keskiviikkona, helmikuuta 02, 2005

Tonni kalaa

Me Naiset kaipaili herrasväen laskeutuvan norsunluutornista tarkkailemaan opiskelijoiden elämää. Vaikka en olekaan täysin selvillä, mikä tässä tapauksessa on herrasväen implisiittinen määritelmä, katson kuitenkin kuuluvani ainakin viitteellisesti kohderyhmään, onhan huvilani osittain veistetty norsunluusta (on muuten aivan törkeen kallista tehdä remonttia ja urakoitsijan paska vaan laiskottelee ja vetoaa materiaalin toimitusvaikeuksiin).

Olen kuitenkin itsekin ollut köyhä opiskelija. Koska minulla on täydelliset muistiinpanot kaikesta mitä teen, syön ja kuulen, voin tässä kertoa muutaman muistelon omalta opiskeluajaltani. Silloinhan opintotuki oli paljon pienempi kuin nyt, linja-autoissa oli puiset pyörät, eikä lattea oltu vielä keksitty!

16.9. Rahat ovat jo kolmatta päivää lopussa eikä kauppaanmenoa kannata ajatella. Se kassaneiti, joka eilen hakkasi minut, kun yritin salakuljettaa sellerinipun kaupasta päällystakkini sisällä, on taas vuorossa. Nälkä kurnii suolistossa.

17.9. Mikä ihana yllätys. Avasin jääkaappini ja siellä oli vielä hanhenmaksaa. Kiitollisuudella ajattelin koko aterian ajan jaloja eläimiä, jotka olivat luovuttaneet maksansa käyttööni.

22.9. Hanhenmaksa on loppunut eikä rahaa ole vielä ilmaantunut mistään. Kohta olen niin heikkona, etten jaksa mennä luennoille.

23.9. Löysin taloyhtiön pyykkituvasta valtavasti Burberryn huiveja. Joku asukkaista ilmeisesti kietoutuu pelkästään niihin vapaa-ajallaan. Mikä kiehtova ajatus. Päätin takavarikoida huivit kansakunnan tulevaisuuden nimissä. Säästin yhden itselleni. Loput möin Stockmannin sisäänostajalle. Kehui, että harvoin saa näin priimaa tavaraa. Sain sen verran rahaa (72 000 mk), että sen pitäisi riittää opiskeluunkin. Ehkä vihdoinkin valmistun maisteriksi kuudentoista vuoden opintojen jälkeen.

29.9. Burberry-rahat meni että heilahti. Aika ikimuistoinen viikko totta tosiaan. Opintotukirahoja ei ole kuulunut. Täytyy tarkistaa, mihin hittoon ne ovat menneet. Miten ne oikein kuvittelevat, että me opiskelijat pystymme elämään. Täytyykö tässä syödä tonnikalaa ja kaalia, että pärjää.

30.9. Opintorahat oli maksettu erehdyksessä sveitsiläiselle pankkitililleni. Helpottavaa kuulla, että rahat ovat tallessa, mutta menee pari päivää, ennen kuin saan ne kotiutettua Suomeen. Nälkä kurnii vatsassa ja taloyhtiön pyykkitupa on aivan tyhjä.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home