torstaina, tammikuuta 27, 2005

Nuo mustat umpivaunut mainioine kuskeineen

Toisen kerroksen toimisto oli hämärä. Kirkas auringonvalo siivilöityi raskaiden kaihtimien läpi. Nurkkiin kertynyt pöly paljasti, että edellisestä siivoojan vierailusta oli jo aikaa.

Nuhjuiseen pukuun sonnustautunut mies istui suuren kirjoituspöydän ääressä selkä ikkunaan päin. Kolme päivää vanha parransänki varjosti kasvoja. Mies pelasi pasianssia tietokoneella, mutta ajatteli puhelinta. Puhelinta, joka ei ollut soinut kuuteen viikkoon.

Pasianssin peluu oli lähes automaattista. Pienellä keskittymisellä mies olisi voinut saada sen joskus läpi. Ehkä se oli mennytkin läpi. Mies ei muistanut.

Puhelin soi.

- Hunaja Kelmintavarastajan blogistinen etsivätoimisto. Kuinka voin palvella.

- Vuorineuvos Taanila täällä, röhähti langan päästä.

Hunaja Kelmintavarastaja säpsähti. Vuorineuvos Taanila oli yksi maan tunnetuimmista yritysjohtajista. Tai entisistä yritysjohtajista, sillä hän oli jäänyt eläkkeelle muutama vuosi sitten. Viimeiseksi patruunaksi tituleerattu Taanila oli tehnyt pitkän uran suomalaisessa savupiipputeollisuudessa. Taanilan onni oli se, että hän jäi eläkkeelle juuri ennen kuin savupiippujen kysyntä romahti.

- Herra vuorineuvos, mitähän asianne koskee, Kelmintavarastaja sanoi.

- Asiani on erittäin arkaluonteinen, enkä voi kertoa sitä puhelimessa. Kyse on tyttärentyttärestäni. Luulen, että hän kirjoittaa blogia.

- Mistä niin päättelette.

- Viime viikolla löysin erään yksityispuheluni sanasta sanaan referoituna Googlesta.

- Kyse voi olla sattumasta. Jossain voi olla miljardeja apinoita hakkaamassa tietokonetta ja päivittämässä sivuja verkkoon.

- Tiedän, mutta en usko sattumaan. Sitä paitsi siinä oli muutakin.

- Muutakin?

- Referaatin sävy ja partavesi, jota kirjoittajan väitettiin käyttäneen. Apina ei pystyisi sellaiseen tunteiden kirjoon.

Kelmintavarastaja tunsi kylmän hien niskassaan. Voisiko se olla... Ei, ei se ei voinut...

Toisesta päästä kuului kova kolahdus. Sen jälkeen hiljaisuus.

- Vuorineuvos, oletteko vielä siellä.

- Täällähän minä, kuinka niin.

- Herra vuorineuvos, nyt ei ole hetkekään hukattavana. Kyse on vakavasta asiasta. Mitä tiedätte Blogistanista?

- Tiedän, että blogeilla sanotaan olevan jotain vaikutusta. Puhutaan ruohonjuuritason viestinnästä ja vanhojen medioiden pelosta uutta ja tuntematonta kohtaan. Jopa sana "vallankumous" on mainittu. Toistaiseksi epäilyksille ei ole löytynyt kateutta, mutta tunnen monta hyvää veljeä, jotka ovat valppaina.

- Aivan, mutta siinä ei ole vielä kaikki. Katsotteko televisiota, herra vuorineuvos?

- Blogistanissa ei ole televisiota, vuorineuvos murahti.

- Ei niin, ei vielä.

- Huomaan, että olen kääntynyt oikean miehen puoleen.

0 Comments:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home