Rakas verovirasto

Taas on tullut se aika vuodesta, jolloin joudun kertomaan teille viime vuoden tuloistani ja menoista. Tällä kertaa olen onnistunut hävittämään sen kupongin, jonka minulle lähetitte esitäytettynä ja koska sen palautuspäivä on huomenna, kerronkin tässä tärkeimmät kohdat ihan näin epämuodollisesti. Onhan välillemme jo ehtinyt muotoutua luottamuksellinen ja jopa tuttavallinen suhde, jollainen voi syntyä vain täydellisen toimivassa alistussuhteessa.

Tuloja oli 430 euroa. Niitä olisi voinut olla enemmänkin, jollen olisi saanut jo kesäkuussa porttikieltoa Haagan eläkeläisten päivätansseihin sekä kaikkiin Sedu Koskisen kapakoihin. Tulonhankkimisvähennyksiä on 181 771 euroa. Kaikki kumipuvut piti uusia ja vaunurasvaa kului enemmän kuin aiemmin. Osa kuiteista on liitteenä (ne ovat tosiaan liittyneet tähän kirjeeseen, koska niihin oli tarttunut jotain tahmeaa).

Muistan kuulleeni jostain merimiesvähennyksestä tai vastaavasta. Viime vuonna kävin kerran Tukholmassa ja kolmesti Tallinnassa, laivalla kaikki reissut, joten jos sellaisen vähennyksen voisi sinne johonkin ujuttaa, niin hyvä olisi.

Jos niistä teidän tiedoistanne näkyy jotain sellaista, että olisin tehnyt puukauppaa 24.3. 800 000 eurolla, 27.3. 220 000 eurolla, 22.5. 662 000 eurolla, 15.7. 90 000 eurolla ja vielä 18.7. 710 000 eurolla, niin tiedoissanne on virhe. Minähän en edes omista metsää, joten en ymmärrä, mistä sellainen tieto olisi voinut saada alkunsa.

Mainittavaa omaisuutta minulla ei ole. Asun vuokralla molemmissa huviloissani. Se Jaguar, jossa minut on nähty, kuuluu eräälle tuttavalleni, eikä itse asiassa ole niin kallis kuin miltä näyttää.

Osakesalkkuni on vanha ja kulunut, etten sanoisi rispaantunut, joten sekin voitaneen tässä yhteydessä unohtaa. Kurssithan ovat joka tapauksessa lähinnä laskeneet.

Kunnian ja omantunnon kautta.