Kallion blogimiitti

Halusin kerrankin olla ajoissa Kallion blogimiitissä, joten ryhdyin etsimään verkkosukkahousujani jo neljän aikaan aamulla. En nyt muista, olenko vapauttanut siivoojani vai ainoastaan unohtanut ruokkia hänet, mutta havahduin nopeasti asunnossani vallitsevaan suunnattomaan epäjärjestykseen. Verkkosukkahousuja oli mahdoton löytää.

Siinä kaiken sotkun keskellä aloin tuumimaan, miksei elävässä elämässäkin voisi käyttää hakua, jolla kadonneen kaman löytäisi hetkessä. Siis painaisi vaan Ctrl-F ja verkkosukkahousujen sijainti olisi saman tien selvillä (Macissa Ctrl-napin tilalla pitää tietysti painaa sitä omppu- tai hörhö-näppäintä. Linuxista en tiedä, koska äitini ei käytä linuxia tai jos käyttääkin, ei ainakaan pyydä minua sen mikrotueksi.)

Sanat elävässä elämässä alkoivat kummitella mielessäni. Eihän tämä mitään elävää elämää ole. Minähän elän vain tässä blogissa. Kaikki muu on jo taakse jäänyttä. Miksen muka voisi yrittää. Niinpä sitten painoin sitä Ctrl-F:ää ja kirjoitin eteeni aukeavaan ikkunaan verkkosukkahousut ja kappas vaan. Siinähän ne olivatkin tyynyn vieressä. Verkkosukkahousut.

Tämähän on kätevää, riemastuin ja aloin miettimään muita tapoja helpottaa elämääni. Roskakori. Tartuin siihen oikealla kädelläni ja sen kohdalle aukesi valikko, josta valitsin Empty Recycle Bin (asunnossani on näköjään hieno ulkomaankielinen käyttöjärjestelmä). Samassa roskakori oli tyhjä.

Olin parhaillaan tutkimassa olisiko mahdollista korvata asunnon siivoaminen jollain defragmentointityökalulla, kun ovikello soi. Siellä oli naapurini, joka kysyi tiedänkö jotain roskista, jotka on heitetty rappukäytäväämme. Kielsin tietäväni. Kerroin, etten myöskään tunne häntä, vaikka hän naapurikseni esittäytyi. Sitä paitsi kun viimeksi tarkistin asian, asuin suuressa omakotitalossa Kauniaisissa.

Juuri sillä hetkellä tajuntani valtasi kauhistuttava ajatus. Hyvänen aika, olen muuttunut kalliolaiseksi!