Tanja, ohjaa meitä
Kultuuriministeri Tanja Karpela haluaisi saada Suomen koulut ja kirjastot keskitetyn yhtenäissensuurin piiriin. Tanja on huolissaan kaikesta saastasta, jota internetistä tulvii koulutyötä haittaamaan.
Jaan täysin tämän huolen Tanjan kanssa. Pelkästään suosikkiblogilistaani selatessani minusta tulee hermostunut ja rauhaton, ja tunnen pakottavaa tarvetta huudella hävyttömyyksiä ympärilläni oleville ihmisille. Kuinka kauheaa olisikaan, jos olisin koulussa. Häiritsisin paitsi omaa, myös muiden oppimista.
Tanjan sensurointipyrkimyksiä on tervehditty kaiken maailman ilkeämielisillä ja negatiivisilla kommenteilla. Onpa sitä jopa sanottu sananvapauden rajoittamiseksi.
Ja kilin vitut!
Terve ihminen kaipaa jonkinlaista sensuuria maailmankuvaansa selkeyttämään. Kaikenlaiset törkysivustot, kuten pornoon, taiteeseen ja muuhun kulttuuriin keskittyvät verkkopalvelut vain sekoittavat herkässä henkisessä kasvuvaiheessa olevan ihmistaimen pään.
Yksi pahimmista törkysivukeskittymistä on ikävä kyllä blogilista.fi ja sieltä löytyvät blogit. Siellä kaiken maailman kieroonkasvaneet epäonnistujat saavat mellastaa kenenkään asiaan puuttumatta.
Kulttuuriministerin kriitikot ovat olleet huolissaan erityisesti siitä, ettei tekniikalla pystytä ratkaisemaan kaikkia suodatuksen ongelmia. Esto-ohjelmat joko päästävät vaarallista materiaalia läpi tai sitten ne on viritetty liian tiukalle, jolloin sensuurin kynsiin joutuu kelvollistakin materiaalia. Tämä pitää kuitenkin paikkansa vain sellaisissa ratkaisuissa, joita ei ole mietitty loppuun saakka.
Viime syksynä suosikkiblogini kehitti Tanjaa varten ratkaisun, joka on itse asiassa ensimmäinen askel kohti toimivaa ja ihmisläheistä sensuuria. Siinä kaikki blogspotissa hostatut blogit saadaan siivottua blogilistalta.
Ratkaisu on erinomainen, mutta toteutus jää puolitiehen. Vaikka blogspot-blogien siivoaminen onkin tärkeää, ei se pelkästään riitä. Kaikki muukin ahdistava ja arveluttava materiaali pitäisi siivota pois. Pahinta on alastomuus. Tutkimusten mukaan 39 prosenttia blogeista kirjoitetaan silloin tällöin alasti ja viittä prosenttia kaiken aikaa alasti. Jos kerran missikisoista lentää pois alastomuuden vuoksi, pitää samat säännöt saada myös blogilistalle. Kuuluttamon tutkimusosaston tekemien kliinisten testien mukaan tällaisten blogien nimissä on aina k- tai t-kirjain. Riittää, kun ne suodatetaan pois.
(Tässä kohtaa lienee tärkeä todeta, että tätä blogia ei koskaan kirjoiteta alasti. Tälläkin hetkellä olen verhoutunut pieneen palaan polkupyörän sisäkumia.)
Toinen vakava ongelma on väkivalta. Osaa blogeista kirjoitetaan joko törkeän väkivallan alaisena tai siihen syyllistyen. Myös huumeet sekä varsinkin alkoholi pilaavat internetin erityisesti viikonloppuisin. Onneksi silloin ei ole koulua.
Myös turhanpäiväinen politikointi on kasvava ongelma. Politiikasta kirjoittaminen internetissä tulisi kieltää kokonaan kahdesta syystä 1) siitä voi kirjoittaa kuka tahansa ja mikä vielä pahempaa 2) sitä pääsee lukemaan kuka tahansa. Koska kuitenkaan kiellot eivät kuulu länsimaiseen sananvapautta painottavaan yhteiskuntamalliin, tarvitaan voimakasta ja tehokasta sensuuria.
Tutkimusten mukaan parhaaseen tulokseen päästään, kun sensuroidaan kaikki blogit, joiden nimessä on joku vokaali.
Näistä varotoimista huolimatta on aina mahdollista, että läpi pääsee joitain kuvottavia törkeyksiä. Niinpä Kuulutuksen koulutusohjelma tarjoaa Kulttuuriministeriön vapaaseen käyttöön niin sanotun keskitetyn epäsuoran internetin mallin.
Tässä mallissa kouluilta ja kirjastoilta poistetaan suorat internet-yhteydet. Sen sijaan opetusministeriöön perustetaan erityinen internet-toimisto, jossa etsitään mahdollisia koulutyössä tai kirjastotoimessa hyödyllisiä sivuja. Aina, kun tällainen sivu löytyy, siitä otetaan ruutukaappaus ja se tulostetaan. Nämä tulosteet monistetaan ja lähetetään kuukausittain siisteissä kansioissa kouluihin ja kirjastoihin. Internet-yhteysmaksuista säästyneillä varoilla koulut ja kirjastot voivat hankkia hyllyjä kansioiden säilytykseen.
4 Comments:
Asiaa! Perinteisestihän Suomessa tiedetään, että työläästi opittu on arvokasta ja kaikenlainen hauskasti omaksuttu on jotenkin arveluttavaa. Kokemukseni opettajana on, että monisteiden kahlaminen on oppilaiden mielestä totista työtä, mutta netissä huuhailu käy huvista. Siksi kannatan ajatusta monistettujen kuvaruutukaappausten käyttöönotosta. Näin saavutetaan kaksi hyötyä kerralla: törkyaines saadaan suodatettua pois ja tiedonhankinta muuttuu taas työlääksi, niin kuin kuuluukin.
Kyllä Tanja on ihan oikealla asialla ja uskon (tai ainakin toivon) että hän tietää mistä puhuu.
On ihan toinen juttu lähteä ruotimaan sana- ja itsemääräämisoikeuden suhdetta valtion harrastamaa sensuuria, jossa lähtökohtana on estää kansalaisten turmeltuminen mm. blogihaureudelta ;)
Molemmat ovat omasta näkökulmastaan oikeassa, ollen toisiinsa nähden väärässä.
_T
Just, niinhän mä sanoin. Sensuuri on yksi hienoimpia ihmiskunnan saavutuksia. Juuri se erottaa meidät eläimistä.
Minulla on sellainen sisäänrakennettu mekanismi, joka saa karvat pystyyn heti, kun tämän maailman sosionomit (vaikka olisivat kulttuuriministereitä) katsovat oikeudekseen tietää minua paremmin, mitä lapsillani on lupa netistä etsiä. Tai kun kyläkokoukset ja kunnanvaltuustot omivat oikeuden päättää, mihin aikaan lasteni pitää olla kotona tai...
Olen mielestäni vastuullinen ihminen. Uskon, että lapsten kanssa yhdessä netissä kulkemalla pystyn perehdyttämään heidät omaan "nettiarvomaailmaani". En kaipaa prosessiin Tanja Karpelan holhousta.
Kymmenenä nettivuotenani en ikinä ole vahingossa (tai tahallani) päätynyt arveluttaville sivuille. Tunnistan toki, että sellainenkin mahdollisuus on olemassa. Siksi neuvon lapsilleni, miten sivun saa kiinni.
Varmaan kiinalaisetkin kulttuuriministerit perustelevat nettisensuuria ihmisten omalla parhaalla: ilman suodatusta tuutista vyöryisi pahaa aavistamattomien silmiin kaikenlaista saastaa.
Lähetä kommentti
<< Home