perjantaina, marraskuuta 04, 2005

Kuuluttamon emännän lasinen päiväkirja

Minä rakastan hissejä.

Parasta työssäni on se, että minulla on usein asiaa eri kerroksissa työskenteleville ihmisille. Silloin pääsen käyttämään hienon toimitalomme näköalahissejä. Joskus ajelen ihan vain huvikseni yhdeksännestä kerroksesta kellarikerroksen ruokalaan ja takaisin. Autotallikerroksiin en mielelläni poikkea. Ainakaan turhaan.

Eilen seisoin taas kohti korkeuksia nousevassa hississä ja ihailin edessäni avautuvaa syksyistä näkymää, kun hissi pysähtyi ja sisään tunki niitä neloskerroksen idiootteja. Olin kuin en tuntisikaan heitä ja katselin maisemia intensiivisesti. Onneksi ne eivät viettäneet kanssani kuin pari kerrosväliä (minkähän takia ne eivät voineet kävellä).

Tulin niin pahalle tuulelle heidän tyhmistä jutuistaan, että minun oli pakko ajaa vielä pari kertaa edestakaisin koko matka. Onneksi, koska jälkimmäisellä kierroksella törmäsin erääseen kolleegaani, joka on jo viikkojen ajan yrittänyt vältellä minua. Olin mielenosoituksellisesti täysin hiljaa. En edes tervehtinyt.

* * *

Tänään yritin näyttää kiireiseltä ja tohotin täyttä vauhtia pitkin käytävää (kohti hissejä), kun minut pysäytti alkuun viattomalta tuntuva kysymys.

- Oletko kiireinen?

Kysyjä oli kuuluttamossa siivoajana työskentelevä henkilö. Joku sosiaalitapaus varmaankin.

- Voitko pitää ovea auki, että saan tämän monitorin siirrettyä?

Siivojalla oli sylissään valtava laajakaistatelevisio. Ainakin 65-tuumainen. Aluksi ajattelin tiedustella, mihin ihmeeseen hän sitä televisiota raahaa, mutta sitten muistin, ettei asemalleni ole soveliasta puuttua siivoojien hommiin. Tyyppihän saattaisi heittäytyä jatkossa tuttavalliseksi.

Tempaisin oven kiinni ja siirryin tilaamaan hissiä.

* * *

Istun kokouksessa. Viimeiset kolme varttia on jauhettu blogin portailla olevista koiranpaskoista. Hittoako ne minulle kuuluvat. Voisinkohan yrittää livahtaa kohta viikonlopun viettoon. Tai ehkä menen baariin ja pyydän sihteeriä yhdistämään puhelut sinne.

Onkohan minulla sihteeriä.

* * *

Pasianssin pelaaminen häiriintyi, kun joku uusi työntekijä tuli kysymään palautetta kirjoittamastaan postauksesta. Palautetta, my ass!

- Aivan paska, sanoin sille. Luikki hiljaa takavasemmalle. Jokohan kehtaisi lähteä himaan.

* * *

Baarista soitettiin. Oli jäänyt piikki maksamatta. Helvetti.

Onkohan minulla sihteeriä.

6 Comments:

At 23:32, Blogger Ohari said...

Panithan merkille, että juuri sinua, sinua varten rakensin blogini syrjään hissin? Sillä pääsee kylläkin vain ylös- ja eteenpäin, koska taakse ja alas tuppaa luisumaan muutenkin.

 
At 12:16, Blogger Kuuluttaja said...

Aivan loistavaa. Miksei voi olla enempää edistyksellisiä blogeja.

 
At 19:13, Anonymous Johan W said...

Niinhän se on hyvä kuuluttamo!

Sinä hissejä ja minä tissejä...

 
At 09:39, Blogger Kuuluttaja said...

Hienoa, sitten olet oikeassa paikassa.

 
At 17:47, Blogger itte said...

Joko te siellä huomasitte, että se siivooja varasti sen tauluteeveen? Olisi jo ihan pilkkahinnalla myynyt mulle, vaan ehdin lukea blogisi ennen. Ja olen vielä näitä rehellisiä suomalaisia.

 
At 18:32, Blogger Kuuluttaja said...

Kiitos rehellisyydestä. Ei olla huomattu vielä mitään.

Hyvää isänpäivää!

 

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Home