On se ilmoja pidellyt

Nyt kannattaa seurata viimeisimmän postauksensa päivitystahtia kiristänyttä Sedistä.

Kestämättömiä tilanteita maanalaisessa organisaatiossa

Helsingin kaupungin joukkoliikennelautakunta on kertonut suunnitelmistaan muuttaa metrojunat automaattisiksi. Matkustajan kannalta tämä merkitsee sitä, ettei asemalle saapuvan junan kärjestä voi enää bongata siellä istuvaa zombieta.

Suunnitelma on nostattanut suuren turvallisuuskeskustelun teemalla automaattiset vs. kuljettajalla varustetut junat.

Mielestäni koko keskustelu on ajautunut pahasti sivuraiteelle. Julkisuudessa on kokonaan sivuutettu suunnitelman tuomat mittavat säästöt julkiselle liikenteelle. Kukaan ei ole puuttunut siihen nykyisin vallitsevaan epäkohtaan, että metrojunan kuljettajat saavat ajaa ilmaiseksi metrossa työpäivänsä aikana.

Lasketaanpa hieman. Yksi kertalippu maksaa kaksi euroa. Jos ajatellaan että jokaisessa junassa on yksi kuljettaja, joka ajelee ilman lippua edestakaisin Ruoholahdesta Mellunmäkeen tai Vuosaareen ja niitä junia on samaan aikaan liikkeellä ihan helvetin monta, on säästö ihan helvetin monta kertaa kaksi euroa tunnissa. Tai jos ajatellaan, että yhden kuljettajan työvuoro (kai niillä jotkut työajat on) kestää vaikka kahdeksan tuntia, on säästö yhtä kuljettajaa kohti 16 euroa päivässä. Kuukaudessa tämä tekee yli kolmesataa euroa. Ja kun tämä summa kerrotaan kuljettajien määrällä (ja veikkaan että kuljettajia on vielä enemmän kuin metrojunia, joita siis oli ihan helvetin monta) saadaan aivan käsittämättömän iso kasa rahaa.

Tietysti, jos käytetään vaikka pankkikorttia tai jotain muuta nykyaikaista maksuvälinettä, ei se kasa ole iso mutta silti!

Siis meillä on yhteiskunnassamme ammattiryhmä, jonka toimenkuvaan kuuluu, että saa ajaa ilmaiseksi metrolla tuntikausia joka päivä, kun muut joutuvat siitä lystistä maksamaan.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa, jossa edes paperityöläisiä ei varmuudella päästetä työpaikalleen, on tällainen yhden ammattiryhmän suosiminen muiden kustannuksella kestämätön tilanne.

Mielestäni joukkoliikennelautakunnan pitäisi suoraselkäisesti ilmoittaa saman tien automaattimetroiluun siirtymisestä niin nopealla aikataululla kuin mahdollista ja siirtymäajaksi olisi ehdottomasti vaadittava, että metron kuljettajat maksavat omat matkansa, mikäli haluavat hengailla junissa sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyvät ihan oikeissa töissä.

Syö pinaattia, Tanja!

Tanja Karpelan paavin edessä polvistumisen syy on selvinnyt.

Kuuluttajan neuleblogista päivää

Koska olen aikamoinen neiti ja kukkahattutäti, en yleensä seuraa jääkiekkoa. Mielenkiintoni heräsi kuitenkin, kun luin kiekkokansaa kohauttaneesta uusimmasta ihmissuhdemyrskystä. Suomen joukkueen maskotti Jarkko Ruutu käytti alkuviikosta ruotsalaislehdistöä hyväkseen, yrittäessään kutsua Ruotsin joukkueessa pelaavan Jonathan Hedströmin hotellihuoneeseensa.

Suomalaiset poliitikot voisivat ottaa oppia Ruudun suoraselkäisyydestä. Sen sijaan, että pyrkisi peittelemään vuosikausia vanhoja tapahtumia julkisuudelta, Ruutu suorastaan kutsuu median paikalle. Tarjouskilpailu Jarkon ja Jonathanin kiihkeän ensiyön raportointioikeuksista lienee jo käynnissä.

Joka tapauksessa tämän episodin jälkeen olen katsellut jääkiekkoilijoita aivan uusin silmin. Samalla olen pyrkinyt perehtymään lajiin lukemalla alan lehtiä kuten Ilta-Sanomia ja Iltalehteä.

Tähän mennessä minulle on selvinnyt, että Jarkko on roolipelaaja. Hän kuulemma tykkää olla alla. Jonathanilla taas on korkea maila, jota hän mielellään heiluttelee.

Hei vieläkö niitä matseja tulee?

Ja sanokaa sille Ainailonalle, jos näette, että antaa lisää vihjeitä. Alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan tämä samojen kaupunkien arvailu. Ja hyvää äitienpäivää Sun äidilles. Ja muillekin äideille.