Nettinaamio

Euroopan Investointipankkiirikilta iloitsee rankasti saadessaan kutsua teidät cocktailtilaisuuteen

Belgia
Torstai 20.10. klo 19.

Iltapuku
Nettinaamio

R.S.V.P

Tuijotin kutsukorttia hämmentyneenä. Aina sama juttu. Sopivat vaatteet löytyisivät kyllä pesulasta, mutta nettinaamioni kaipaisi huoltoa. Pari viikkoa aiemmin roiskuneet spammit olivat kuivuessaan jättäneet siihen sinappitahroja muistuttavia jälkiä ja pornosivuja latailevasta botista olivat paristot lopussa. Pahinta oli kuitenkin se, että nettinaamion kuminauha oli katkennut ja olin korjannut sen Juhani Suomen solmiolla. Kuinka mautonta.

Samassa sähköpostini pärähti soimaan.

- Kuuluttajalla, Kuuluttaja puhelimessa.

- Tanja Kankkunen opetusministeriön lehtimyyntiosastolta päivää, soitanko huonoon aikaan?

- Kyllä.

- Sepä vasta jotakin. Meillä olisi nyt hieno tarjous kaikille mediaa seuraaville kuuluttajille. Tehän seuraatte mediaa?

- No en.

- Ettekö edes Pääaukea?

- Miten se tähän liittyy?

- Saamiemme tietojen mukaan teidän nettinaamionne on näkynyt valvontakameran kuvissa Mediaviikon portaiden edustalla suunnilleen samaan aikaan, kun joku on käynyt kärräämässä paikalle kuormallisen hevosenlantaa.

- Sen täytyy olla erehdys. Silloin kun minä kävin paikalla, portaat oli jo siivottu.

- Mutta joka tapauksessa saisitte nyt kuusi kuukautta Mediaviikkoa kokonaisen vuoden hinnalla. Pannaanko pakettiin?

Samassa minulla välähti. Mediaviikon pakkausmateriaali saattaisi olla mitä loistavinta aineistoa väliaikaisen nettinaamion valmistamiseen. Ja mikä parasta, jos Belgian suojelupoliisi olisi jostain syystä lentokentällä vastassa vanhoine valvontakamerakuvineen, olisin Mediaviikkoa muistuttavine olemuksineni täydellisen turvassa. Ehkä mp3-soitintani ei edes ratsattaisi.

- Haloo, oletteko vielä siellä?

- Kyllääääää, lääääähheeeettäääääkääääää...

Aika oli alkanut hidastua. Sähköpostikoneeni mustalla näytöllä vihreä kursori vilkkui koko ajan hitaammin. Päätin yrittää toimittaa tilaukseni perille keinolla millä hyvänsä ennen kuin puhelu katk