Blogiyrittäjä Könönen sulki puhelimen mietteliäänä. Jo kuudestoista helpdeskiin tullut puhelu aamun aikana. Tämänaamuisia puheluita edeltävä soitto oli tullut joskus huhtikuussa ja sitä edellinen helmikuussa. Tosin se helmikuinen oli kyllä ollut väärä numero.
Tavallaan Könönen oli mielissään. Helpdeskiin tulvivat soitot osoittaisivat vihdoin hänen strategiansa oikeaksi. Koko viime vuoden loppupuoliskon Könönen oli painiskellut vakavien kannattavuusongelmien parissa. Näkymättömien mainosten tuotot olivat romahtaneet, kun naapurissa olleen blogin esimies oli tullut hulluksi ja kiivennyt blogin katolle näyttämään takapuoltaan televisiotoimittajille, jotka blogiyrittäjä Könönen oli kutsunut paikalle juhlistamaan uusien liukuportaidensa avajaisia. Ilmoittajat sulkivat rahahanat ja opetusministeriö uhkasi valtionavun takaisinperinnällä.
Marraskuussa ulosottomies takavarikoi Könösen auton. Joulukuussa katkaistiin vesi. Kaiken lisäksi liukuportaat pyörivät väärään suuntaan, eikä Könönen pystynyt tilaamaan huoltomiestä paikalle, koska tämä oli kadottanut puhelimensa.
Tammikuussa Könönen oli saanut loistavan idean. Idea pulpahti hänen mieleensä eräänä sateisena iltapäivänä. Alkuun hän oli vain leikitellyt ajatuksella, mutta mitä enemmän hän ajatusta mielessään pyöritteli, sitä nerokkaammalta se kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikutti. Seuraavana aamuna ajatus oli kasvanut Suunnitelmaksi.
Könönen siirtäisi toimistonsa Etelämeren saarelle.
Suunnitelma perustui siihen yksinkertaiseen seikkaan, että yhteys puhelimella Suomesta Etelämeren saarelle oli kymmeniä kertoja halvempi kuin saman matkan kulkeminen lentokoneella. Vaikka Könönen joutui maksamaan helpdesk-linjastaan 99,90 euroa jokaiselta soitetulta minuutilta, arvioi hän silti säästävänsä parhaimmillaan tuhansia euroja kuukaudessa. Ehkä hänet vihdoinkin valittaisiin vuoden blogiyrittäjäksi.
Ainoastaan hankkeen vaatiman alkupääoman kasaaminen tuotti ongelmia. Könönen yritti käydä pankissa, mutta se oli muuttanut. Tilalle oli avattu bulgarialainen rautakauppa. Könönen yritti urkkia rautakauppiaalta pankin uutta osoitetta. Kauppias ei kuitenkaan ymmärtänyt Könösen kysymyksiä vaan yritti väkisin myydä hänelle kulmahiomakonetta. Lopulta kauppias jätti Könösen rauhaan, kun ymmärsi, ettei tällä ollut lainkaan Bulgarian levoja.
Könönen päätti lainata rahat Sun äidiltäs tämän nukkuessa. Hän uskoi pystyvänsä maksamaan ne takaisin ennen kuin tämä huomaisi niiden puuttumisen.
Taksissa matkalla lentokentälle Könönen vihdoin tajusi, mitä oli unohtanut. Blogiahan ei pystyisi päivittämään Etelämeren saarelta käsin. Toki hän oli kuullut, että jotkut nörtit pystyivät päivittämään bloginsa jopa internetin välityksellä. Könösen mielestä tämä kuulosti kuitenkin hankalalta. Hän päätti ottaa reissun osittain loman kannalta.
Elämä Etelämeren saarella oli sujunut rauhaisasti. Paikallinen merilevästä tislattu rommi oli lähes juomakelpoista ja saaren puhelinyhdistys oli suostunut vetämään hänelle puhelinlinjan rantahiekalle.
Aluksi puheluiden vähyys oli hieman vaivannut häntä, mutta sitten hän tajusi säästävänsä lentolippujen lisäksi myös puhelumaksuissa. Könösen päivät kuluivat horisonttia tuijotellessa ja rikastumista odotellessa.
Tänä aamuna kaikki oli kuitenkin muuttunut. Puhelin oli soinut ensimmäisen kerran jo ennen kahdeksaa. Soittaja valitti haamupäivityksestä. Kun Könönen sulki puhelimen, se soi uudelleen. Puhelimessa ollut nainen vaikutti järkyttyneeltä. Könönen yritti rauhoitella naista, samalla kun epämiellyttäviä ajatuksia tulvi hänen mieleensä. Voisiko kyseessä olla aito haamupäivitys vai oliko kaikelle sittenkin joku yliluonnollinen selitys.
Heti, kun Könönen sai puhelimen suljettua, se soi uudelleen. Toinenkin soittaja valitti samasta asiasta.
Seuraava soittaja halusi tietää, mitä asiaa edellisillä soittajilla oli ollut, mutta tämän jälkeen kaikissa puheluissa raportoitiin haamupäivityksistä.
Kuudennentoista puhelun jälkeen Könönen tiesi, ettei aikaa ollut hukattavana. Hän valitsi Belgian puhelinnumeron.
Jatkuu...
