Vielä on kesää jäljellä

Pistäytyessäni iltapäivällä Kauniaisten K-marketissa hankkimassa päivittäistä kissanruoka-annostani sattui silmäni osumaan jonkun iltapäivälehden lööppiin. Lööpin mukaan rikospoliisi arvelee, että maassamme on parisataa murhaajaa vapaana.

Haukoin syvään henkeä ja suoritin pikaisen laskutoimituksen. Jos Suomessa on noin viisi miljoonaa ihmistä, tarkoittaisi se sitä, että keskimäärin joka 25000. vastaantulija olisi murhaaja. Ei siis tarvitse kuin maleksia muutama tunti Helsingin keskustassa ja on kohdannut monta murhaajaa. Siinä sitä olisi jännitystä kerrakseen koko päivälle. Ei tarvitsisi enää töissä käydä.

Yhtäkkiä tajusin kammottavan virheen laskelmissani. Tiesin, että Suomessa on enemmän kuin puoli miljoonaa asukasta. Minun tuurillani ne kaikki murhaajat ovat juuri siinä ylimenevässä osassa ja piileskelevät todennäköisesti samassa kaupunginosassa kuin minäkin.

Minun oli aivan pakko saada tietää kuinka paljon Suomessa oli asukkaita. Hoipertelin takaisin kauppaan ja lähestyin kassaneitiä.

- Anteeksi, mutta mahtaisittekohan tietää Suomen tarkan asukasluvun?

Kassaneiti puisteli päätään ja latoi kuusitoistalapsisen naisen ostoksia keskittyneenä listalle. Tuijotin lumoutuneena yli kolmeasataa viilipurkkia, jotka lipuivat liukuhihnalla. Yritin saada katseeni irrotettua viilipurkeista, mutta tunsin kuinka voimani ehtyivät. Vielä hetki ja...

- Anteeksi voisitteko mennä asiaan, ääni viereltäni kysyi.

- Mitä?

- Asiaan. Teidän piti selvittä sitä murhaajatiheyttä ja täällä te vain tuijotatte jugurttipurkkeja.

- Ne ovat viilip