Ensimmäinen kävijälaskuria hyödyntävä virus löytynyt

Ensimmäinen toisen sukupolven kävijälaskuria hyödyntävä tietokonevirus havaittiin torstaina. Virus yrittää piiloutua Kuulutuksen koulutusohjelman käyttämän niin sanotun toisen sukupolven kävijälaskurin alle. Kuuluttamo otti lokakuussa käyttöön uuden kävijälaskurin, joka on suututtanut lukijat kaikkialla maailmassa.

Kävijälaskuri perustuu niin kutsuttuun juurihoito-menetelmään, joka piilottaa kaikki kävijälaskurin tiedot sen käyttäjiltä. Laskuri on toiminut niin tehokkaasti, ettei Kuuluttamo ole enää viikkoihin ollut selvillä kävijöistään.

"Aiemmin tiesimme käyttäjistä kaikki olennaiset tiedot kengännumerosta kylpyammeen tilavuuteen asti. Uuden kävijälaskurin piti ottaa asennuksen jälkeen palvelimeemme yhteyttä ja lähettää koko käyttäjän kovalevyn sisältö meille. Ohjelmointivirheen vuoksi se soittaakin taksikeskukseen, jossa on muutenkin ruuhkaa ja pikkujoulukausikin on tulossa", Kuuluttaja sanoo.

Tietokonevirusturvainsinööriasiantuntija Hippi Hyppinen tietoturvayhtiö S-Failuresta kertoo, ettei kukaan vielä tiedä, minkä tyyppisestä viruksesta on kyse ja mitä se tekee.

"Luultavasti se on lintuinfluenssaa, mutta voihan se olla jotain muutakin", Hyppinen kertoo ja aivastaa.

Kuuluttamon emännän lasinen päiväkirja

Minä rakastan hissejä.

Parasta työssäni on se, että minulla on usein asiaa eri kerroksissa työskenteleville ihmisille. Silloin pääsen käyttämään hienon toimitalomme näköalahissejä. Joskus ajelen ihan vain huvikseni yhdeksännestä kerroksesta kellarikerroksen ruokalaan ja takaisin. Autotallikerroksiin en mielelläni poikkea. Ainakaan turhaan.

Eilen seisoin taas kohti korkeuksia nousevassa hississä ja ihailin edessäni avautuvaa syksyistä näkymää, kun hissi pysähtyi ja sisään tunki niitä neloskerroksen idiootteja. Olin kuin en tuntisikaan heitä ja katselin maisemia intensiivisesti. Onneksi ne eivät viettäneet kanssani kuin pari kerrosväliä (minkähän takia ne eivät voineet kävellä).

Tulin niin pahalle tuulelle heidän tyhmistä jutuistaan, että minun oli pakko ajaa vielä pari kertaa edestakaisin koko matka. Onneksi, koska jälkimmäisellä kierroksella törmäsin erääseen kolleegaani, joka on jo viikkojen ajan yrittänyt vältellä minua. Olin mielenosoituksellisesti täysin hiljaa. En edes tervehtinyt.

* * *

Tänään yritin näyttää kiireiseltä ja tohotin täyttä vauhtia pitkin käytävää (kohti hissejä), kun minut pysäytti alkuun viattomalta tuntuva kysymys.

- Oletko kiireinen?

Kysyjä oli kuuluttamossa siivoajana työskentelevä henkilö. Joku sosiaalitapaus varmaankin.

- Voitko pitää ovea auki, että saan tämän monitorin siirrettyä?

Siivojalla oli sylissään valtava laajakaistatelevisio. Ainakin 65-tuumainen. Aluksi ajattelin tiedustella, mihin ihmeeseen hän sitä televisiota raahaa, mutta sitten muistin, ettei asemalleni ole soveliasta puuttua siivoojien hommiin. Tyyppihän saattaisi heittäytyä jatkossa tuttavalliseksi.

Tempaisin oven kiinni ja siirryin tilaamaan hissiä.

* * *

Istun kokouksessa. Viimeiset kolme varttia on jauhettu blogin portailla olevista koiranpaskoista. Hittoako ne minulle kuuluvat. Voisinkohan yrittää livahtaa kohta viikonlopun viettoon. Tai ehkä menen baariin ja pyydän sihteeriä yhdistämään puhelut sinne.

Onkohan minulla sihteeriä.

* * *

Pasianssin pelaaminen häiriintyi, kun joku uusi työntekijä tuli kysymään palautetta kirjoittamastaan postauksesta. Palautetta, my ass!

- Aivan paska, sanoin sille. Luikki hiljaa takavasemmalle. Jokohan kehtaisi lähteä himaan.

* * *

Baarista soitettiin. Oli jäänyt piikki maksamatta. Helvetti.

Onkohan minulla sihteeriä.

Mä oksalla ylimmällä

Päiväuneni keskeytyivät ikävästi outoon mekkalaan. Nousin istumaan vuoteessani ja yritin paikallistaa äänen suuntaa. Se tuli kadulta.

Ryntäsin ikkunaan ja raotin verhoa. Blogini edessä oli valtava joukko huutavia ja meluvia ihmisiä, jotka kannattelivat kylttejä ja huitoivat niillä ilmaa.

Nyppii hyvän tavan vastaiset bloginimet.

Ei runkkujuttuja vakavastiotettavien blogien yhteyteen!

Antaa muuten hyvän kuvan nämä toplistojen Runkku- ja Krapulblogit Suomen blogiskenestä juuri kun on saatu tavisjulkisuutta esim. Kuukausiliitteen kautta.

Ehdin jo pelästyä, että joukkio oli tullut polttamaan blogini, mutta se jatkoikin matkaa katua eteenpäin. Pukeuduin varjostamista helpottavaan valeasuun ja ryntäsin ulos joukon jatkoksi.

Väkijoukko jatkoi matkaansa ohi Karun Sellin raunioiden ja kääntyi Sisäpiirikadulle. Mitähän ne nyt aikovat, mietin ja yritin pysyä joukon hännillä, vaikka olin koko ajan vähällä kompastua kauhtanaani.

Väkijoukko kulki ohi Sediksen, Kobaïan ja Tiramisun. Turistin kohdalla se pysähtyi hetkeksi huutelemaan iskulauseitaan, mutta jatkoi sitten matkaansa.

Pian oltiinkin jo kadun päässä, Pinserin porteilla. Valtavan puiston takana pönötti blogi, joka hallitsi koko maisemaa. Väkijoukko seisahtui portille ja alkoi huudella iskulauseitaan.

Huono sisältö on filtteröitävä!


Elämässä on muutakin kuin runkkua!


Tuoreet-lista takaisin niin, että tyhmempikin sen löytää!

Samassa väkijoukkoon lensi jostain lumipallo. Sitten toinen ja pian niitä alkoi tulla solkenaan.

- Mitä vittua, väkijoukosta kuului.

(jatkuu...)

Vielä on kesää jäljellä

Pistäytyessäni iltapäivällä Kauniaisten K-marketissa hankkimassa päivittäistä kissanruoka-annostani sattui silmäni osumaan jonkun iltapäivälehden lööppiin. Lööpin mukaan rikospoliisi arvelee, että maassamme on parisataa murhaajaa vapaana.

Haukoin syvään henkeä ja suoritin pikaisen laskutoimituksen. Jos Suomessa on noin viisi miljoonaa ihmistä, tarkoittaisi se sitä, että keskimäärin joka 25000. vastaantulija olisi murhaaja. Ei siis tarvitse kuin maleksia muutama tunti Helsingin keskustassa ja on kohdannut monta murhaajaa. Siinä sitä olisi jännitystä kerrakseen koko päivälle. Ei tarvitsisi enää töissä käydä.

Yhtäkkiä tajusin kammottavan virheen laskelmissani. Tiesin, että Suomessa on enemmän kuin puoli miljoonaa asukasta. Minun tuurillani ne kaikki murhaajat ovat juuri siinä ylimenevässä osassa ja piileskelevät todennäköisesti samassa kaupunginosassa kuin minäkin.

Minun oli aivan pakko saada tietää kuinka paljon Suomessa oli asukkaita. Hoipertelin takaisin kauppaan ja lähestyin kassaneitiä.

- Anteeksi, mutta mahtaisittekohan tietää Suomen tarkan asukasluvun?

Kassaneiti puisteli päätään ja latoi kuusitoistalapsisen naisen ostoksia keskittyneenä listalle. Tuijotin lumoutuneena yli kolmeasataa viilipurkkia, jotka lipuivat liukuhihnalla. Yritin saada katseeni irrotettua viilipurkeista, mutta tunsin kuinka voimani ehtyivät. Vielä hetki ja...

- Anteeksi voisitteko mennä asiaan, ääni viereltäni kysyi.

- Mitä?

- Asiaan. Teidän piti selvittä sitä murhaajatiheyttä ja täällä te vain tuijotatte jugurttipurkkeja.

- Ne ovat viilip