ja sisään alkoi tulveksia porukkaa. Minä taas juoksin niin kovaa kuin pääsin vastakkaiseen suuntaan kohti raitista ilmaa. Sanokaa mitä sanotte, mutta viikko suljetussa tilassa käytetyn bajamajan kanssa ei ole ihan minun toivelomanviettotapojeni kärkisijoilla.

Se niistä juhlista, mutta mitä huomaankaan täällä tapahtuneen sillä aikaa. Blogilista on myyty, Sediksen blogi on täynnä mainoksia, Sedis itse ajelee autonkuljettajan ohjastamalla limusiinilla ja joku Petteri Numminen on kuuluisampi kuin Visa Kopu.

Hei, mitä mieltä olette näistä lyhyistä postauksista? Pitäisikö postauksen olla kuitenkin otsikkoa pidempi?

Salavalmentaja oli kaapissa koko matsin ajan.

The Popeman

El increíble HomoPater.

Avustustyöntekijäksi Vatikaaniin

Rakkaat veljet ja sisaret. Koska me katolliset elämme suuria aikoja ja suurin osa meistä tungeksii parhaillaan Roomaan, olen päättänyt omistaa hetken elämästäni paaville. Vaikka minulla ei ole osaa eikä arpaa paavin kuolemassa, en varsinaisesti ole tähän asti millään tavoin edistänytkään hänen hyvinvointiaan (no okei, ostinhan minä sellaisen paavi-aiheisen rintamerkin, joita eräs kardinaali kiersi meidänkin nurkilla kauppaamassa ovelta ovelle, mutta silti.)

Lauantaista lähtien olen istunut nenä kiinni telkkarissa ja miettinyt kaiken maallisen katoamista. Paavihan on kirkollisena instituutiona vain osaksi maallinen, mutta se juuri paavissa kiehtookin.

Ensiksi huomasin paavin kengät, kun hän makasi näytteillä. Aika mahtavat kalossit. Varmaankin vähintään kokoa 49 ellei enemmänkin. Paavin kenkien näkyminen oli jotenkin järisyttävä kokemus. Kun paavi oli aiemmin pystyasennossa, niitä ei sieltä kauhtanan alta erottanut. En huomannut niitä myöskään silloin kun paavi esiintyi istualtaan, mikä on tietysti saattanut johtua pelkästään televisiokuvan rajauksesta. Mutta nyt kengät veivät kaiken huomioni. En kuullut sanaakaan kuvaan liitetystä selostuksesta, kun tuijotin suu auki paavin maallisen tomumajan pystyssä sojottavia kengänkärkiä. (Tiedättehän mitä sanotaan jalan koon korrelloimisesta muiden ruumiinjäsenten kokoon). Paavilla ei siis ollut tässäkään suhteessa mitään hävettävää. Tämä oli ensimmäinen merkki.

Seuraavaksi näin kuinka paavia kuljetettiin Pyhän Pietarin aukion halki väkijoukon aplodeeratessa. Oliko paavin poskessa nähtävissä pientä viherrystä? Oliko pikaisessa balsamoinnissa hieman hutiloitu? Oliko tämä seikka yhdessä Rooman huhtikuisen lämpöaallon kera saanut aikaan tämän hieman kiusallisen ilmiön. Eikö niillä sveitsiläiskaartilaisilla ole sellaista peittävää meikkivoidetta, jolla vaiva olisi saatu hoidettua? Tämä oli toinen merkki.

Tänään luin lehdestä kuinka perjantaisiin hautajaisiin odotetaan miljoonia ihmisiä ja Rooma on muuttunut rauta-aitojen, vaeltavien ihmisten ja telttojen valtakunnaksi. Tämä oli kolmas merkki.

Olen päättänyt lähteä avustustyöntekijäksi Vatikaaniin. Ehkä näette minut viikonlopun televisiokuvissa, kun olen jakamassa vettä janoisille pyhiinvaeltajille kadunkulmassa tai raahaamassa kadulle tuupertuneita turisteja pois vellovan väkijoukon jaloista. Luultavasti sidon myös vuotavia haavoja ja annan tekohengitystä tarvitseville. Ja repussa minulla on peittävää meikkivoidetta.

Tällä kaikella tulee todennäköisesti olemaan suuri vaikutus loppuelämääni. Muistattehan kuinka vuonna 2001 WTC-iskujen jälkeen ihmiset New Yorkin kaduilla tungeksivat auttamaan loukkaantuneita ja yhteinen kokemus järisytti monia niin, että he perustivat blogeja joita toiset yhtä järkyttyneet lukivat. War blogging oli muistaakseni se termi, jolla tuosta ilmiöstä puhuttiin. Saattoi myös käydä niin, että tavattiin kadulla joku toinen yhtä tolaltaan oleva ja mentiin tämän kanssa kotiin harrastamaan seksiä. Siitä tulee varmasti mahtavaa!

Olihan se niin, että kaikki tiet vievät Roomaan?

Tilannekatsausten voittokulkua ei pysäytä edes [äh...]

Koska kardinaalit ovat menneet nukkumaan, täytyy kuuluttamon yksin kantaa tiedotusvastuu.

Paavin tilassa ei ole tapahtunut muutosta viimeisen yhdeksän tunnin aikana.

Yllättävä juonenkäänne tapahtumien kulussa

Paavi kuoli sittenkin. Osasin kyllä vähän aavistella tätä, koska parin viimeisen päivän ajan tähän blogiin on tultu Googlesta lähes pelkästään hakusanoilla paavi kuollut.

Tilannekatsaus

Paavi on edelleen hengissä.

Muistakaa, että luitte sen ensiksi täältä.

Lyhyiden postausten voittokulkua ei estä edes paavin hengitys

Salarakas tuli kaapista.

Jee!

Kiitän sun äitiäs, jumalaa ja kaikkia salarakkaitani!