Vongaten solakaksi

Hassut blogit ovat ryhtyneet kampanjoimaan yrjövesitetyn Ystävänpäivän muuttamisesta Valentininpäiväksi. Ennemminkin pitäisi puhua päivän suomalaiskansallisen merkityksen palauttamisesta kohdalleen. Meillähän helmikuun 14. tunnettiin jo kauan aikaa sitten Vonkauspäivänä, jolloin oli mahdollista ilmaista vain ystäville kiinnostuksesta harrastaa pepp... [Ei taas sitä termiä!] läheisyyttä, josta voi nauttia ilman, että tapauskohtaisesti sovittu määrä erilaisia agraaritalouden perushyödykkeitä vaihtaa omistajaa. Toisin sanoen muuttaa suhteen status hoidoksi tai jopa vakip... [Noniin, mitä juuri sovittiin].

Jos ei Vonkauspäivänä lohkea, niin helluntaina ei saa edes säälistä, tiesi vanha kansa sanoa. Toinen tunnettu sananlasku taas sanoo: Jos Vonkauspäivänä sataa kyynärä lunta niin sekös harmittaa, koska koko ilta menee lumitöissä.

Keravalla [nimi muutettu] oli tapana ajella Vonkauspäivän iltana reellä lenkkiä paikallisen meijeriosuuskunnan kioskin ja uimahallin väliä, kunnes paikkakunnan vanhemmat jo ikäväkseen vakiintuneet asukkaat hermostuivat touhuun ja tulivat aidanseipäiden kanssa häätämään nuorison läheisen järven jäälle. Tästä suivaantuneena kioskinpitäjä kävi sitten polttamassa kylän ainoan kirkon kostoksi asiakkaiden karkottamisesta. Kioskinpitäjää ei kuitenkaan rankaistu tapuksesta, koska olihan se osa jo ammoisista ajoista jatkunutta huonotapaisuuden perinnettä.

Vonkauspäivänä oli ihan okei lähestyä kiinnostuksen kohdetta taputtelemalla tätä pepulle. Mikäli vonkauksen kohde ei ollut kiinnostunut lähentymisyrityksestä, tuli tämän läimäyttää vonkaajaa oikealla avokämmenellä vasempaan poskeen. Jos taas vongattava oli kiinnostunut ryhtymään läheisempään kanssakäymiseen vonkaajan kanssa, tuli hänen läimäyttää vonkaajaa vasemmalla kädellä oikeaan poskeen. (Tästä tavasta on saanut alkunsa punaposkisuuden yhdistäminen terveen nuorison reippaisiin harrastuksiin) Dysleksikoilla oli toisinaan ongelmana vasemman ja oikean sekoittaminen toisiinsa, mikä saattoi pahimmillaan johtaa jopa alemman tason vonkaajan (ATV) turhautumiseen.

Ylemmän tason vonkaajilla oli tapana lähettää kukkia vongattavalle. Tavoitteena oli koota kimppu jossa oli yhdeksän eri lajin kukkia. Koska helmikuussa ei kukkia kedolla juuri kasvanut, sai naapurin riihestä varastettu kauralyhde kelvata. Mikäli vonkausyritys ei tuottanut tulosta, saattoi vonkaaja saada laskiämpärin sisällön silmilleen. Tästä suivaantuneena epäonninen vonkaaja usein kirjoitti virtsaamalla jonkun hävyttömän viestin hankeen vongattavan portaiden pieleen. Riskinä oli tosin se, että vonkaajan käsiala tunnistettiin, jolloin kylällä tiedettiin nauraa seuraavana aamuna epäonniselle vonkaajalle. Saattoipa henkilö joutua jopa nimitellyksi alemman tason vonkaajaksi. Erityisen epäonnista tämä oli niinä vuosina, jolloin laskiainen oli vasta vonkauspäivän jälkeen. Alemman tason vonkaajia ei otettu mukaan mäenlaskuun. Usein heillä olikin tapana kostaa kaltoinkohtelu käymällä paskantamassa porukalla pakit antaneiden vongattavien heiniin.

P.S. Nyt kannattaa lukea päivitystahtiaan kiristänyttä Mitvitiä.