Jos olisin bloginpitäjä

Joukko huolestuneita bloginpitäjiä on ilmaissut närkästyksensä Juha Seppälän Aamulehdessä ilmaisemasta mielipiteestä, jonka mukaan blogeja pitävät tavikset, joilla on liikaa aikaa ja latteaa sanottavaa sekä tietokone.

Hei, Juha Seppälä. Olet ihan oikeassa (sitä paitsi blogisi on tosi hyvä ja luen sitä melkein aina, mutta voisit kyllä päivittää tiheämmin).

Blogistan eli Tavistan, kuten me Juhan kanssa tätä kerhoa kutsumme, on latteuksien täyttämä seutukunta varsinkin nyt, kun Mitvit on lopettanut.

Jos minulla olisi blogi sekä tietokone, en viitsisi tuhlata aikaani elokuvista, kirjoista, drinkeistä, harrastuksistani, ajatuksistani tai muista latteuksista kirjoittamiseen. Minä keskittyisin blogissani asioihin, joilla on merkitystä.

Ensiksi organisoisin blogissani Inarin eilisen maanjäristyksen pelastustyöt. Huolehtisin, ettei kiveäkään jää kääntämättä, kun syyllistä haetaan. Samalla pistäisin kuntoon tämän syntymätodistusasian. Helsingin Sanomat (toivottavasti Aatos Erkko ei ole tällä välin kuollut, ettei minua taas päästä syyttämään kuolleilla ratsastamisesta) kirjoittaa tänään, että yli kolmasosa maailmaan syntyvistä lapsista jää ilman syntymätodistusta. (Kokeilkaapa itse elää päivä ilman syntymätodistusta niin tiedätte, millaista se on.) Koodaisin blogiini automaattisen syntymätodistusgeneraattorin, josta kuka tahansa voisi kätevästi tulostaa virallisen syntymätodistuksen.

Sivupalkkiini laittaisin maailmanlaajuisen tsunamivaroitusjärjestelmän, joka paitsi varoittaisi tsunameista, kertoisi myös, mikäli telkkarista tulisi jotain niin kiinnostavaa ohjelmaa, ettei rannalle kannattaisi mennä alkuunkaan. Myöhemmin laajentaisin järjestelmän varoittamaan myös uhkaavista liikenneonnettomuuksista, vaarallisista vankikarkureista sekä Aamulehden ilmestymisestä.

Poistaisin myös työttömyyden sallimalla kommenttiosastoani käytettävän työnvälitysilmoitusten kirjoittamiseen ja lukemiseen [mihin sitä nyt käytetään?].

Poistaisin köyhyyden maailmasta julkaisemalla helposti väärennettävien valuuttojen seteleistä tarkkoja kuvia, joita köyhät voisivat tulostaa. Koska suurin osa maailman valuuttavarannosta on kuitenkin pankkitileillä bitteinä eli nollina ja ykkösinä, kirjoittaisin blogiini erityisen paljon nollia ja ykkösiä: 001010100010011 10010100100101010010 100101001010100101010 000100101 0010101010 1010100010101010 0101010010101 010010101010 101010100010 101101110 1110101010100 10101010101010101 jne.

Samaan aikaan huomaisin, että Juha Seppälä olisi kiristänyt novellikokoelmiensa ilmestymistahtia. Seppälän kirjoituksia käännettäisiin kaikille maailman kielille ja paperikoneet jauhaisivat täydellä kapasiteetilla. Käyttäisin kokonaisen päivän lohdutellakseni jumalaa, joka olisi masentunut latteudestaan Juha Seppälään verrattuna ja organisoisin valtakunnallisen metsänistutuspäivän, jotta Suomen metsävarat saataisiin toipumaan [vaikka olisihan se aika hienoa, että Juha Seppälä olisi maailman ainoa kirjailija, jonka tuotannon jäljet voisi havaita avaruudesta käsin].

Nerokkailla logistisilla ratkaisuillani purkaisin ohimennen kaikki jonot Elisan ja Soneran asiakaspalvelunumeroista, ratkaisisin liikenneruuhkat sekä uudelleenorganisoisin Euroopan lentoliikenteen niin että koneet eivät enää myöhästelisi.

Ja blogissani olevien näkymättömien mainosten tuottamilla varoilla ostaisin digiboksin kaikille suomalaisille.