Kuulutuksen koulutusohjelma

Kanerva syyttää äänestäjiä potkuistaan

2008-04-01T10:14:00.004+03:00

Kuulutuksen Koulutusohjelma - Turku.

Tuleva entinen ulkoministeri Ilkka Kanerva syyttää erostaan äänestäjiä. Kanervan mukaan äänestäjät ovat viime viikkoina useaan otteeseen pyrkineet ohjailemaan median ja Kokoomuksen johdon mielipiteitä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen ilmoitti tänään, ettei Kanerva voi enää jatkaa ulkoministerinä.

- Kyllä tällainen salaliitto aika voimattomaksi ja katkeraksi vetää, Kanerva toteaa ja sanoo, ettei edes halua puhua koko asiasta.

Kanervan mukaan äänestäjillä on aivan liiaksi valtaa nykyisessä Suomessa.

- Kataista ja mediaa on viety kuin pässiä narussa, Kanerva toteaa ja sanoo, ettei haluaisi kommentoida koko asiaa.

Monissa nettikeskusteluissa koko kohu on pantu median syyksi. Kanervan mukaan tämä on äänestäjien oveluutta.

- Äänestäjät eivät tietenkään halua ottaa vastuuta näistä viime viikkojen tapahtumista, vaan pyrkivät tekemään mediasta syntipukkia, Kanerva kertoo ja sanoo ettei aio puhua asiasta enempää.

Kanerva kuitenkin perää äänestäjiltä yhteiskuntavastuuta.

- Kyllä tässä on aiheutettu merkittävää vahinkoa Suomelle. Meistähän on tullut ulkomailla aivan yleinen naureskelun kohde, Kanerva sanoo ja toteaa, ettei halua puhua asiasta.

Kunniamerkit tanassa

2007-08-04T13:35:00.001+03:00

Kopioin tämän Kauralta ja teippasin ruutuun. Se oli oikeastaan aika hankalaa ja nyt olen kovin väsynyt.

Näkyykö se hienosti? Mitä nyt pitää tehdä? Saako näitä jostain lisää? Saako näitä muun värisinä?

Pitikö tähän kirjoittaa jotain?

Virkamies puri kollegansa hengiltä Kruunuhaassa

2007-08-03T12:39:00.000+03:00

KRUUNUHAKA Valtiovarainministeriön virkamies puri ulkoministeriössä työskentelevän kollegansa kuoliaaksi eilen iltapäivällä. Useat silminnäkijät todistivat tapausta. "Ilmeisesti kukkoileva ulkoministeriön virkamies aloitti tappelun", alikersantti Torsti Torstila, Kruunuhaan kiinteistöhuollosta kertoo.

Ulkoministeriön virkamies huitaisi valtiovarainministeriön virkamiestä sateenvarjolla, mistä hermostuneena tämä puri kollegaltaan vasemman jalan irti. Kun Kruunuhaan kiinteistöhuollon työntekijät ehtivät paikalle, ulkoministeriön virkamies oli jo kuollut verenhukkaan. Valtiovarainministeriön virkamies ei loukkaantunut hyökkäyksessä.

Molemmat virkamiehet olivat uroksia. Torstila uskoo, että kyseessä on yksittäistapaus. Virkamiehet toimivat työryhmässä, joka pyrkii selvittämään mahdollisia karsittavia kohteita Suomen ulkomaisista lähetystöistä. "Työryhmä oli menossa yhteiselle lounaalle, mutta yksimielisyyttä lounaspaikan valinnasta ei oikein meinannut syntyä", Torstila kertoo.

Kuollut virkamies oli työryhmän tuorein jäsen, hän oli liittynyt siihen toukokuussa.

Iltaseitsemän aikoihin työryhmän tiloissa näytti rauhalliselta. Välikohtauksessa mukana ollut valtiovarainministeriön virkamies katseli televisiota ja söi voileipää. Välikohtauksesta ei näkynyt jälkeäkään.

Kuulutuksen koulutusohjelma palaa Blogistaniin

2007-08-01T11:02:00.000+03:00

Kuulutuksen koulutusohjelma jatkaa ilmestymistään lähes melkein 30 vuoden tauon jälkeen. Yksi kaikkien aikojen huonoimmista pelkästään viikonpäiviin keskittyvistä blogeista ajoittaa comeback-kirjoittelunsa marraskuussa ilmestyvän 35-metrisen kokoelmateoksensa jatkoksi.

Vaikka comeback-kirjoitussarjan toteutumiselle ei vielä ole virallista vahvistusta, pitävät Kaunialan sotavammasairaalan asiantuntijalähteet blogin paluuta lähes varmana.

Kuulutuksen koulutusohjelma lakkasi salaperäisesti ilmestymästä, kun blogin pääkuuluttaja Kaarina Kuuluttaja sai hermoromahduksen ja jännetuppitulehduksen samanaikaisesti. Blogin kaikista k-kirjaimista vastanneen Kuuluttajan vetäytyminen pakotti blogin julkaisutauolle.

Viime kuussa Kuuluttajaa hoitanut lääkäriryhmä totesi tilanteen toivottomaksi ja päätti lopettaa kaikki hoitotoimenpiteet.

Blogin ilmoitusmyynnistä vastaava arkkiatri Kukka Kärpänen suhtautuu tilanteeseen tyynesti: "Aivan paskahan se on aina ollut. Neuloi minullekin villapaidan, mutten saanut edes jalkaani siihen mahtumaan", Kärpänen tervehtii.

Haamupäivitys osa 3

2006-11-15T15:46:00.000+02:00

Tämä on kolmas ja mahdollisesti viimeinen osa blogiyrittäjä Könösen villeistä nuoruusvuosista Etelämeren saarella kertovasta kuusitoistaosaisesta sarjasta. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Haamupäivitys sekä Haamupäivitys osa 2. On mahdollista, että lukeminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta.

Tähän mennessä tapahtunutta: Taksin kuljettajan turvonnut ruumis katoaa saaren keskussairaalan viitososastolta epäselvissä olosuhteissa samaan aikaan kun pohjoisella taivaalla nähdään viidentoista minuutin ajan outoja, säännöllisin väliajoin toistuvia valoilmiöitä. Lisää laivavuoroja joudutaan perumaan ja vastapainetusta Tampereen puhelinluettelosta puuttuvat kaikki p-kirjaimella alkavat sukunimet.

(Kaksi viikkoa myöhemmin)

- 5702832?
- Ei.
- 5702833?
- Ei.
- 5702834?
- Ei.
- 5702835?
- Ei.
- 5702836?
- Ei.
- Saako kilauttaa kaverille?
- Ei.
- 5702837?
- Ei.

Jatkuu...

Haamupäivitys osa 2

2006-10-31T13:16:00.000+02:00

Tämä on toinen osa Blogiyrittäjä Könösen villeistä nuoruusvuosista Etelämeren saarella kertovasta sarjasta. Aiemmin sarjassa on ilmestynyt osa Haamupäivitys.

Tähän mennessä tapahtunutta: Basilikaviljelmät ovat villiintyneet ja muuttaneet Etelämeren saaren hiekkarannat viidakoksi. Paikallinen baari ei pysty enää toimittamaan rommipohjaisia drinkkejä, koska läheisen saaren merirosvoyhdyskunta on kaapannut merileväviljelmät. Lähestyvä sadonkorjuujuhla on uhattuna ja joitain laivavuoroja on jo jouduttu perumaan. Saaren keskellä kohoavan vuoren laelta löydetään taksi. Huhutaan, että taksinkuljettaja on kadonnut ja viisitoista matkustajaa on kuollut tai loukkaantunut vakavasti. Paikallinen poliisi vaikenee tutkimuksista.

- Haloo Belgiassa, Belgian kuningas puhelimessa.
- Könönen tässä. Ennen kuin voimme siirtyä asiassa eteenpäin, on minun varmistauduttava henkilöllisyydestänne. Mikä on Belgian tarkka asukasluku.
- Ööh, 42.
- Väärin!
- 43?
- Väärin!
- 44?
- Väärin!

Jatkuu...

Haamupäivitys

2006-10-17T23:59:00.000+03:00

Blogiyrittäjä Könönen sulki puhelimen mietteliäänä. Jo kuudestoista helpdeskiin tullut puhelu aamun aikana. Tämänaamuisia puheluita edeltävä soitto oli tullut joskus huhtikuussa ja sitä edellinen helmikuussa. Tosin se helmikuinen oli kyllä ollut väärä numero.

Tavallaan Könönen oli mielissään. Helpdeskiin tulvivat soitot osoittaisivat vihdoin hänen strategiansa oikeaksi. Koko viime vuoden loppupuoliskon Könönen oli painiskellut vakavien kannattavuusongelmien parissa. Näkymättömien mainosten tuotot olivat romahtaneet, kun naapurissa olleen blogin esimies oli tullut hulluksi ja kiivennyt blogin katolle näyttämään takapuoltaan televisiotoimittajille, jotka blogiyrittäjä Könönen oli kutsunut paikalle juhlistamaan uusien liukuportaidensa avajaisia. Ilmoittajat sulkivat rahahanat ja opetusministeriö uhkasi valtionavun takaisinperinnällä.

Marraskuussa ulosottomies takavarikoi Könösen auton. Joulukuussa katkaistiin vesi. Kaiken lisäksi liukuportaat pyörivät väärään suuntaan, eikä Könönen pystynyt tilaamaan huoltomiestä paikalle, koska tämä oli kadottanut puhelimensa.

Tammikuussa Könönen oli saanut loistavan idean. Idea pulpahti hänen mieleensä eräänä sateisena iltapäivänä. Alkuun hän oli vain leikitellyt ajatuksella, mutta mitä enemmän hän ajatusta mielessään pyöritteli, sitä nerokkaammalta se kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikutti. Seuraavana aamuna ajatus oli kasvanut Suunnitelmaksi.

Könönen siirtäisi toimistonsa Etelämeren saarelle.

Suunnitelma perustui siihen yksinkertaiseen seikkaan, että yhteys puhelimella Suomesta Etelämeren saarelle oli kymmeniä kertoja halvempi kuin saman matkan kulkeminen lentokoneella. Vaikka Könönen joutui maksamaan helpdesk-linjastaan 99,90 euroa jokaiselta soitetulta minuutilta, arvioi hän silti säästävänsä parhaimmillaan tuhansia euroja kuukaudessa. Ehkä hänet vihdoinkin valittaisiin vuoden blogiyrittäjäksi.

Ainoastaan hankkeen vaatiman alkupääoman kasaaminen tuotti ongelmia. Könönen yritti käydä pankissa, mutta se oli muuttanut. Tilalle oli avattu bulgarialainen rautakauppa. Könönen yritti urkkia rautakauppiaalta pankin uutta osoitetta. Kauppias ei kuitenkaan ymmärtänyt Könösen kysymyksiä vaan yritti väkisin myydä hänelle kulmahiomakonetta. Lopulta kauppias jätti Könösen rauhaan, kun ymmärsi, ettei tällä ollut lainkaan Bulgarian levoja.

Könönen päätti lainata rahat Sun äidiltäs tämän nukkuessa. Hän uskoi pystyvänsä maksamaan ne takaisin ennen kuin tämä huomaisi niiden puuttumisen.

Taksissa matkalla lentokentälle Könönen vihdoin tajusi, mitä oli unohtanut. Blogiahan ei pystyisi päivittämään Etelämeren saarelta käsin. Toki hän oli kuullut, että jotkut nörtit pystyivät päivittämään bloginsa jopa internetin välityksellä. Könösen mielestä tämä kuulosti kuitenkin hankalalta. Hän päätti ottaa reissun osittain loman kannalta.

Elämä Etelämeren saarella oli sujunut rauhaisasti. Paikallinen merilevästä tislattu rommi oli lähes juomakelpoista ja saaren puhelinyhdistys oli suostunut vetämään hänelle puhelinlinjan rantahiekalle.

Aluksi puheluiden vähyys oli hieman vaivannut häntä, mutta sitten hän tajusi säästävänsä lentolippujen lisäksi myös puhelumaksuissa. Könösen päivät kuluivat horisonttia tuijotellessa ja rikastumista odotellessa.

Tänä aamuna kaikki oli kuitenkin muuttunut. Puhelin oli soinut ensimmäisen kerran jo ennen kahdeksaa. Soittaja valitti haamupäivityksestä. Kun Könönen sulki puhelimen, se soi uudelleen. Puhelimessa ollut nainen vaikutti järkyttyneeltä. Könönen yritti rauhoitella naista, samalla kun epämiellyttäviä ajatuksia tulvi hänen mieleensä. Voisiko kyseessä olla aito haamupäivitys vai oliko kaikelle sittenkin joku yliluonnollinen selitys.

Heti, kun Könönen sai puhelimen suljettua, se soi uudelleen. Toinenkin soittaja valitti samasta asiasta.

Seuraava soittaja halusi tietää, mitä asiaa edellisillä soittajilla oli ollut, mutta tämän jälkeen kaikissa puheluissa raportoitiin haamupäivityksistä.

Kuudennentoista puhelun jälkeen Könönen tiesi, ettei aikaa ollut hukattavana. Hän valitsi Belgian puhelinnumeron.

Jatkuu...

Me ollaan sankareita kaikki

2006-02-26T19:14:00.000+02:00

Kuulutuksen koulutusohjelma - Tornio.

Tekaistut urheilutapahtumat Tornion olympialaisista ovat osoittautumassa suuren luokan mediahuijaukseksi, jolle vain amerikkalaisten kuulentolavastus vetää vertojaan. (Tai no olihan se Sellistin äidin kuolemakin aika vakuuttava juttu, mutta ei ihan samassa mittakaavassa). Syyttävä sormeni osoittaa kohti Yleisradiota, joka on lavastanut kisat Pasilan studioonsa.

Suurten vaikeuksien jälkeen olen nimittäin päässyt ensimmäisenä länsimaisena kansalaisjournalistina tänne Tornioon. En meinannut saada silmiäni auki järkytykseltä, kun tänä aamuna heräsin Tornion rautatieaseman penkiltä. Ei ole vuoria, kisakylää tai turisteja, ei makkaraa eikä nahkahousuisia alppitorven tupruttelijoita. Ei ole mitään muuta kuin naapurimaa Ruotsi ja sielläkin kaupat kiinni.

Samassa juonessa Yleisradion kanssa ovat viranomaiset sekä etenkin VR, joka sinnikkäästi on yrittänyt estää totuutta paljastumasta. Matkalla tänne minut poistettiin viikon aikana neljästi junasta, vaikka kansalaisjournalistina minulla pitäisi olla ilmainen matkustusoikeus kaikissa liikennevälineissä makuupaikasta puhumattakaan. Lisäksi Kemin poliisi kiduttaa ihmisiä putkassa.

Suunnatonta pettymystäni lievittää ainoastaan se, että tänä iltana Suomi voittaa Ruotsin ihan väkisin siinä curling-finaalissa. Torilla tavataan!

Täältä tähän ja takaisin Pasilaan!

Haastemies tulee aina kahdesti

2006-01-18T14:09:00.000+02:00

Siinä minä olin keskellä Turistin kommenttiosastoa odottamassa Sellistiä. Tutkimukseni olivat johtaneet minut tänne. Jos olisin tuona kohtalokkaana yönä kolme viikkoa aiemmin tiennyt kaiken sen, minkä nyt tiesin lukuunottamatta bussin 8671 aikataulua, en ehkä olisi vastannut puhelimeen.

KUULUTTAMOSSA KOLME VIIKKOA AIEMMIN
(Puhelin soi)
PUHELIN: PRRR PRRR PRRR
KUULUTTAJA: Kas, tuntematon numero. Se voi merkitä vain kahta asiaa. Joko soittaja on tuntematon henkilö tai sitten se on Pekka Pekkala, joka soittaa Helsingin Sanomista.
PUHELIN: PRRR PRRR PRRR PRRR!!!
KUULUTTAJA: Kuuluttamossa, Kuuluttaja puhelimessa.
TUNTEMATON SOITTAJA: Täällä Tuntematon Soittaja, päivää.
KUULUTTAJA: Niin arvelinkin, kuinka voin olla avuksi.
TUNTEMATON SOITTAJA: Haluaisin tilata teiltä tutkimuksen. Epäilen nimittäin, että Turisti ja Sellisti ovat sama henkilö.
KUULUTTAJA: Tarkoitatteko että ne ovat sama blogi?
TUNTEMATON SOITTAJA: En. Nehän ovat kaksi eri blogia. Sen sijaan uskon, että niitä pitää yksi ja sama henkilö tai sitten niitä pitää kaksi eri henkilöä, jotka oikeasti ovat yksi henkilö tai sitten niitä pitää kaksi eri henkilöä, joiden persoonallisuudet ovat yhdistyneet yhdeksi persoonallisuudeksi.
KUULUTTAJA: Mikä saa teidät uskomaan niin?
TUNTEMATON SOITTAJA: Molempien nimimerkki päättyy "sti", molemmat työskentelevät ruoanvalmistuspalvelualalla ja kummallakin on outo suhtautumistapa vastakkaiseen sukupuoleen.
KUULUTTAJA: Hyvä on, mutta se maksaa.
TUNTEMATON SOITTAJA: Kuinka paljon.
KUULUTTAJA: Paljon, ehkä miljoonia. Lisäksi tulevat kulukorvaukset.
TUNTEMATON SOITTAJA: Pelkään pahoin, etten voi maksaa laskuanne. Olen nähkääs pa.
KUULUTTAJA: Ei se mitään. Sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa valtio maksaa kaikkien laskut.
TUNTEMATON SOITTAJA: Sehän kuulostaa hienolta. Voitteko ryhtyä heti töihin?
KUULUTTAJAN PUHELIN: (pelkkää hiljaista kohinaa).
TUNTEMATON SOITTAJA: Oho, hän taisikin jo rynnätä suoraan tutkimuksiin.

Siinä minä siis olin. Keskellä Turistin kommenttiosastoa. Samassa huomasin jotain liikettä blogin ulkopuolelta. Päätin piiloutua verhon taakse.

OVI: KOP KOP KOP.
KUULUTTAJA: Pahus, joku koputtaa oveen, pitäisiköhän minun avata. Hetkinen mietitäänpä. Turisti se ei voi olla, koska hänellä on avaimet. Mikäli se on Sellisti, joka on oikeasti Turisti, hänelläkin pitäisi olla avaimet eli se ei voi olla hän, mutta jos se taas onkin Sellisti, joka ei oikeasti olekaan Turisti, hänellä ei tietenkään ole avaimia ja jos menen avaamaan oven, paljastun. Toisaalta, jos se onkin Turisti tai Sellisti (joka on Turisti), joka onkin kadottanut avaimensa... Mutta miksi hän koputtaisi oveen. Hänenhän pitäisi tietää, ettei täällä ole ketään (paitsi minä, mutta sitä hän ei tiedä. Ellei hän epäile jotain)...
OVI: KOP KOP KOP.
KUULUTTAJA: Kuka siellä?
ÄÄNI OVEN ULKOPUOLELTA: (Tukahtunutta hihitystä) Selleri! (Tukahtunutta hihitystä).

Ryntäsin pahaa aavistamatta ovelle ja avasin sen. Sitä minun ei olisi pitänyt tehdä. Oven avautuessa hiljaa raolleen huomasin univormun ja koppalakin.

Pelastusarmeija, ajattelin ja mieleni valtasivat mielikuvat soppaan tukehtuneista laitapuolen kulkijoista sekä bloggaajista joiden suu oli pesty saippualla.

Samassa huomasin, että oven takana seissyt mies tavoitteli jotain povitaskustaan. Kauhukseni huomasin, ettei koppalakissa lukenutkaan PELASTUSARMEIJA vaan HAASTEMIES.

HAASTEMIES: Tehän olette...

En jäänyt kuuntelemaan, mitä asiaa hänellä oli vaan vetäisin oven kiinni ja yritin ajatella. Turistin blogista oli pakko olla toinenkin ulospääsytie. Ryntäsin blogin sisätiloihin ja juoksin halki suuren hallin, portaat ylös, läpi kylpyhuoneen, toiset portaat alas ja sitten kapeaa käytävää ovelle, jonka ikkunasta paistoi päivänvaloa. Tuon on pakko olla ulko-ovi, ajattelin ja avasin oven.

Oven ulkopuolella seisoi haastemies.

KUULUTTAJA: Tämä ei voi olla mahdollista. Juoksin blogin läpi suorinta reittiä niin lujaa kuin pystyin. Te ette millään muotoa ole voinut kiertää blogia yhtä nopeasti (ellei aika blogin sisällä ole hidastunut, mutta silloinhan minun olisi pitänyt huomata se, paitsi ei ehkä sittenkään, koska en ollut puhunut mitään).
HAASTEMIES 2: Me haastemiehet tulemme aina kahdesti.

Samassa joku tarttui minuun takaapäin.

HAASTEMIES 1: GOTCHA!

Siinä minä olin. Täysin ulkona tutkimuksista ja Turistin blogista kädessäni Ainailonalta ja Ammulta saadut haasteet. Avasin kuoret vapisevin käsin. Ne sisälsivät toimintaohjeet seuraaviksi viikoiksi:

Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä [blogia], jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Tämähän on helppoa CAPS LOCK VAIN PÄÄLLE JA MENOKSI:

1. TOISINAAN MINULLA ON TAPANA MENNÄ KAUPPAAN JA OSTAA PARSAKAALIA. OSTAN JOKA KERTA ERISUURUISEN MÄÄRÄN. KASSALLA MINUA HIHITYTTÄÄ, KOSKA KASSANEITI EI MILLÄÄN ARVAA MIKÄ MINUA NAURATTAA.

2. MINULLA ON KOTONANI PARSAKAALIA PILAAVA JÄÄKAAPPI. KAIKKI JÄÄKAAPPIIN TUNKEMANI PARSAKAALIT PILAANTUVAT MUUTAMASSA KUUKAUDESSA. LISÄKSI PARSAKAALIT ON JÄRJESTETTY PILAANTUMISASTEEN MUKAAN. PAHIMMIN PILAANTUNEET PARSAKAALIT OVAT KIINNI JÄÄKAAPIN TAKASEINÄSSÄ, KUN TAAS JÄÄKAAPIN ETUOSASSA ON USEIN LÄHES TUORETTA PARSAKAALIA. OI JOSPA VAIN SÖISIN PARSAKAALIA.

3. EN KOSKAAN LUE OHJEITA KUNNOLLA. NYTKÄÄN MINULLA EI OLE AAVISTUSTAKAAN SIITÄ MITÄ PITÄISI TEHDÄ TAI MINKÄ IHMEEN TAKIA MINULLA ON CAPS LOCK PÄÄLLÄ.

4. TOISINAAN UNOHDAN KIRJOITTAVANI BLOGEJANI. SAATAN JOPA KULKEA KADULLA JA PAHEKSUA BLOGGAAMISTA. TOISINAAN VAIN KIRJOITAN SIITÄ.

5. AINOAT IHMISSUHTEENI OVAT TOISIA BLOGGAAJIA, JOITA EN OLE KOSKAAN TAVANNUT JA JOIDEN OLEMASSAOLOSTA MINULLA EI EDES OLE TÄYTTÄ VARMUUTTA.

Haastan meemiin mukaan Tarja Halosen, Martti Ahtisaaren, Mauno Koiviston, Urho Kekkosen, J. K. Paasikiven, C.G.E.N.T.J.P. Mannerheimin, Risto Rytin, Kyösti Kallion, Lauri Kristian Relanderin sekä K. J. Ståhlbergin.

Sorry, Sauli.

Kärpäsen toikkarointi suututti sponsorit

2005-12-16T01:05:00.000+02:00

Kuuluttamon entisen arkkimeteorologin Kukka Kärpäsen toikkarointi alkoholin vaikutuksen alaisena sekä esiintyminen esimiestehtävissä julkisella paikalla saattaa koitua kalliiksi takaiskuksi Kuulutuksen koulutusohjelmalle. Useat kuuluttamon sponsorit ovat Kuulutuksen koulutusohjelman saamien tietojen mukaan harkitsemassa jopa vetäytymistä kokonaan blogin tukemisesta.

Amerikan rikkain mies Theodor Google ilmoitti hetki sitten pitämässään lehdistötilaisuudessa olevansa närkästynyt niistä rivoista elkeistä, joita Kukka Kärpänen oli esittänyt suorassa lähetyksessä hetkeä ennen putoamistaan katolta.

Google oli myös raivoissaan irstaista viesteistä, joilla Kärpänen oli tukkinut hänen henkilökohtaisen faksinsa. Kukka Kärpäsen mukaan kyse on vahingosta.

- Istahdin hetkeksi faksin päälle ja nukahdin. Minun on täytynyt vahingossa painaa Googlen pikavalintaa, Kärpänen kertoo.

Google on ilmoittanut harkitsevansa mainostensa poistamista Kuulutuksen koulutusohjelmasta.

Opetusministeri Tanja Karpela sanoo harkitsevansa Kuulutuksen koulutusohjelman valtionavun lopettamista.

- Suhtaudun tapaukseen hyvin vakavasti. Mehän emme suoraan tue kyseistä blogia, mutta se on meidän sensurointiohjelmamme piirissä. Nähtäväksi jää, sensuroimmeko Kuulutuksen koulutusohjelmaa ensi vuonna lainkaan, Karpela sanoo.

Kukka Kärpänen kännissä kuuluttamon katolla

2005-12-16T00:20:00.000+02:00

Kuulutuksen koulutusohjelman esimiehenä toimivan rehtori Kukka Kärpäsen poistuminen työpisteestään kuuluttamon katolle keskeytti hetkellisesti Kuulutuksen koulutusohjelman kuulutukset. Silminnäkijälausuntojen mukaan Kärpänen oli viime aikojen ajan kärsinyt tavattomasta stressistä, joka saattaa olla syynä epätoivoisiin tekoihin.

Kärpäsen mukana kuuluttamon kaapista katosi neljä puoliksi juotua pulloa Koskenkorvaa.

Aiemmin illalla ulosmarssineet kuuluttajat ovat palanneet takaisin kuuluttamoon ja ottaneet blogin työntekijöiden omistukseen. Kansankomissaari Kaarina Kuuluttaja vakuuttaa, ettei Kärpäsen poistumisesta ole haittaa ainakaan kuulutustoiminnalle.

- Kuulutukset jatkuvat nyt omistajavoimin.

Tuottavuuden toimenpideohjelma

2005-12-15T23:51:00.000+02:00

Kuuluttamon vt. geriatrian ylipäädekaanina toimiva Kukka Kärpänen vakuuttaa, ettei kuuluttajien ulosmarssi vaikuta kuulutusten ilmestymistiheyteen.

- Tällaiset työtaistelutoimet ovat osa sitä kansainvälisyyteen tähtäävää tiekarttaa, jonka tavoitteena on nostaa Kuulutuksen koulutusohjelma osaksi eurooppalaisten laatublogien joukkoa, Kärpänen mainitsi puheessaan sijoittajille Kuuluttamon perinteisessä Rahat pois ja rappuun -joulunalusseminaarissa.

Paikalle kertyneet sijoittajat taputtivat Kukka Kärpäsen puheelle ensin kahdeksan minuuttia, jonka jälkeen he huusivat 32 hurraa-huutoa. Tämän jälkeen taputettiin vielä 28 minuuttia.

[Tarviiko tähän loppuun laittaa vielä jotain tietoja säästä? - tv Kukka]

[Ja joku vois editoida, ennen kuin pistetään ulos]

Kuuluttajien ulosmarssi keskeytti kuulutukset

2005-12-15T22:21:00.000+02:00

Kuulutuksen koulutusohjelman kuuluttajat marssivat ulos työpaikaltaan tänään hieman kello 22 jälkeen vastalauseena yhä kiristyville päivitystahtivaatimuksille. Kuuluttajat vaativat myös rästissä olevien palkkojensa maksamista ennen kuin suostuvat neuvottelemaan kuulutusten uudelleenaloittamisesta. Osa kuuluttajista on saanut viimeksi palkkaa kesäkuussa

Rankkuri Kukka Kärpänen Kuulutuksen koulutusohjelmasta kertoo, että kuulutukset hoidetaan esimiesvoimin.

- Tulisi vielä lunta, että pääsisi hiihtelemään, Kärpänen sanoo.

To boldly go where no man has gone before

2005-12-15T21:51:00.000+02:00

Gerontologi Kukka Kärpänen Kuulutuksen koulutusohjelmasta rauhoittelee internetin tukkeutumisesta huolissaan olevia kuuntelijoita.

- Vaikka suollammekin nyt näitä päivityksiä entistä rivakammin, ei Internet mene tukkoon. Olemme nimittäin kehittäneet menetelmän, jolla postaukset voidaan sijoittaa Internetin reunojen ulkopuolelle ja Internetissä julkaisemme ainoastaan linkit postauksiin, Kärpänen kertoo.

Kärpänen uskoo, että Kuuluttamon edistyneet tekniset ratkaisut nostavat ennen pitkää Kuulutuksen koulutusohjelman eurooppalaisten laatublogien joukkoon. Internetin raja-aitojen ylittäminen perustuu nimenomaan Kuuluttamon omaan innovaatioon.

- Internetissä riittää vielä käymättömiä korpimaita, Kärpänen pörisee hermostuneena.

Tekninen vika viivästytti oikaisua

2005-12-15T21:36:00.000+02:00

Kuulutuksen koulutusohjelmassa 15.12. julkaistun Kuuluttamon päivitystahtivaatimusten kiristymistä käsitelleen uutisen sisältämän virheellisen tiedon oikaisu viivästyi teknisen vian vuoksi. Vika liittyy uuden kuulutusjärjestelmän oikolukuhjelman käyttöönottoon.

Kuuluttamon arkkihiippa Kukka Kärpänen vakuuttaa, että ainakin pääradan junaliikenne saadaan kuntoon illan aikana ja jossain vaiheessa kuulutuksetkin alkavat putoilla raiteilleen aivan kuin itsestään.

Kuuluttamon pääkuuluttaja Kaarina Kuuluttaja kertoo paperilapulla toimittamassaan viestissä olevansa sen verran järkyttynyt Kukka Kärpäsen lausunnosta, ettei saa sanaa suustaan.

Oikaisu

2005-12-15T21:31:00.000+02:00

Edellisessä 15.12. julkaistussa postauksessa oli pääarkkitehti Kukka Kärpäsen kohdalla erehdyksessä käytetty titteliä pääkuuluttaja. Oikeasti Kukka Kärpänen on kuuluttamon arkkiatri. Kuulutuksen koulutusohjelma pahoittelee virheen mahdollisesti herättämää liiallista joulumieltä.

Eteenpäin yhä kireämpien päivitystahtivaatimusten johdattamalla tiellä!

2005-12-15T19:29:00.000+02:00

Kuulutuksen koulutusohjelma siirtyy entistä tiheämpään päivitystahtiin. Joulukuun 15. päivästä lähtien kuuluttamo aikoo tuottaa päivityksiä ennennäkemättömällä tahdilla. Aluksi päivityksiä on tarkoitus julkaista parin tunnin välein, mutta tilanteen niin vaatiessa päivityksiä saatetaan nähdä tiheämminkin.

Kuuluttamon pääkuuluttaja Kukka Kärpänen kertoo, että kiivaampaan kuulutustahtiin siirrytään osaksi yleisön painostuksesta.

- Viime aikoina olemme olleet lähes tukehtua lukijapalautteeseen, joissa vaaditaan tiheämpää päivitystahtia. Mielestäni se on huolestuttavaa. Luulen, etteivät nämä ihmiset osaa lukea, Kärpänen kertoo.

Kärpäsen mukaan tiukemmalla päivitystahdilla Kuulutuksen koulutusohjelmaa ollaan viemässä entistä määrätietoisemmalla otteella kohti eurooppalaisten laatublogien kuten Kuukausiliittestä päivään tai jatkuvasti päivitystahtiaan kiristäneen Mitvitin suuntaan.

Uuteen päivitystiheyteen on valmistauduttu huolella. Kuuluttamon käytössä oleva tietokone on haettu kanista eikä pakastehernekeiton loppumista tarvitse pelätä, sillä mikroaaltouuni ei toimi vieläkään. Myös internetissä on suoritettu tutkimuksia, joiden perusteella sen tukkeutumista ei tarvitse pelätä ainakaan lähiaikoina.

Ensimmäinen kävijälaskuria hyödyntävä virus löytynyt

2005-11-11T09:44:00.000+02:00

Ensimmäinen toisen sukupolven kävijälaskuria hyödyntävä tietokonevirus havaittiin torstaina. Virus yrittää piiloutua Kuulutuksen koulutusohjelman käyttämän niin sanotun toisen sukupolven kävijälaskurin alle. Kuuluttamo otti lokakuussa käyttöön uuden kävijälaskurin, joka on suututtanut lukijat kaikkialla maailmassa.

Kävijälaskuri perustuu niin kutsuttuun juurihoito-menetelmään, joka piilottaa kaikki kävijälaskurin tiedot sen käyttäjiltä. Laskuri on toiminut niin tehokkaasti, ettei Kuuluttamo ole enää viikkoihin ollut selvillä kävijöistään.

"Aiemmin tiesimme käyttäjistä kaikki olennaiset tiedot kengännumerosta kylpyammeen tilavuuteen asti. Uuden kävijälaskurin piti ottaa asennuksen jälkeen palvelimeemme yhteyttä ja lähettää koko käyttäjän kovalevyn sisältö meille. Ohjelmointivirheen vuoksi se soittaakin taksikeskukseen, jossa on muutenkin ruuhkaa ja pikkujoulukausikin on tulossa", Kuuluttaja sanoo.

Tietokonevirusturvainsinööriasiantuntija Hippi Hyppinen tietoturvayhtiö S-Failuresta kertoo, ettei kukaan vielä tiedä, minkä tyyppisestä viruksesta on kyse ja mitä se tekee.

"Luultavasti se on lintuinfluenssaa, mutta voihan se olla jotain muutakin", Hyppinen kertoo ja aivastaa.

Kuuluttamon emännän lasinen päiväkirja

2005-11-04T14:25:00.000+02:00

Minä rakastan hissejä.

Parasta työssäni on se, että minulla on usein asiaa eri kerroksissa työskenteleville ihmisille. Silloin pääsen käyttämään hienon toimitalomme näköalahissejä. Joskus ajelen ihan vain huvikseni yhdeksännestä kerroksesta kellarikerroksen ruokalaan ja takaisin. Autotallikerroksiin en mielelläni poikkea. Ainakaan turhaan.

Eilen seisoin taas kohti korkeuksia nousevassa hississä ja ihailin edessäni avautuvaa syksyistä näkymää, kun hissi pysähtyi ja sisään tunki niitä neloskerroksen idiootteja. Olin kuin en tuntisikaan heitä ja katselin maisemia intensiivisesti. Onneksi ne eivät viettäneet kanssani kuin pari kerrosväliä (minkähän takia ne eivät voineet kävellä).

Tulin niin pahalle tuulelle heidän tyhmistä jutuistaan, että minun oli pakko ajaa vielä pari kertaa edestakaisin koko matka. Onneksi, koska jälkimmäisellä kierroksella törmäsin erääseen kolleegaani, joka on jo viikkojen ajan yrittänyt vältellä minua. Olin mielenosoituksellisesti täysin hiljaa. En edes tervehtinyt.

* * *

Tänään yritin näyttää kiireiseltä ja tohotin täyttä vauhtia pitkin käytävää (kohti hissejä), kun minut pysäytti alkuun viattomalta tuntuva kysymys.

- Oletko kiireinen?

Kysyjä oli kuuluttamossa siivoajana työskentelevä henkilö. Joku sosiaalitapaus varmaankin.

- Voitko pitää ovea auki, että saan tämän monitorin siirrettyä?

Siivojalla oli sylissään valtava laajakaistatelevisio. Ainakin 65-tuumainen. Aluksi ajattelin tiedustella, mihin ihmeeseen hän sitä televisiota raahaa, mutta sitten muistin, ettei asemalleni ole soveliasta puuttua siivoojien hommiin. Tyyppihän saattaisi heittäytyä jatkossa tuttavalliseksi.

Tempaisin oven kiinni ja siirryin tilaamaan hissiä.

* * *

Istun kokouksessa. Viimeiset kolme varttia on jauhettu blogin portailla olevista koiranpaskoista. Hittoako ne minulle kuuluvat. Voisinkohan yrittää livahtaa kohta viikonlopun viettoon. Tai ehkä menen baariin ja pyydän sihteeriä yhdistämään puhelut sinne.

Onkohan minulla sihteeriä.

* * *

Pasianssin pelaaminen häiriintyi, kun joku uusi työntekijä tuli kysymään palautetta kirjoittamastaan postauksesta. Palautetta, my ass!

- Aivan paska, sanoin sille. Luikki hiljaa takavasemmalle. Jokohan kehtaisi lähteä himaan.

* * *

Baarista soitettiin. Oli jäänyt piikki maksamatta. Helvetti.

Onkohan minulla sihteeriä.

Mä oksalla ylimmällä

2005-11-03T09:44:00.000+02:00

Päiväuneni keskeytyivät ikävästi outoon mekkalaan. Nousin istumaan vuoteessani ja yritin paikallistaa äänen suuntaa. Se tuli kadulta.

Ryntäsin ikkunaan ja raotin verhoa. Blogini edessä oli valtava joukko huutavia ja meluvia ihmisiä, jotka kannattelivat kylttejä ja huitoivat niillä ilmaa.

Nyppii hyvän tavan vastaiset bloginimet.

Ei runkkujuttuja vakavastiotettavien blogien yhteyteen!

Antaa muuten hyvän kuvan nämä toplistojen Runkku- ja Krapulblogit Suomen blogiskenestä juuri kun on saatu tavisjulkisuutta esim. Kuukausiliitteen kautta.

Ehdin jo pelästyä, että joukkio oli tullut polttamaan blogini, mutta se jatkoikin matkaa katua eteenpäin. Pukeuduin varjostamista helpottavaan valeasuun ja ryntäsin ulos joukon jatkoksi.

Väkijoukko jatkoi matkaansa ohi Karun Sellin raunioiden ja kääntyi Sisäpiirikadulle. Mitähän ne nyt aikovat, mietin ja yritin pysyä joukon hännillä, vaikka olin koko ajan vähällä kompastua kauhtanaani.

Väkijoukko kulki ohi Sediksen, Kobaïan ja Tiramisun. Turistin kohdalla se pysähtyi hetkeksi huutelemaan iskulauseitaan, mutta jatkoi sitten matkaansa.

Pian oltiinkin jo kadun päässä, Pinserin porteilla. Valtavan puiston takana pönötti blogi, joka hallitsi koko maisemaa. Väkijoukko seisahtui portille ja alkoi huudella iskulauseitaan.

Huono sisältö on filtteröitävä!

Elämässä on muutakin kuin runkkua!

Tuoreet-lista takaisin niin, että tyhmempikin sen löytää!

Samassa väkijoukkoon lensi jostain lumipallo. Sitten toinen ja pian niitä alkoi tulla solkenaan.

- Mitä vittua, väkijoukosta kuului.

(jatkuu...)

Vielä on kesää jäljellä

2005-11-02T00:01:00.000+02:00

Pistäytyessäni iltapäivällä Kauniaisten K-marketissa hankkimassa päivittäistä kissanruoka-annostani sattui silmäni osumaan jonkun iltapäivälehden lööppiin. Lööpin mukaan rikospoliisi arvelee, että maassamme on parisataa murhaajaa vapaana.

Haukoin syvään henkeä ja suoritin pikaisen laskutoimituksen. Jos Suomessa on noin viisi miljoonaa ihmistä, tarkoittaisi se sitä, että keskimäärin joka 25000. vastaantulija olisi murhaaja. Ei siis tarvitse kuin maleksia muutama tunti Helsingin keskustassa ja on kohdannut monta murhaajaa. Siinä sitä olisi jännitystä kerrakseen koko päivälle. Ei tarvitsisi enää töissä käydä.

Yhtäkkiä tajusin kammottavan virheen laskelmissani. Tiesin, että Suomessa on enemmän kuin puoli miljoonaa asukasta. Minun tuurillani ne kaikki murhaajat ovat juuri siinä ylimenevässä osassa ja piileskelevät todennäköisesti samassa kaupunginosassa kuin minäkin.

Minun oli aivan pakko saada tietää kuinka paljon Suomessa oli asukkaita. Hoipertelin takaisin kauppaan ja lähestyin kassaneitiä.

- Anteeksi, mutta mahtaisittekohan tietää Suomen tarkan asukasluvun?

Kassaneiti puisteli päätään ja latoi kuusitoistalapsisen naisen ostoksia keskittyneenä listalle. Tuijotin lumoutuneena yli kolmeasataa viilipurkkia, jotka lipuivat liukuhihnalla. Yritin saada katseeni irrotettua viilipurkeista, mutta tunsin kuinka voimani ehtyivät. Vielä hetki ja...

- Anteeksi voisitteko mennä asiaan, ääni viereltäni kysyi.

- Mitä?

- Asiaan. Teidän piti selvittä sitä murhaajatiheyttä ja täällä te vain tuijotatte jugurttipurkkeja.

- Ne ovat viilip

Esittelytekstin syyskunnostus osa 3.

2005-10-31T16:04:00.000+02:00

Tähän mennessä tapahtunut: Kuuluttaja julkaisee muistelmiensa lauantaisessa numerossa puuttuvan esittelytekstin yhdeksään blogiin. Osa bloggaajista ottaa esittelytekstit käyttöön. Samaan aikaan Saksassa toimiva blogianalyytikko pa havaitsee, että yhteen esittelytekstiin on ujutettu salainen haittaohjelma, joka saa blogin täyttymään automaattisesti paavia ylistävistä teksteistä. Haittaohjelman aktivoitumiseen on aikaa 17 päivää. pa yrittää ottaa yhteyttä Kansainväliseen Avustusjärjestöön, mutta wlan ei toimi taaskaan. Samassa pa kuulee askeleita takaansa.

Presidenttipeliä
Olen tärkeä ja vaikutusvaltainen tyyp- pi ja tiedän paljon kulissientakaisista asioista. Sijoittelen my- ös tavuviivoja keskelle lauseita.

Kylmää kahvia ja oikosulkuja
Harrastelijasähkömies kodinkoneiden kimpussa.

Pressablogi
Ilmoitimme blogimme listalle. Eipä sitten muuta.

Hassuja heräämisiä
Heräät Hassu-klovnin ja Ronald MacDonaldin välistä. Mitä on tapahtunut?

Viulunsoittaja katolla
Itsemurhahakuinen muusikko muistelee.

pa tilasi itselleen esittelytekstin, vaikkei uutta tarvitsekaan. No, niille joilla on, annetaan.

Pääauki
Vaarallisia tilanteita ja nahkahousuja. Ei heikkohermoisille.

Seuranhakuilmoitus

2005-10-30T19:48:00.000+02:00

Pintikselle nainen. Ilmoittautumiset Sedikselle.

Esittelytekstin syyskunnostus osa 2.

2005-10-30T17:29:00.000+02:00

Koska osalla bloggaajista esittelyteksti puuttuu edelleen, julkaisemme niitä lisää. Tekstejä saa käyttää ja parannella vapaasti ja minulle saa tarjota ilmaisia lounaita. Myös muut drinkit kelpaavat.

Kobaïa
Kissani istuu pimeässä.

Tiramisu
Makeaa mahan täydeltä.

Suklaata suurempaa
Tässä blogissa on tarkoitus luetella kaikki suklaata suuremmat esineet. Lista ei ole vielä täysin valmis, joten tämä blogi kannattaa ehdottomasti tilata.

Kookoksen ark(t)iset kertomukset
On olemassa pähkinöitä ja pähkinöitä. Oulu on paska kaupunki.

eFinland
Ei mikään iFinland

Heidi Hautala
Ei turhan tuoreita juttuja

Pois Top-listalta

2005-10-30T11:48:00.000+02:00

Uusi blogilistan etusivu on erinomainen uudistus ja nostaa koko ajan uusia tuoreita blogeja nähtäväksi. Minäkin jouduin eilen roikkumaan monta 15-minuuttista peräjälkeen blogilistan etusivun ykkösenä.

Osoittakseni, että vähät välitän listamenestyksestä, olen päättänyt poistua Top-listalta.

EDIT 10:57: No niin, eiköhän tämä tosiaankin osoittanut kaikille, että haistatan paskat kaiken maailman listoille ja niillä menestymiselle, joten voin rauhassa palata takaisin.

Esittelytekstin syyskunnostus

2005-10-29T19:27:00.000+03:00

Sami on kiinnittänyt blogilistaan jonkun ihme härpäkkeen, joka suoltaa jatkuvasti etusivulle listaa viimeisen 15 minuutin aikana klikatuimmista blogeista. Vaikka laite kärsiikin vielä ajoittain lastentaudeista (Sedis ykkösenä), on kyseessä selvästikin aika onnistunut uudistus.

Uudistus nostaa etusivulle myös blogien esittelytekstit. Tiedättehän sen kohdan, jonka jätitte ehkä täyttämättä lisätessänne blogianne listalle, koska eihän sillä mitään väliä kumminkaan ole ja ehtiihän sen sitten joskus lisätä, jos keksin jotain, vaikka en minä kuitenkaan mitään keksi.

No monelle blogille on nyt käynyt sitten ohraisesti, koska siellä ne olemattomat esittelytekstit ovat kaiken kansan ihailtavina. Vaikutelma on suunnilleen sama kun lähtisi aamulla töihin ne isoäidiltä perityt vanhat alushousut jalassa (koska kaikki muut ovat pesussa) ja raitiovaunussa huomaisi, ettei mitään muuta olekaan päällä.

Koska sopivan tiiviiden, mutta kuitenkin sisältöä kattavasti kuvaavien esittelytekstien, laatiminen voi näin viikonloppuna olla monelle osittain ylivoimainen tehtävä, tarjoaa Kuulutuksen koulutusohjelma auttavan kätensä asian korjaamiseksi pikapuolisesti. Seuraavat esittelytekstit ovat vapaasti käytettävissä vapaavalintaisessa blogissa:

Turisti
Työtä työtä työtä tehdään, jotta jotta ruokaa saadaan. Harkitsemattomia lausuntoja fyysisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä lukijan vastuulla.

Kasa
Your kasa are belong to us.

Sun Äitis
Sun Äitis kirjoittaa meiän äitien blogit.

Elma täti tarinoi
Pallokalsarit liekeissä!

HS.fi: 5G
HS.fi: 5G kertoo maailmasta ja sen mediasta erään henkilön silmien läpi. Ei mitään sen vakavampaa ... ainakaan vielä.

HS.fi: Kaupungin valot
Montako Helsingin Sanomain toimittajaa tarvitaan vaihtamaan kaikki kaupungin katulamput?

Riikan neulesivut
Neulon sut tainnoksiin!

Plöki/Notatki z podziemia
Minulla on tyttöystävä! Oikeesti.

MariaKristiina
Panulla on ihan oikeesti oikeesti oikeesti oikeesti oikeesti oikeesti tyttöystävä.

EDIT: Sedisbugi on näköjään korjattu.

Pöö

2005-10-29T11:40:00.000+03:00

Hurahdusprojekti paljastaa Kuuluttajan todellisen olemuksen.

Maan korvessa

2005-10-27T16:40:00.000+03:00

Uusinta tietoa Vt:n ja Sellistin tapauksesta.

Värilähetykset alkavat

2005-10-27T13:43:00.000+03:00

Kuulutuksen koulutusohjelma - Vatikaani
Kuuluttamo aloittaa tästä päivästä alkaen värilähetykset. Kuulutuksen koulutusohjelman kehitysyhteistyöaluevarapäällikkö B. Mulkukka ja Blogoslavia Technorepertuares Inc. -yhtiön virkaaheittävä toimituspäällikkö Veijo Internationalbusinessmachine allekirjoittivat tänään paikallista aikaa sopimuksen värilähetysteknologian toimittamisesta Kuuluttamon käyttöön.

"Aluksi vain joka toinen postaus on värillinen, mutta myöhemmin joka kolmas ja niin edelleen", Mulkukka kertoo.

"Tavoitteenamme on, että vuonna 2007, kun analogiset tv-lähetykset loppuvat, me voimme tarjota niille turvapaikan täältä Internetistä", Mulkukka sanoo.

Värillisten postausten seuraaminen vaatii blogin lukijoilta voimassaolevan värivastaanottimen sekä askelmittarin. Monovastaanotossa postaukset häviävät lähes kuulumattomiin, mutta niitä voi kuitenkin lukea printattuna, vaikkei värejä näkisikään.

Kauppasumman tarkkaa hintaa ei ole paljastettu, mutta vt. arkkipiispa Trapetsin mukaan "se oli aivan saatanan kallis".

Blogiskene arvioi turkulaisena pysyttelevän tuntemattoman bloggaajan edesottamuksia

2005-10-26T21:47:00.000+03:00

Juuri nyt ei kannata lukea Jäädykepiirikuntaa.

Lintujen viisumivapaus yllätti virkamiehet

2005-10-26T00:11:00.000+03:00

Sisäministeriön virkamiehet ovat ottaneet tyrmistyneinä vastaan tiedot muuttolintujen viisumivapaudesta. Tarkoitus oli sulkea Suomen ilmatila ja vaatia kaikilta ensi keväänä maahansaapuvilta linnuilta viisumin lisäksi tuore todistus terveydentilasta.

Sisäministeriön yllättänyt tieto paljastui, kun Hankoniemeen suunnitellun valvontatornin luvista tehty valitus eteni hovioikeuteen.

Ylempi neuvotteleva alikersantti Kyllikki Vissi sisäministeriön uhkavaatimuslautakunnasta kertoo, että kaikki lintuinfluenssalta suojaavat toimenpiteet joudutaan nyt aloittamaan täysin alusta.

"Mitään syytä paniikkiin ei kuitenkaan ole. Sisäministeriö edustaa tässä asiassa korkeinta tietämystä, mitä tästä maasta löytyy. Varmaa on, että uusi ratkaisu löydetään kevääseen mennessä. Olemme jo tilanneet uuden katastrofisuunnitelman konsulttitoimisto Vissi&Passista, josta nyt hyllytetty suunnitelmakin oli kotoisin", Vissi sanoo.

Vissin mukaan ihmisten kannattaisi nyt ottaa ihan rauhallisesti ja välttää syömästä raakoja kananmunia. Lisäksi olisi syytä pysytellä kotona evakuointien alkamista odottelemassa.

Sisäministeriö aikoo aloittaa itsemurhakapseleiden postittamiset ensi viikolla. Myrkkykapselit on tarkoitus jakaa kaikille kansalaisille. Vissin mukaan kansalaisilla ei kuitenkaan ole syytä huoleen.

"Kaikki kapselit lähetetään kakkospostissa", Vissi toteaa.

Ei edes kertalipun hintaa!

2005-10-25T23:12:00.000+03:00

My blog is worth $1.60.
How much is your blog worth?

1-2-3-4

2005-10-24T20:24:00.001+03:00

Pinseri, tuo sisäpiirin koira, on kehottanut Blogistanin ärtymystöä osallistumaan meemiin.

Tiistaina, tai välittömästi tämän tiedon saatuaan, kukin Blogistanin kansalainen

Käy lukemassa neljää sellaista blogia, joissa ei ole käynyt aiemmin (tai ei muista käyneensä)

Selvä, kävinkin juuri lukemassa... Ei hitsi, nyt ei kyllä tule mieleen... Mutta niitä Top-listan kärkiblogeja kumminkin.

Kirjoittaa kommentin kolmeen sellaiseen blogiin, joissa ei yleensä käy kommentoimassa.

Ampumahaavan vessan seinä, JormanMaailma ja Visa Kopu [heh heh, Visa Kopu. Tajusittekste, Visa Kopu!]

Kirjoittaa blogiinsa jutun, jossa linkittää kahteen sellaiseen blogiin, johon sivulla ei ole vielä linkkiä

Kahteen? Miten niin kahteen?

Tilaa suosikkeihinsa yhden uuden blogin top100-listan ulkopuolelta

Eugene Assrifle is the next Fonzie tilattu.

Levittää tietoa tästä meemistä eteenpäin

Minä en tiedä missä suunnassa on internetin etuosa!

Kuuluttamo erotti Kuuluttajan

2005-10-24T12:23:00.000+03:00

Kuulutuksen koulutusohjelma erotti pääkuuluttajansa Kuuluttajan perjantai-iltana viimeisimmän sisäpiiripostauksen jälkeen. Kirjoituksen näki internetissä lähes 11 katsojaa. Kirjoitus tallennettiin myöhempää Schizoblogissa tapahtuvaa julkaisua varten.

Kirjoitus sai dramaattisen mutta käänteentekevän merkityksen, kun Kuuluttamon pääkäsikirjoittaja Geronimo von Splatter lahjoitti Kuuluttajalle konsertin jälkeen aidon sveitsiläisen käkikellon, johon oli kaiverrettu kirje, jossa Kuuluttamon työntekijät perusteellisesti ja suorasanaisesti kertovat, miksi he ovat päättäneet erottaa Kuuluttajan. Lisäksi kellon Donald Trumpia muistuttava käki vierailee säännöllisin väliajoin kellon ulkopuolella muistuttamassa potkuista.

Von Splatterin allekirjoittama avoin kirje on luettavista Kuuluttamon verkkosivuilta (wwwwww.cuuluttamo.kom)

Tilanne kuuluttamossa on ollut vaikea jo pitkään. "Kuuluttaja ja minä emme ole puhuneet toisillemme vuoteen. Itse asiassa en edes tiedä hänen puhelinnumeroaan. Oikeastaan en ole edes varma, olenko koskaan tavannutkaan häntä", von Splatter kertoo.

Kuulutuksen koulutusohjelmaa julkaisevan Bloggerin edustaja Veijo Blogger kertoo, että yhtiössä on haisteltu tällaista jo jonkin aikaa. Blogger kuuli asiasta tasan kaksi päivää ennen perjantaita, muttei osaa varmuudella sanoa, mikä päivä se oli.

Kuuluttaja kommentoi Ylen tv-uutisille olevansa iloinen käkikellosta. "Se on todella hieno. Ihan kuin olisin Sveitsissä koko ajan".

Kuinka päästä sisäpiiriin

2005-10-21T12:27:00.000+03:00

Okei okei, moni ei tästä pidä, mutta paljastetaan kumminkin. Sisäpiiriin pääsee helpoiten, kun seuraa sorkkaraudalla varustautunutta Sellistiä.

Sisäpiirin syyskunnostus

2005-10-20T13:35:00.000+03:00

Näin syksyisin kannattaa käyttää hieman aikaa sisäpiirin valmistelemiseen talvea varten. Oikein hoidettuna laadukas sisäpiiri kestää vuosia ja ilahduttaa vielä seuraavaakin sukupolvea.

Kunnostaminen kannattaa aloittaa ensin ihan vaan silmäilemällä sisäpiiriä huolellisesti ja luomalla yleiskatsaus sen kunnosta. Yleissilmäilyyn kuuluu, että kaikki repsottavat ja korjausta vaativat kohdat luetteloidaan ja merkitään mustakantiseen muistikirjaan. (Jotkut käyttävät puna- tai sinikantista kirjaa. Mitähän tämäkin kertoo heidän luonteestaan).

On tärkeää tarkastella sisäpiiriä myös ulkoapäin. Riittää kun siirtyy hetkeksi sisäpiirin ulkopuolelle ja vaikka kävelee sen ympäri. Ulkoapäin kaikki mätien tomaattien ja kananmunien jäännökset näkyvät parhaiten.

Sisäpiirin puhdistukseen kannattaa käyttää haaleaa vettä, johon on liotettu hieman kuumaa vettä. Jotkut käyttävät puhdistukseen myös keitettyä vettä, johon liotetaan kylmää vettä. Joskus tarvitaan myös saippuaa. Sisäpiirin puhdistus suoritetaan juuriharjalla pitkin ja rauhallisin edestakaisin liikkein. Harjalla ei ole syytä hakata sisäpiiriä. Missään tapauksessa ei kannata käyttää painepesuria, sillä se saattaa vaurioittaa sisäpiirin herkkiä rakenteita. Jos maali on alkanut hilseillä, painepesuri saattaa tehdä pahaa jälkeä.

Puhdistuksen jälkeen kaikki repsottavat paikat korjataan. Korjaukseen on parasta käyttää ilmastointiteippiä sekä paperitulosteita sisäpiirin blogien postauksista. Pieni silaus maaliakaan ei ole pahitteeksi.

Joillakin on tapana peittää sisäpiiri talven ajaksi itseneulotulla peitteellä. Tämä saattaa miellyttää joidenkin silmää, mutta mitään varsinaista tarvetta siihen ei ole. Kunnollinen sisäpiiri kestää talven rasitukset peittelemättäkin. Täytyy muistaa, että sisäpiiri on nimensä mukaisesti suojassa pahimmilta sään vaihteluilta.

Jos sisäpiiri sijaitsee kovin tuulisella paikalla, kannattaa se kuitenkin ankkuroida kunnolla kiinni alustaansa esimerkiksi vaarnojen ja köysien avulla. Näin syysmyrskyt eivät pääse sitä riepottelemaan.

Jos haluaa, voi sisäpiiriin porailla reikiä, joista voi kurkistella ulospäin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että joku voi myös kurkkia niistä sisään. Sitä paitsi niistä voi tihkua kaikenlaista epämiellyttävää.

Kunnostuksen jälkeen suoritetaan sisäpiirin koeajo. Sisäpiiri ajetaan top-listalle ja seurataan ympäristön reaktioita. Mikäli paska alkaa lentää, on kunnostukseen syytä olla tyytyväinen.

Blogistanin Sanomista, päivää!

2005-10-19T20:01:00.000+03:00

13. lokakuuta

Kello on vähän yli kuusi illalla. Teksti on valmis, mutta ennen sen julkistamista on syytä pitää tuumaustauko.

Palaan jääkaapilta työpisteeseeni ja tutkailen kirjoittamaani. Onkohan tässä mitään järkeä? Siitä on nyt lähes päivälleen kaksitoista vuotta kun ensimmäisen kerran eksyin asuntoni eteiseen ja löysin lattialta omituisen möykyn. Se paljastui kasaksi paperia, johon oli kirjoitettu suurilla kirjaimilla Valintatalo. Oli siihen kaikkea muutakin kirjoitettu. Itse asiassa täyteenkirjoitettua paperia oli niin paljon, että kun irrotin kaikki pinkan paperit toisistaan ja levitin ne lattialle, ne täyttivät koko olohuoneeni.

Ja tekstiä oli paperin toisellakin puolella.

Siitä lähtien olen käyttänyt sanomalehtiä melkein päivittäin. Olen etsinyt tietoa ja viihdettä. Olen lueskellut ahkerasti myös yleisönosastoja. Ja pakko myöntää, olen lukenut myös sarjakuvia.

Mutta koskaan aikaisemmin en ole kirjoittanut sanomalehteen. Minulla ei ole ollut omaa lehteä enkä ole edes täyttänyt sanaristikkoa.

Mutta nyt kaikki muuttuu.

Olen perustanut sanomalehden. Sen nimi on Blogistanin Sanomat, päivää!

Kuulostaako hämärältä?

Kyllä varmaan, selvennetään siis hieman.

Luin blogeista, että sanomalehdistä oli tullut ilmiö Suomessa. Kalevi Sorsa oli haukkunut ne kaikki. Ja Paavo Väyrynen. Ja Anneli Jäätteenmäki. Ja Paavo Lipponen. Lista oli loputon.

Sitten tuli tsunami. Kun suomalaiset sukeltajat levittivät edesvastuuttomasti vahvistamattomia tietoja netissä, sanomalehdet pysyttelivät jämäkästi viranomaislinjalla.

Myös Suomen blogeissa lehdistä alettiin puhua ensin ilmiönä, sitten jopa viestinnän vallankumouksena. Yhtäkkiä moni tavallinen bloggaaja paljastui sanomalehden toimittajaksi. Paperi oli halpaa ja kirjapainoissa oli kapasiteettia yllin kyllin. Lähes kuka tahansa saattoi perustaa oman lehden ja kirjoittaa sinne mitä mieleen juolahtaa.

Aloin lueskella suomalaisia lehtiä. Huomasin, että niitä oli paljon. Melkein joka paikkakunnalla oli ainakin yksi. Osa niistä oli ihan tavallisia juorulehtiä, joissa kirjoitettiin jääkiekosta, Matti Nykäsestä ja tositv-ohjelmista. Joukossa oli myös tabloideja, joissa kirjoitettiin jääkiekosta, Matti Nykäsestä ja tositv-ohjelmista sekä aikakauslehtiä, joissa kirjoitettiin jääkiekosta, Matti Nykäsestä ja tositv-ohjelmista.

Kolumneja, pakinoita, sisällysluetteloita ja niiden kummallisia yhdistelmiä.

Aloin ideoida blogientryä lehdistä. Ja sitten ymmärsin, että minun piti olla aiheelleni uskollinen ja tehdä koko homma piilossa.

Ja nyt ensimmäinen numero on valmis. Painos on kaksi miljoonaa kappaletta. Aion kärrätä koko painoksen eduskuntatalon kahvioon, josta kaikki halukkaat voivat ostaa lehteäni.

Vastaanotto jännittää. Mitähän tästä tulee? Entä jos Eduskunnan vahtimestareiden kanssa tulee ongelmia?

Käyn tekstiä vielä kertaalleen läpi, kun lounaaksi syöty pekonipizza muistuttaa suolistossani olemassaolostaan.

Ryntään vessaan ja kahmaisen kirjoituspöydältäni lukemiseksi paikallisen valtalehden taloussivut.

Vessassa ymmärrän, miksi sanomalehti on niin paljon parempi kuin blogi.

Kello on 18.18.

Pyyhin.

14. lokakuuta

Ennen lehteni perustamista olin toki tehnyt taustatyötä. Minulle oli selvinnyt, että lehdet painetaan yöllä. Ja sitten ne ilmestyvät jotenkin ihmisten eteisiin ja postilaatikoihin.

Minun lehteäni ei vielä kukaan tilaa, joten olen päättänyt myydä sen irtonumeroina.

Istun toimistossani ja hieron yhteen käsiäni. Kaikki menee suunnitelmien mukaan, kun puhelimeni soi. Siellä on avustajani, joka valittaa, ettei koko painos millään mahdu Eduskunnan kuppilaan.

Laitan paperipussin kasvojeni eteen ja hengitän siihen pitkin rauhallisin henkäyksin. Sisään - ulos - sisään - ulos. Paperilla on rauhoittava vaikutus. Varmaankin siksi ihmiset rakastavat sanomalehtiä. Sisään - ulos - sisään - ulos. Päätän muuttaa lehteni huomisen numeron suureksi pornonumeroksi ja käsken avustajaani kärräämään koko tämänpäiväisen painoksen kaatopaikalle.

Ostan kioskilta tukun lehtiä ja palaan niiden kanssa työhuoneeseeni, jota olen alkanut kutsua toimitukseksi.

Tutkin lehtiä. Aika monessa on joku poliitikko esillä. Päätän pyytää ystävääni Tanja Karpelaa kirjoittamaan kolumnin huomiseen pornonumeroon. Tanja Karpelan avustaja kuitenkin sulkee puhelimen, ennen kuin ehdin kunnolla edes esittää asiani.

Päätän vaihtaa taktiikkaa. Soitan uudelleen ja kerron olevani Paavo Vasala Mediaviikko-lehdestä. Avustaja lupaa lähettää Karpelan kolumnin faksilla välittömästi.

Matkalla faksikauppaan ymmärrän, että Karpelan avustaja tietenkin lähettää faksin Mediaviikon toimitukseen.

Harmittelen hiukan lehdentoimittamisen hankaluutta, mutta päätän luopua faksin hankkimisesta ja poiketa sen sijaan pressiklubilla.

Ikävä kyllä en tiedä missä pressiklubi sijaitsee. Onneksi vanha koulukaverini työskentelee Sanomatalon ruokalassa astianpesijänä. Häneltä kuulen, että se sijaitsee rautatieasemalla. Epäilen joutuneeni vedätetyksi pahan kerran, mutta päätän suunnata silti rautatieasemalle.

Aamulla herään Rovaniemeltä.

15. lokakuuta

Olen etsintäkuulutuslistan ykkönen. Paavo Lipponen on usuttanut koko maan poliisivoimat perääni. Avustajani on onnistunut kiikuttamaan pornolehtipainokseni eduskunnan kahvilaan. Tällä kertaa vahtimestarit eivät estäneet häntä.

Ilmeisesti näytenumeroiden jakaminen vahtimestareille oli hyvä veto, koska he eivät ole estäneet avustajaani viemästä lehtiä kahvilaan. Sen sijaan puhemiehestä Eduskunnan kahvilan tukkiminen kahdella miljoonalla pornolehdellä ei ole hyvä idea.

Juna on vasta illalla Helsingissä, joten minulla on aikaa esimerkiksi soitella kaikille kavereilleni.

Toisaalta voisin myös lukea paikallisia sanomalehtiä. Päätän poiketa kioskilla Oulussa.

Juuri ennen Oulua konduktööri vilkuilee minua epäluuloisesti. Onkohan etsintäkuulutukseni jaettu kaikille asemille. Päätän hankkia asemalta irtoparran ja se tepsiikin. Saan nukkua loppumatkan rauhassa.

Asemalla poikkean vielä baariin juomaan Duvel-olutta ja näen televisiosta kuinka Tanja Karpela esittelee tuohtuneen näköisenä pornolehteäni. Karpela puhuu jotain sensuurista ja Eduskunnan vahtimestareista.

Keskiaukeaman taitto on mielestäni aika onnistunut.

16. lokakuuta

Jostain syystä en tullut lainkaan ajatelleeksi tätä. Kun Kuulutuksen koulutusohjelman tapainen blogi tekee juttua massamediasta, havainnointi alkaa muuttaa havainnoitavaa.

Istun kirjastossa ja luen päivän lehtiä. Kaikissa niissä on juttua pornolehdestäni. Pelästyneen näköinen avustajani kuvittaa juttuja, joissa ihmetellään tempausta.

Päätän vaihtaa taktiikkaa. Soitan avustajalleni ja aion pyytää häntä lähtemään Tampereelle haastattelemaan Matti Nykästä, heti kun tämän päivän lehdet on viety Eduskunnan kuppilaan. Valitettavasti en saa avustajaani kiinni. Numeroon johon soititte, ei juuri nyt saada yhteyttä.

Pekonipizza kiemurtelee suolistossani. Nappaan paikallisen valtalehden kulttuurisivut lukemiseksi ja menen vessaan.

Ehkä minun pitäisi perustaa oma televisioasema.

Kello on 19.19.

Pyyhin.

Nettinaamio

2005-10-18T14:10:00.000+03:00

Euroopan Investointipankkiirikilta iloitsee rankasti saadessaan kutsua teidät cocktailtilaisuuteen

Belgia
Torstai 20.10. klo 19.

Iltapuku
Nettinaamio

R.S.V.P

Tuijotin kutsukorttia hämmentyneenä. Aina sama juttu. Sopivat vaatteet löytyisivät kyllä pesulasta, mutta nettinaamioni kaipaisi huoltoa. Pari viikkoa aiemmin roiskuneet spammit olivat kuivuessaan jättäneet siihen sinappitahroja muistuttavia jälkiä ja pornosivuja latailevasta botista olivat paristot lopussa. Pahinta oli kuitenkin se, että nettinaamion kuminauha oli katkennut ja olin korjannut sen Juhani Suomen solmiolla. Kuinka mautonta.

Samassa sähköpostini pärähti soimaan.

- Kuuluttajalla, Kuuluttaja puhelimessa.

- Tanja Kankkunen opetusministeriön lehtimyyntiosastolta päivää, soitanko huonoon aikaan?

- Kyllä.

- Sepä vasta jotakin. Meillä olisi nyt hieno tarjous kaikille mediaa seuraaville kuuluttajille. Tehän seuraatte mediaa?

- No en.

- Ettekö edes Pääaukea?

- Miten se tähän liittyy?

- Saamiemme tietojen mukaan teidän nettinaamionne on näkynyt valvontakameran kuvissa Mediaviikon portaiden edustalla suunnilleen samaan aikaan, kun joku on käynyt kärräämässä paikalle kuormallisen hevosenlantaa.

- Sen täytyy olla erehdys. Silloin kun minä kävin paikalla, portaat oli jo siivottu.

- Mutta joka tapauksessa saisitte nyt kuusi kuukautta Mediaviikkoa kokonaisen vuoden hinnalla. Pannaanko pakettiin?

Samassa minulla välähti. Mediaviikon pakkausmateriaali saattaisi olla mitä loistavinta aineistoa väliaikaisen nettinaamion valmistamiseen. Ja mikä parasta, jos Belgian suojelupoliisi olisi jostain syystä lentokentällä vastassa vanhoine valvontakamerakuvineen, olisin Mediaviikkoa muistuttavine olemuksineni täydellisen turvassa. Ehkä mp3-soitintani ei edes ratsattaisi.

- Haloo, oletteko vielä siellä?

- Kyllääääää, lääääähheeeettäääääkääääää...

Aika oli alkanut hidastua. Sähköpostikoneeni mustalla näytöllä vihreä kursori vilkkui koko ajan hitaammin. Päätin yrittää toimittaa tilaukseni perille keinolla millä hyvänsä ennen kuin puhelu katk

Skitsoo

2005-10-16T12:27:00.000+03:00

Nyt kannattaa lukea Schizoblogia.

Kuuluttamosta päivää

2005-10-11T10:13:00.000+03:00

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen aloitteleva bloggaaja Anssi on lähestynyt bloggaajia muutamalla kysymyksellä. Koska kukaan ei ole ehtinyt vastata, teen sen heidän puolestaan.

1) Kuinka kauan keskimäärin käytätte aikaa yhteen postaukseen?

Meillä täällä Kuulutuksen koulutusohjelmassa on moniin muihin blogeihin verrattuna melko ruhtinaallisesti aikaa postausten valmisteluun. Usein postausta edeltävä vaihe saattaa kestää kuukauden tai enemmänkin. Tuosta ajasta suurin osa kuluu naapureiden tarkkailuun.

2) Mikä olisi paras suomenkielinen vastine sanalle postaus?

Eikö postaus ole suomea? Pahus. Voisiko se olla v [Äh, taas tämä teksti katkeilee. Kohta varmaan aikakin alkaa hiiiiddaaaassssttttt]

3) Korjaatteko jälkikäteen teksteistänne pilkkuvirheitä tai muita kieliopillisia kömmähdyksiä?

En omasta blogistani, mutta muiden blogeista kyllä. Pahinta ovat kuitenkin asiavirheet. Niihin joudun puuttumaan usein aika rankalla kädellä.

4) Kuka on mielestänne Blogistanin taitavin kirjoittaja tai muuten poikkeuksellinen kielivirtuoosi?

Ai Kaura vai? No ei vaiskaan.

Musiikkiteollisuusbisneksen asema vakavasti uhattuna

2005-09-26T15:59:00.000+03:00

(Kuulutuksen koulutusohjelma - Helsinki)
Kansainvälisten levymogulien yhdistys KLY vastustaa tulevaa tekijänoikeuslakia riittämättömänä. KLY:n puheenjohtajan Ensio Revityksen mukaan eduskunta on menossa halpaan antaessaan muutaman miljoonan äänekkään kuluttaja-aktivistin vaikuttaa päätöksiinsä.

- Musiikkibisnesteollisuus joutuu jatkuvasti kamppailemaan kannattavuuden rajoilla. Tuleva laki ei takaa helpotusta tähän, vaan joudumme edelleen luovuttamaan asiakkaille CD:itä saadaksemme meille kuuluvat rahat, Revitys huomauttaa.

- Tajuavatkohan nämä eduskunnan tyypit lainkaan, kuinka kallista levyjen painatus on. Sitä paitsi muusikoillekin pitää maksaa.

Revityksen mukaan uudet rahastustekniikatkaan eivät tuo ratkaisua ongelmaan. Nettikauppa on hänen mukaansa nörttien puuhastelua.

- Internet-musiikkikaupat ovat toinen toistaan surkeampia. Kokeilimme eräässä hinnan nostamista kaksikymmenkertaiseksi, mutta myyntitulot eivät nousseet lainkaan samassa suhteessa. Satakertainen hinta romahdutti tulot lähes täysin. Mielestäni hallituksen pitäisi puuttua tähän sen sijaan, että se askartelee kaiken maailman vähäpätöisten juttujen kanssa, Revitys sanoo.

Revityksen mukaan uusi laki on liian liberaali antaessaan kuluttajille mahdollisuuden olla ostamatta musiikkia. Hänen mielestään opetusministeriön virkamiehet voisivat keskittyä pohtimaan kuinka kuluttajien rahat saataisiin siirrettyä levy-yhtiöille sen sijaan, että he askartelevat kaikenmaailman kopiosuojausten kanssa.

- Koko kopiosuojauskeskustelu on vain vastustajiemme käyttämää harhautustaktiikkaa. Ei kopiosuojausta tarvita, jos maksuliikenne toimii.

KLY:tä opetusministeriön alaisessa FGEWS:issä edustavan RTÄH:n puheenjohtaja Tero Stor uskoo, ettei hallitus ymmärrä kuinka vakavasta asiasta loppujen lopuksi on kyse.

- Suomalainen kuluttaja viettää suurimman osan valveillaoloajastaan maksamatta musiikista. Ja jos nukkumiseen käytetty aika lasketaan mukaan, tilanne vain pahenee, Stor kertoo.

- Tässä on työpaikkoja uhattuna.

Storin mukaan edes joku hyväntahtoinen ele valtiovallan taholta voisi helpottaa tulehtuneeseen tilanteeseen.

- Esimerkiksi telakkatuki voitaisiin muuttaa musiikkitueksi. Sitä paitsi mihin normaali ihminen edes tarvitsee telakoita, Stor kysyy.

Eikö tämä lakkoilu koskaan lopu

2005-09-23T17:40:00.000+03:00

Tällä viikolla tämä blogi on lakossa lähinnä Karua Selliä kohdanneiden tapahtumien johdosta.

Lakko

2005-09-09T11:27:00.000+03:00

Jäädykepiirikuntaa kohdanneen päivittymättömyyden vuoksi tämä blogi on myötätunnon osoituksena lakossa. Sen johdosta kaikki tälle päivällä suunniteltujen kirjoitusten julkaisu siirtyy tulevaisuuteen.

Toisaalta, jos aika hidastuu...

ja hidastuu...

ja jatkaa vielä hidastumistaan entisestään...

kunnes pys

Saako lähettää terveisiä?

2005-09-05T23:55:00.000+03:00

Minusta tämä on hyvin huolestuttava uutinen. Toivottavasti näillä kolmella herralla on esittää joku hyväksyttävä alibi.

Ääni haudan takaa - osa 7.

2005-07-29T22:05:00.000+03:00

1. osa - 2. osa - 3. osa - 4. osa - 5. osa - 6. osa

- Pysykää aloillanne.

Joku painoi minua lattiaan. Olin läpimärkä. Yritin tehdä uimaliikkeitä, mutta siitä ei ollut apua. Makasin suihkussa. Vesi poltti ihoani.

- Kärsitte hypotermiasta. Ruumiinlämpönne oli kolmekymmentä kaksi astetta, kun poimimme teidät merestä.

Yritin katsella ympärilleni. Univormupukuinen henkilö, joka minulle puhui seisoi vieressäni. Toinen univormupukuinen piteli suihkukahvaa, jolla roiski päälleni lämmintä vettä.

- Missä oikein olen?

- Tämä on MLSV Kekkonen.

- Häh?

- Nyt voisitte vaihtaa kuivat vaatteet yllenne. Kapteeni haluaa puhutella teitä kun olette valmis.

Minut ohjattiin hyttiin, jossa sain riisua läpimärät vaatteeni. Punkan päälle oli asetettuna siniharmaa haalari. Puin sen päälleni. Samassa hytin oveen koputettiin. Sisään astui univormupukuinen henkilö.

- Olen alipursimies Pääkkönen. Kapteeni haluaa tavata teidät. Oletteko valmis?

- Mikä alus tämä on?

- MLSV Kekkonen.

- MLSV?

- Maalaisliiton sukellusvene. Olkaa hyvä ja seuratkaa perässä.

Seurasin Pääkköstä. Kuljimme pitkin kapeita käytäviä. Joka puolella kulki putkia ja kaapeleita. Tulimme metallisen oven luo. Pääkkönen avasi oven ja astui siitä. Seurasin perässä. Olimme tulleet suuremmalle käytävälle. Joka puolella kulki univormupukuisia miehiä, osa kävellen toiset juosten.

Käytävä leveni ikään kuin aulaksi. Pääkkönen kääntyi oikealle ja pysähtyi valtavan tammisen oven luokse. Pääkkönen koputti oveen.

- Sisään, oven takaa kuului.

Pääkkönen avasi oven ja viittasi minut astumaan sisään. Astuin sisään ja Pääkkönen seurasi perässäni.

Seisoin suuressa huoneessa. Huoneen toinen seinä oli kahdeksan metriä korkean kirjahyllyn peittämä. Kirjahyllyn edessä oli antiikkinahkainen sohvaryhmä. Kirjahyllyä vastapäätä oli valtava maailmankartta sekä joukko pienempiä karttoja. Yksi kartoista esitti Suomenlahtea. Kapteeni seisoi kartan edessä syventyneenä tutkimaan sitä.

- Herra kapteeni. Halusitte tavata Kuuluttajan heti kun hän tulee tajuihinsa.

- Kiitos Pääkkönen. Voitte poistua.

Minua kylmäsi. Kapteeni oli edelleen selin minuun, mutta äänestä ja ryhdikkäästä olemuksesta sekä kaljusta päästä ei voinut erehtyä.

- Tervetuloa alukselleni, Kuuluttaja. Teillä onkin aika paljon selitettävää.

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 6.

2005-07-28T11:32:00.000+03:00

1. osa - 2. osa - 3. osa - 4. osa - 5. osa

Kansalaisjournalistina joudun usein varautumaan yllättävistä tilanteista selviämiseen. Erittäin hyvä keino on hypätä viime hetkellä asemalta lähtevään metrojunaan. Se ei tullut kuitenkaan tällä kertaa kyseeseen. Toisinaan on myös kätevää, mikäli lattiaan on asennettu salaluukku, jonka saa auki taskussa olevalla kauko-ohjaimella. Astumalla luukun päälle ja painamalla luukun laukaisupainiketta pääsee nopeasti eroon tilanteesta kuin tilanteesta. Tai vielä parempaa on, mikäli aseella uhkaaja sattuu astumaan luukun kohdalle ja alla on esimerkiksi häkki, jossa on leijonia tai muita vastaavia eläimiä.

Tällä kertaa teknologiasta ei ollut apua tilanteessani. Päätin siis turvautua älyyni ja harhauttaa minut yllättänyttä henkilöä jotenkin.

- Haluatteko lapsia, kysäisin viattomasti

- Mitä?

Samassa laivan keulan suunnalta kuului repeytyvän metallin ääntä. Jäävuori repi laivaa halki kuin säilyketölkkiä. Miehistön jäsenet huutelivat ohjeita toisilleen, yrittäessään saada pelastusveneitä vesille, ennen kuin jäävuori murskaisi nekin.

- Lapsia. Tiedättehän - kuin ihmisiä, mutta pienempiä.

- Mitä oikein yritätte? Minun kanssani ei leikitä.

- Aivan. Tiedustelin vain kantaanne lasten hankintaan. Kaikkihan eivät halua hankkia lapsia.

Samalla kun yritin ylläpitää keskustelua, hivuttauduin pikkuhiljaa hytin seinässä olevaa aukkoa kohti. Aukosta pystyisin ehkä hyppäämään laivan kannelle, mikäli olisin tarpeeksi nopea.

Samassa laiva tärähti uudelleen voimakkasti ja alkoi kallistua. Takaani kuului valtavaa pauketta. Enää ei ollut aikaa hukattavana.

- Minulla on... tarkoitan oli kaksi poikaa. Toinen heistä on kuollut.

- Olivatko heidän nimensä Matti ja Taneli

- Kyllä, mistä arvasitte?

En ehtinyt vastata. Jossain laivan rungon keskivaiheilla räjähti. Ehdin tajuta, että kapteenin hytin lattia allani kääntyi ja muuttui seinäksi ennen kuin putosin aukosta kohti merta. Puristin kansiota rintaani vasten.

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 5.

2005-07-18T13:51:00.000+03:00

1. osa - 2. osa - 3. osa - 4. osa

Päästyäni laivaan päätin tehdä välittömän tilanneanalyysin. Kaivoin esille kynän ja lehtiön. Lehtiö oli kuitenkin kastunut laivan ympäri uidessani läpimäräksi ja sen sivut olivat liimaantuneet yhteen. Kauhukseni huomasin, että kaikki viime viikkoina muistiinpanemani erinomaiset reseptit olivat muuttuneet lukukelvottomiksi. Pahinta tilanteessa oli kuitenkin, ettei kunnollisesta tilanneanalyysistä tulisi yhtään mitään. Päätin luottaa onneeni.

Tiesin, että löytäisin etsimäni kapteenin hytin kassakaapista. En vain tiennyt kuinka pääsisin siihen käsiksi. Laivaan kiivetessäni olin huomannut, että laiva oli täynnä hampaisiin asti aseistettuja vartijoita. Olin vasta onnistunut hoitelemaan heistä viisi, joten jäljellä oli varmasti vielä kymmeniä. Rynnäkkö ei tulisi kyseeseen.

Laiva oli jo ehtinyt avomerelle. Vaikka saisin hankittua haluamani kapteenin hytin kassakaapista, minun oli vielä ratkaistava, kuinka pääsisin takaisin maihin. Parasta olisi tietysti pyrkiä takaisin satamaan, josta lähdimme, koska minulla oli seutulippu ja sillä pääsisin helposti kotiini. Taksia en voisi käyttää, koska minulla ei ollut lainkaan rahaa.

Mutta ensin minun oli päästävä kapteenin hyttiin. Päätin hiipiä.

Kaksi tuntia myöhemmin olin ohittanut kuusi vartiomiestä, joilla ei ilmeisesti ollut aavistustakaan valppaasta vartiointitekniikasta. Olin jo pystynyt paikallistamaan kapteenin hytin ja arvioin, että olisin perillä aamuun mennessä.

Samassa laivalla soitettiin sireeniä. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta muutamaa sekuntia myöhemmin alkoi kuulua juoksuaskeleita ja merimiehiä ja vartijoita ryntäsi laivan kannelle.

Kyykistyin paikoilleni ja yritin pysyä huomaamattomana. Piilopaikastani näin hyvin kannelle kohtaan, johon miehet kokoontuivat. Joku koppalakkipäinen vanhempi mies alkoi puhua porukalle. Olin sen verran kaukana, etten saanut sanoista selvää. Ilmeisesti kapteeni tai perämies piti jotain käskynjakoa.

Yhtäkkiä laivan kaiuttimista alkoi kuulua musiikkia ja vartijat laittoivat aseensa pois. Miehet alkoivat harjoitella paritanssia keskenään. Päätin tilaisuuteni tulleen. Ryntäsin kapteenin hyttiin.

Kapteenin hytissä ei ollut ketään, mutta tiesin, että minun oli toimittava nopeasti. Loin pikaisen silmäyksen ympärilleni. Hytti oli mukavan tilava. Toisella seinällä oli toimistokaappeja. Kokeilin kaappien ovia, mutta ne oli lukittu. Potkaisin yhtä kaappia ja sen ovi aukesi. Näkymä sai niskakarvani nousemaan pystyyn. Kaapissa oli todennäköisesti suurin kerralla näkemäni määrä jauhelihaa. Avasin muutkin kaapit ja niiden sisältö oli sama. Nyt oli tosi kyseessä eikä hetkeäkään ollut hukattavana.

Hytin nurkassa oli iso vihreä kassakaappi. Tiesin, etten ehtisi avaamaan lukkoa, joten ainoa mahdollisuuteni oli räjäyttää kaappi auki. Kaivoin vesitiiviistä repustani esille tarvittavan määrän räjähdysainetta ja valmistauduin sijoittamaan sen kassakaapin viereen, kun laiva tärähti voimakkaasti kuin maanjäristyksessä. Lensin päin seinää. Olimmeko törmänneet johonkin.

Samassa laivan sireenit alkoivat huutaa. Sireeneitä seurasi kuulutus: JÄÄVUORI! KAIKKI MIEHET PUMPPUIHIN! KORJAAN, PELASTUSVENEISIIN! TOISTAN: JÄÄVUORI! KAIKKI PUMPPUIHIN TAI PELASTUSVENEISIIN... ITSE ASIASSA: PELASTUKOON KEN VOI!

Tajusin, ettei minulla ollut hetkeäkään hukattavana. Kiinnitin sytyttimen muoviräjähteeseen, säädin sytytysajaksi kolme sekunta ja loikkasin jauhelihaa sisältävien arkistokaappien taakse. Samassa räjähdyspanos laukesi.

Nousin ylös ja katsoin ympärilleni. Kapteenin hytin seinässä oli linja-auton mentävä reikä, mutta kassakaappi oli täysin ehjä. Kirottua. Potkaisin raivoissani kassakaappia ja sen ovi aukeni. Ilmeisesti se ei ollutkaan lukossa.

Kumarruin ja katsoin kaapin sisälle. Ylähylly oli täynnä setelitukkoja, mutta ne eivät minua kiinnostaneet. Alahyllyllä sen sijaan oli kansioita ja vihkoja. Otin ensimmäisen käteeni. Hans Välimäen reseptikirja. Se ei ollut etsimäni. Tutkin seuraavaa nahistunutta vihkosta: kuvia Matti Vanhasesta ja Tanja Karpelasta hotellihuoneessa. Kuka tällaistakin viitsii säilyttää!

Kolmantena pinossa oli paksu tummanvihreä kansio. Avasin sen ja vilkaisin kansilehteä: Töölön sairaala - 1. tuotantokausi. Tiesin, että olin löytänyt haluamani.

Samassa kuulin takaani ääntä.

- Kädet ylös!

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 4.

2005-07-15T11:20:00.000+03:00

1. osa - 2. osa - 3. osa

Auto kiihdytti vauhtiaan. Yritin kääntyä parempaan asentoon, mutta köydet olivat tiukassa. Suuntavaistoni sanoi minulle, että olimme matkalla kohti satamaa. Liikenne oli olematonta tähän aikaan vuorokaudesta ja kuljettaja ajoi risteyksistä läpi vauhtiaan hidastamatta.

Yritin miettiä kuinka olin joutunut sidottuna ja suukapuloituna auton tavaratilaan. Mietin pääni puhki, mutten keksinyt muuta ratkaisua kuin että ainakin yksi osa tästä jatkokertomuksesta oli jäänyt pois välistä! Mutta oliko se jäänyt kokonaan pois vai olivatko osat vaihtaneet paikkaa. Ja mikäli näin oli käynyt, selviäisikö minulle myöhemmin, kuka minut oli sitonut ja sullonut tavarasäiliöön.

Samassa auto pysähtyi. Kuulin kuinka kuljettajan ovi avattiin. Auto keinahti hieman, kun kuljettaja nousi autostaan. Yritin kääntyä sellaiseen asentoon, josta voisin ehkä yllättää tavaratilan luukkua avaavan kuljettajan kungfu-judo-potkulla, mutta tavaratilassa oli ahdasta. Minun lisäkseni se oli sullottu täyteen laukkuja.

Nyt kuljettajan askeleet lähestyivät selvästi auton peräpäätä. Samassa askeleet pysähtyivät. Joku sanoi jotain, mutten saanut selvää sanoista. Yhtäkkiä kajahti laukaus ja kuulin, kuinka jotain kolahti tavaratilan luukkua vasten.

Odotin tavaratilassa hiiren hiljaa. Ulkoa ei kuulunut enää ääniä. Aikaa kului.

Muistin, että takataskussani pitäisi olla erittäin terävä veitsi juuri tällaisia tilanteita varten. Onnistuinkin hivuttamaan veitsen esille ja pian sain katkaistua käsiäni pidelleet köydet. Vapautin itseni lopuistakin köysistä ja kaivoin erikoistiirikkani esiin. Kolme sekuntia myöhemmin sain tavaratilan luukun auki.

Raotin luukkua varovaisesti. Olin ollut oikeassa. Auto oli ajettu satamaan. Vieressäni oli afganistanilainen rahtilaiva, joka selvästikin valmistautui lähtemään. Merimiesten morsiamet olivat kerääntyneet laiturille vilkuttamaan. Heitä lukuunottamatta ympärillä ei näkynyt tai kuulunut ketään, joten avasin luukkua enemmän. Auton vieressä makasi ruumis. Ilmeisesti sama henkilö, joka oli ajanut autoa. Nousin pois tavaratilasta ja kyykistyin auton viereen. Tutkin ruumiin, mutta en löytänyt henkilöpapereita tai mitään muutakaan valaisevaa.

Vilkaisin tavaratilassa olevia laukkuja. Avasin yhden vetoketjun. Laukku oli täynnä sadan dollarin seteleitä.

Minun oli päästävä huomaamatta laivaan, ennen kuin se ehtisi lähteä.

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 3.

2005-07-14T21:44:00.000+03:00

1. osa - 2. osa

Tuijotin tiiliskiveä. Sen ympärille oli kääritty muovikassi, johon oli teipattu paperilappu. Irroitin lapun. Se oli viesti.

Ahti suo antejaan

Tällaisina aikoina, jolloin sitkeät metromatkustajat voivat joutua tilanteeseen, jossa ainoa henkilö, joka heitä voi auttaa, on metrojunan kuljettaja, pyrkivät väärät johtajat nousemaan esiin ja saamaan viattomat kuulijat seuraajikseen, kasvaa ainoan oikean tiedon merkitys selvästi yli yleisen korkotason.

Belgialaiskiinalainen salaliitto on ottanut teihinkin yhteyttä. Mistäkö tiedän tämän, kysytte. Se on ammattisalaisuus, mutta korostan, ettei aikaa ole hukattavana kovinkaan paljoa. Olen juuri lähdössä lounaalle, mutta heti ylihuomenna tai viimeistään ensi viikolla pyrin ottamaan teihin yhteyttä ja yhdessä hälvennämme kaikki mieltämme piinaavat epäilykset ja pudotamme väärät johtajat toiselta kierrokselta.

Älkää luottako vantaalaisiin virkamiehiin ja kun saavutte paikalle, varmistakaa, ettei teitä seurata.

A. Karjalainen

Samassa puhelin soi. Kauhukseni huomasin, ettei kyseessä ollut normaalipuhelimeni vaan hätätilanteita varten tarkoitettu punainen puhelin.

Jatkuu...

Ääni haudan takaa - osa 2.

2005-07-13T00:22:00.000+03:00

1. osa

Ovella seisoi polkupyörälähetti.

- Pikalähetys, saanko kuittauksen tähän.

Kirjoitin lomakkeeseen ensimmäisen mieleenijuolahtaneen nimen ja vastaanotin lähetiltä kirjekuoren. Normaalisti olisin ehkä kiinnittänyt huomiota siihen, ettei lähetillä näyttänyt olevan polkupyörää mukanaan. Sen sijaan pihakäytävälle oli pysäköity musta limusiini, jonka virkalakkinen kuljettaja seisoi asennossa auton vierellä.

Suljin oven ja siirryin työhuoneeseeni. Suljin verhot sekä television. Irrotin matkapuhelimeni akun ja kävin vielä varmistamassa, että pesukoneen vesiletkun liitin oli suljettu.

Vapisevin käsin avasin kirjekuoren.

Saatanan tunarit!

Olette mennyt julkaisemaan blogissanne Johannes Virolaiselta saatua harhaanjohtavaa tietoa. Arvasin heti, ettei siihen absolutistiretkuun voi luottaa, mutta kun nykyään on niin hankalaa saada kunnollista palvelusväkeä. Annoin Virolaiselle tarkat ohjeet, että tieto tulee toimittaa johonkin merkittävään tiedotusvälineeseen tai edes sellaiseen, jolla on edes jonkun verran julkisuutta. Näköjään sekin oli liian vaativa tehtävä.

Mikäli Virolainen vielä hiippailee siellä nurkilla, käskekää hänen ilmoittautua päämajassa.

UKK

Mitä ihmettä. Oliko Virolainen käynyt itse sähköpostilaatikollani ja kuinka se olisi ollut mahdollista. Oliko hänellä ehkä ollut valkoiset silkkihansikkaat käsissään? Oliko hän muistanut lukita veräjän? Luultavasti tällaiset ajatukset olisivat vallanneet mieleni, jollei puhelin olisi juuri soinut.

- Kuuluttamossa, Kuuluttaja puhelimessa.

- (rahinaa)

- Kello on neljäkymmentäkaksi ja kuusikymmentäseitsemän, sanoin varmuuden vuoksi, koska numeroni on lähes sama, kuin naapurissani asuvalla Neiti Ajalla ja silloin tällöin ihmiset soittavat vahingossa minulle.

- Kuunnelkaa, tämä on tärkeää. Oletteko mahdollisesti vastaanottanut äskettäin epätavallisuudesta poikkeavia viestejä?

- En, mutta tänne soitti kyllä viime viikolla puhelinmyyjä, joka olisi halunnut ostaa minulta sijoitusneuvontaa.

- Äh, kuunnelkaa. Mikäli epäilyttävät henkilöt pyrkivät ottamaan teihin yhteyttä epäilyttävin menetelmin, älkää lukeko viestejä vaan tuhotkaa ne saman tien. Älkääkä missään tapauksessa vastatko viesteihin. Ymmärrättekö?

- Kuka olette?

- Nimelläni ei ole merkitystä, mutta voin kertoa, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Olkaa varuillanne... Nyt pitää lopettaa. Kyllikki tulee.

Soittaja katkaisi puhelun.

Samassa ikkunalasista lensi sisään tiiliskivi.

Jatkuu...

Ääni haudan takaa

2005-06-28T11:04:00.000+03:00

Sohiessani taas kerran saapuvien sähköpostieni lootaa pitkällä tikulla varustautuneena, minut kohtasi sähköpostimuotoinen yllätys. [Tämä ei varmaankaan tule kenellekään yllätyksenä, käyhän yllätyksen sähköpostimuotoisuus esille jo asiayhteydestä.] Yllättävää nimittäin oli se, että sähköpostilaatikkooni oli tullut viesti.

Tässä vaiheessa lienee sopivaa muistuttaa, että kuten kaikki valveutuneet sähköpostin vastaanottajat, minäkin olen ottanut käyttööni erilaisia roskapostisuodattimia ja aikani niitä säädeltyäni olen onnistunut luomaan sellaisen säännöstön, että kaikki minulle saapuvat viestit menevät automaattisesti roskapostikansioon, josta ne on kätevä poistaa niitä lukematta.

Saapunut viesti oli kuitenkin päätynyt roskapostikansion sijasta saapuneiden viestien kansioon.

Olin ymmälläni. Miten ihmeessä se voi olla mahdollista. Luomani monimutkaisiin matemaattisiin kalkulaatioihin perustuva säännöstö nimittäin sijoitti automaattisesti roskapostiin kaikki viestit, joiden vastaanottajaksi minua ei ollut merkitty. Jos taas minut oli merkitty vastaanottajaksi... No, sitä suuremmalla syyllä se oli roskapostia. Tämä ei ilmeisesti ollut kumpaakaan. Kuinka se oli mahdollista.

Erilaiset kauhuskenaariot tulvivat mieleeni. Ehkä viestissä oli pommi, tai outoa jauhetta, joka sisälsi pernaruttobakteereita. Tai koivun siitepölyä! Tökin viestiä pitkällä tikulla. Lukuunottamatta pientä juuri ja juuri kuulunutta kliksahdusta sekä nauhoitettua viestiä, jonka mukaan täydelliseen tuhoon oli aikaa enää kolme minuuttia, se kuitenkin vaikutti täysin vaarattomalta.

Vapisevin sormin avasin viestin. Se oli kuin olikin osoitettu minulle.

Arvoisa Kuuluttaja

Tietooni on tullut saatetuksi, että bloginne kommenttiosastolla on syyllistytty julmaan sekä aiheettomaan Kekkosen kehumiseen, joka on täysin irroitettu asiayhteydestään. Kekkonenhan oli täysi juoppo sekä alkoholisti. Hän tuhosi Maalaisliiton ja nosti Esko Ahon presidenttiehdokkaaksi. Seppo Kääriäinen on hänen avioton poikansa. Kekkonen pyrki myös kaikin tavoin salaamaan sen, että allekirjoittanut toimi pääministerinä vuodesta 1964 vuoteen 1966.

Allekirjoittanut vaatii, että poistatte välittömästi kaikki Kekkosen suopeassa tai neutraalissa valossa esittävät kommentit blogistanne. Lisäksi tulemme vaatimaan teiltä korvausta bloginne aiheuttamasta vahingosta, joka on arviolta 5000 euroa viikossa.

Politiikkaa tuntemattomana teidän lienee täysin mahdotonta kuvitella henkistä kärsimystä, joka allekirjoittanutta on kohdannut absolutisteihin kohdistuvan arvostelun ja pilkan osalta.

Taivaassa perseet tervataan

Tri Johannes Virolainen

P.S. Teidän on turha yrittää jäljittää tätä viestiä.

P.P.S. Piti kirjoittaa vielä siitä Tanja Karpelasta, mutta en ehtinytkään. Palaan asiaan.

Tuijotin sähköpostiviestiä hölmistyneenä. Nauhoitettu viesti kertoi täystuhoon olevan aikaa kaksi minuuttia. Ymmärsin, miksi mikään suodatin ei ollut siirtänyt viestiä roskapostilaatikkoon. Suodattimet tehoavat vain saapuviin viesteihin, mutta tämä viesti ei ollut saapunut mistään. Joku oli käynyt omakätisesti, tai todennäköisesti nahkahansikkaisiin verhoutuneena, jättämässä viestin sähköpostilaatikkooni.

Vietin seuraavat puoli tuntia makoillen divaanilla ja ajatellen erilaisia nahkahansikkaita, kun yhtäkkiä havahduin ovikellon soittoon.

(jatkuu...)

Juhannusta käsitteleveän suurnovellisarjan ensimmäinen jakso

2005-06-23T09:22:00.000+03:00

Kokossa oli blogi, kuokka ja Kuuluttaja.

Laaja vetoomus elektronisia väyliä hyväksikäyttäen

2005-06-21T10:21:00.000+03:00

Juuri kun viranomaisten ja median toimintaa tapaninpäivän tsunamikatastrofissa arvostelleiden raporttien muste on vasta kuivumassa, olemme uuden tuhon äärellä. Ikävä kyllä näyttää siltä, ettei kukaan ole edelleenkään ottanut opikseen.

Viime viikonloppuna paljastui Yhdysvalloissa tehty luottokorttinumeroiden suurvarkaus, jossa murtautuja pääsi käsiksi miljoonien luottokorttien tietoihin käsiksi. Ensimmäiset tiedot sunnuntaina kertoivat, että varkaus koskee noin 500 suomalaisen luottokorttitietoja. Jo eilen määrä oli yli kymmenkertaistunut. Todennäköisesti tuhon todellinen laajuus on vasta pikkuhiljaa valkenemassa eivätkä viranomaiset tee mitään ja perinteinen mediakin seuraa tapahtumia vain sivusta.

Kuten tsunamikatastrofissa on blogien tälläkin kertaa otettava vastuu tiedotustoiminnasta. Olenkin päättänyt kantaa oman korteni kekoon valjastamalla blogini tiedotuskanavaksi, jonka avulla epätietoiset ystävät ja omaiset voivat saada tietoa katastrofin uhreista ja siitä selvinneistä.

Lähituntien aikana alan julkaista tässä blogissa listaa luottokorttinumeroista, joiden tiedetään joutuneen konnien uhriksi. Samalla julkaisen toisen listan luottokorttinumeroista, jotka ovat selviytyneet katastrofista.

Pyydänkin nyt yleisen edun nimissä: lähettäkää minulle luottokorttinumeronne, jotta saamme listat mahdollisimman nopeasti riittävän kattaviksi. Mikäli ette ole täysin varmoja, kumpaan kategoriaan korttinne kuuluu, listaan korttinne epävarmojen tapausten listaan. Sitä mukaa, kun tilanne selviää, siirrän korttinumeronne siihen listaan, johon se kuuluu. Jos teillä on joku keino saada selville ystävienne, sukulaistenne tai vaikkapa työkavereidenne luottokorttitiedot, lähettäkää nekin.

Vetoan koko Blogistanin väkeen. Vain nopean toiminnan kautta voimme saada vakavan tilanteen selvitetyksi. Muistakaa, että koko maailman katseet kohdistuvat meihin.

P.S. Olihan se niin, että se tiedonjulkistamispalkinto on ihan riihikuivaa rahaa?

Balsamiviinieettinen ohjeistus

2005-06-15T11:36:00.000+03:00

Nykyään Sodankylästä käsin vaikuttava Sedis on laatinut Bloggarin eettiset ohjeet. Yhden kakkupalan mies on soveltanut niistä itselleen paremmin istuvan version. Koska on vaikea kuvitella mitään tärkeämpää kuin eettisten ohjeiden listaaminen (normaalien ruumiintoimintojen lisäksi), olemme päättäneet ottaa itseämme niskasta kiinni ja ponnistella tinkimättömästi Kuulutuksen koulutusohjelman omien eettisten ohjeiden julkaisemiseksi. Lienee kai turha sen kummemmin mainitakaan, että jatkossa aiomme noudattaa ohjeita lähes uskonnollisella vakavuudella.

Kuulutuksen koulutusohjelman eettiset ohjeet:

1.

[Jaa, mutta nyt joudunkin siirtymään hetkeksi eriön puolelle. Pieni hetki...]
[No niin, kylläpä tekikin hyvää, otetaanpa alusta uudelleen...]

Kuulutuksen koulutusohjelman eettiset ohjeet:

1.

[Ai niin, piti se pyykkikone laittaa päälle, pieni hetki...]
[Jospa aloittaisimme listauksen alusta, sekavuuden välttämiseksi...]

Kuulutuksen koulutusohjelman eettiset ohjeet:

1.

[Hetki vain, puhelin soi...]
[No niin, palataanpa jälleen asiaan]

Kuulutuksen koulutusohjelman eettiset ohjeet:

1.

[No kuka perkele siellä ovella on taas...]
[Siinä paha, missä mainitaan. Jatketaanpa taas...]

Kuulutuksen koulutusohjelman eettiset ohjeet:

1.

[Kas, ulosottomieskö se sieltä pihan poikki astelee...]

Elämältä kaiken sain

2005-06-13T09:49:00.000+03:00

Minua haastettiin listaamaan jotain suosikkeja kuusi kappaletta. Koska en nyt ole varma, olisiko korrektia listata epähuomiossa elävältä haudatuksi joutuminen Elisan kaapelityömaalla kuuteen kertaan, liitän tähän listan, jonka kaikki kohdat ovat eri asioita.

1. Paavo Lipposen itkuun päättynyt kiitospuhe SDP:n puoluekokouksessa.
2. Paavo Lipposen itkuun päättynyt kiitospuhe SDP:n puoluekokouksessa takaperin soitettuna.
3. Tanja Karpelan 18 kohdan lista.
4. Sua kohti herrani
5. Journalistin ohjeet
6. Belgia

Mitään kissoja täällä ole näkynyt

2005-06-07T11:24:00.000+03:00

Kuten ehkä tarkkaavaisimmat lukijani ovat huomanneet, on tämän blogin päivitystahti hivenen hiipunut aktiivisimmista ajoista. Lukijapostissa on jopa vihjailtu eräiden nisäkkäiden aiheuttamiin ongelmiin. Mistään tällaisesta ei kuitenkaan ole kyse.

Täällä on painiskeltu sisällönhallinnallisten ongelmien kanssa.

Kuuluttamossa nimittäin siirryttiin viime kuussa sisältötuotannossa esiteollisesta teolliseen vaiheeseen. Samalla julkaisukynnystä nostettiin sen verran, ettei kaikkein tyhjäpäisimmillä jorinoilla kiusattaisi pahaa-aavistamattomia lukijoita. Valitettavasti tämä on johtanut siihen, että kaikki postaukset roikkuvat edelleen drafteina julkaisujonossa. Sisältöä tuottamaan palkattu huippuosaajatiimi Make, Reiska ja Pena, on kuitenkin ponnistellut taukoamatta ongelman ratkaisemiseksi. Näin ainakin yhä tihenevät viestit poikien toimistosta Kulosaaren sillan juuresta kertovat.

Maken, Reiskan ja Penan palkkaaminen vastaamaan kokonaan Kuulutuksen Koulutusohjelman ydinalueosaamisesta saattaa ensialkuun vaikuttaa jonkun mielestä hieman harkitsemattomalta liikkeeltä. Vakuutan kuitenkin, että teko oli kuitenkin ensimmäinen harkittu teko tämän blogin historiassa.

Kaikki merkittävät uudistukset vaativat oman aikansa. Vaikka sisältötuotantotiimi ei vielä ole saanut merkkiäkään uutta sisältöä aikaiseksi, on Kuuluttamon johtokunta eilisessä kokouksessaan päättänyt tulla kaapista [Oikeasti se on sellainen puupaneloitu johtokunnan näköalahuone, mutta täällä sitä sanotaan kaapiksi, koska sen ovea ei saa sisältä käsin auki. Sitäpaitsi eivät kardinaalitkaan pääse omatoimisesti ulos Sikstuksen kappelista] ja antaa julki seuraavan lausunnon:

Eteenpäin on menty!

Kuulutuksen koulutusohjelmassa eletään merkittäviä aikoja. Näkymättömien mainosten tuomat tulot on päätetty vihdoin valjastaa yhteisen hyvän palvelukseen tuomaan merkittäviä etuja blogin lukijoille. Kuten valtava sähköistyshanke, etenee uusi sisällönuudistus blogissamme vääjäämättä kohti [tässä kohdassa on jotain epäselvää töherrystä...]

Lisäksi kaikki on tosi hyvin.

Kiitos ja anteeksi!

Johtokunta

Koska koulutukseni ei riitä ymmärtämään ylläolevasta lausumasta paljoakaan, olen päättänyt jättää sen huomioimatta. Lisäksi kiittäisin Sun äitiäs kannustuksesta.

On se ilmoja pidellyt

2005-05-28T13:41:00.000+03:00

Nyt kannattaa seurata viimeisimmän postauksensa päivitystahtia kiristänyttä Sedistä.

Kestämättömiä tilanteita maanalaisessa organisaatiossa

2005-05-23T22:03:00.000+03:00

Helsingin kaupungin joukkoliikennelautakunta on kertonut suunnitelmistaan muuttaa metrojunat automaattisiksi. Matkustajan kannalta tämä merkitsee sitä, ettei asemalle saapuvan junan kärjestä voi enää bongata siellä istuvaa zombieta.

Suunnitelma on nostattanut suuren turvallisuuskeskustelun teemalla automaattiset vs. kuljettajalla varustetut junat.

Mielestäni koko keskustelu on ajautunut pahasti sivuraiteelle. Julkisuudessa on kokonaan sivuutettu suunnitelman tuomat mittavat säästöt julkiselle liikenteelle. Kukaan ei ole puuttunut siihen nykyisin vallitsevaan epäkohtaan, että metrojunan kuljettajat saavat ajaa ilmaiseksi metrossa työpäivänsä aikana.

Lasketaanpa hieman. Yksi kertalippu maksaa kaksi euroa. Jos ajatellaan että jokaisessa junassa on yksi kuljettaja, joka ajelee ilman lippua edestakaisin Ruoholahdesta Mellunmäkeen tai Vuosaareen ja niitä junia on samaan aikaan liikkeellä ihan helvetin monta, on säästö ihan helvetin monta kertaa kaksi euroa tunnissa. Tai jos ajatellaan, että yhden kuljettajan työvuoro (kai niillä jotkut työajat on) kestää vaikka kahdeksan tuntia, on säästö yhtä kuljettajaa kohti 16 euroa päivässä. Kuukaudessa tämä tekee yli kolmesataa euroa. Ja kun tämä summa kerrotaan kuljettajien määrällä (ja veikkaan että kuljettajia on vielä enemmän kuin metrojunia, joita siis oli ihan helvetin monta) saadaan aivan käsittämättömän iso kasa rahaa.

Tietysti, jos käytetään vaikka pankkikorttia tai jotain muuta nykyaikaista maksuvälinettä, ei se kasa ole iso mutta silti!

Siis meillä on yhteiskunnassamme ammattiryhmä, jonka toimenkuvaan kuuluu, että saa ajaa ilmaiseksi metrolla tuntikausia joka päivä, kun muut joutuvat siitä lystistä maksamaan.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa, jossa edes paperityöläisiä ei varmuudella päästetä työpaikalleen, on tällainen yhden ammattiryhmän suosiminen muiden kustannuksella kestämätön tilanne.

Mielestäni joukkoliikennelautakunnan pitäisi suoraselkäisesti ilmoittaa saman tien automaattimetroiluun siirtymisestä niin nopealla aikataululla kuin mahdollista ja siirtymäajaksi olisi ehdottomasti vaadittava, että metron kuljettajat maksavat omat matkansa, mikäli haluavat hengailla junissa sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyvät ihan oikeissa töissä.

Syö pinaattia, Tanja!

2005-05-17T11:04:00.000+03:00

Tanja Karpelan paavin edessä polvistumisen syy on selvinnyt.

Kuuluttajan neuleblogista päivää

2005-05-07T17:22:00.000+03:00

Koska olen aikamoinen neiti ja kukkahattutäti, en yleensä seuraa jääkiekkoa. Mielenkiintoni heräsi kuitenkin, kun luin kiekkokansaa kohauttaneesta uusimmasta ihmissuhdemyrskystä. Suomen joukkueen maskotti Jarkko Ruutu käytti alkuviikosta ruotsalaislehdistöä hyväkseen, yrittäessään kutsua Ruotsin joukkueessa pelaavan Jonathan Hedströmin hotellihuoneeseensa.

Suomalaiset poliitikot voisivat ottaa oppia Ruudun suoraselkäisyydestä. Sen sijaan, että pyrkisi peittelemään vuosikausia vanhoja tapahtumia julkisuudelta, Ruutu suorastaan kutsuu median paikalle. Tarjouskilpailu Jarkon ja Jonathanin kiihkeän ensiyön raportointioikeuksista lienee jo käynnissä.

Joka tapauksessa tämän episodin jälkeen olen katsellut jääkiekkoilijoita aivan uusin silmin. Samalla olen pyrkinyt perehtymään lajiin lukemalla alan lehtiä kuten Ilta-Sanomia ja Iltalehteä.

Tähän mennessä minulle on selvinnyt, että Jarkko on roolipelaaja. Hän kuulemma tykkää olla alla. Jonathanilla taas on korkea maila, jota hän mielellään heiluttelee.

Hei vieläkö niitä matseja tulee?

Ja sanokaa sille Ainailonalle, jos näette, että antaa lisää vihjeitä. Alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan tämä samojen kaupunkien arvailu. Ja hyvää äitienpäivää Sun äidilles. Ja muillekin äideille.

Vastaus Ainailonalle, matkalla eräässä Euroopan kaupungissa

2005-04-30T10:08:00.000+03:00

Tänään valmistamme blogiimme kätevän vastauslaatikon, jota voi käyttää esimerkiksi kilpailuvastausten keräämiseen.

Näin kevään korvilla ilma on täynnä vastauksia, jotka sinkoilevat sinne tänne ja usein ihan miten sattuu. Vastaukset eivät tee tätä kuitenkaan ihan huvikseen vaan ne ovat laatikonrakennuspuuhissa, joihin jo vuosimiljoonien takaa periytyvät geenit ne ajavat.

Rakentamalla vastauslaatikon voit helpottaa blogisi lähiympäristössä lentelevien vastausten asettumista aloilleen. Mitä nopeammin vastaukset pääsevät pesimään, sitä helpommin niiden taustalla olevaan kysymykseen alkaa muodostua järkeä.

Vastauslaatikon materiaaliksi käy mikä tahansa läheisestä roskiksesta tai kaatopaikalta hankittu materiaali, kunhan se on riittävän kiinteää ja kovaa. Esimerkiksi meikäläisen vessanpöntöstä tällaista tavaraa ei oikein tahdo löytyä.

Materiaalista muodostetaan laatikko, jonka pitää olla riittävän suuri. Koon voi arvioida silmämääräisesti tarkkailemalla pari tuntia lähistön vastauksia. Nyrkkisääntönä voi pitää, ettei yli kaksi metriä korkeita vastauslaatikoita kannata rakentaa ja joskus pienemmälläkin pärjää.

Vastauslaatikkoon on myös hyvä jättää joku reikä, josta vastaus voi sujahtaa sisälle laatikkoon. Reiän voi tehdä poralla, moottorisahalla tai kirveellä. Nykyään reikiä voi myös ostaa valmiina. Kannattaa kysellä rautakaupasta tai Pirkka-blogista.

Vastauslaatikko kannattaa kiinnittää näkyvälle paikalle blogiin. Paras on sellainen paikka, missä se lävähtää heti pahaa-aavistamattoman blogivieraan silmille.

Pikainen tiedotus tärkeästä asiasta ennen vappua

2005-04-28T18:39:00.000+03:00

Nyt kannattaa seurata päivitystahtiaan kiristänyttä Kultaista Megafonia.

Tervetuloa Zimbabween!

2005-04-28T12:31:00.000+03:00

Eri puolilta Blogistania kuuluu itkua ja natinaa. Kultaisten kuukkeleiden raati jakoi pari kuukkelia ihan kuin ohimennen itselleen ja toisen vieläpä alustavan ehdokasasettelun ohitse.

Haloo, siellä jaettiin kymmenen tavallista kuukkelia, yksi superkuukkeli, pari kunniamainintaa ja vielä yksi kahlittu kuukkeli. Jos raati kahmii näistä itselleen vain kaksi, niin onko se nyt niin kauhea asia.

Jos minä olisin ollut raadissa, olisin tähdännyt siihen, että saan itse kaikki palkinnot (varsinkin sen Tanja Karpela -erikoispalkinnon), välittämättä vähääkään siitä, ettei yksikään blogeistani olisi ollut edes edustuskelpoinen.

Sitten olisin pitänyt kiitospuheita hämmästyneellä naamalla ja lopuksi kutsunut koko yleisön jatkoille kattohuoneistoni uima-allasosastolle.

Seuraavana aamuna olisin läiminyt tämän blogin templaten täyteen kuukkelin kuvia ja kiitellyt koko maailmaa kannatuksesta ja osanotosta. Samalla olisin sisällyttänyt tekstiini hienovaraista vittuilua niille luusereille, jotka olivat olleet ehdolla. Vuokraisin myös lentokoneen, joka lentelisi koko päivän Helsingin yläpuolella vetäen perässään banderollia, jossa olisi teksti Sori, jätkät!

Juhlisin viikon yötä päivää.

Seuraavalla viikolla jakelisin avomielisiä haastatteluja juorulehdille. Seiska asentaisi webcamit kaikkien salarakkaideni makuuhuoneisiin ja Veijo Blogger joutuisi ostamaan lisää rautaa räjähdysmäisesti kasvaneen liikenteen vuoksi.

Pitkin kesää saisitte lukea lehdistöstä kuulumisiani. Minut olisi nähty juovuksissa Wimbledonin tennisturnauksen katsomossa sekä Saksan-Itävallan mäkiviikolla. Olisin kunniavieras Pori Jazzissa sekä Savonlinnan oopperajuhlilla, jossa herättäisin pahennusta riekkumalla kännissä alasti kutsuvieraskokkareilla.

Loppukesää lähestyttäessä juttujen sävy muuttuisi. Kasvoni olisivat kuvissa pöhöttyneet jatkuvasta viinan läträämisestä ja vihjailtaisiinpa jopa, että minulla olisi vakava huumeongelma. Saisin viikoittain turpaani nakkikioskilla tai taksijonossa. Kattohuoneistoni pantattaisiin maksamattomien velkojeni hoitamiseksi. Ihmiset sylkisivät kadulla päälleni ja kavijämäärät blogissani laskisivat rajusti. Olisi päiviä, jolloin siellä ei kukaan kävisi. Eipä tietenkään, koska en olisi päivittänyt sitä moneen viikkoon.

Salarakkaani hylkäisivät minut ja kertoisivat lehtien palstoilla löytäneensä uuden onnen.

Lokakuussa, oltuani jo lähes kuusi viikkoa kateissa, Iltalehden toimittaja löytäisi minut alkoholistien yömajasta. Paiseiden rumentama alaston vartaloni täyttäisi Iltalehden keskiaukeaman. Myöhemmin sama toimittaja voittaisi Bonnier-palkinnon kyseisellä reportaasilla.

Kun seuraavalla viikolla olisin hukuttautumassa Kolera-altaasen, kuulisin askeleita takaani. Se olisi Sun Äitis, joka patistaisi minua ryhdistäytymään ja ottamaan vastuuta itsestäni ja blogistani. Ensin vastustelisin ja yrittäisin hypätä, mutta lopulta Sun Äitis saisi minut raivon partaalle jankutuksellaan ja suostuisin mihin tahansa, jottei minun tarvitsisi enää kuunnella sitä.

Seuraavien viikkojen ajan treenaisin nyrkkeilysalilla koko ajan kovemmalla tahdilla. Kun olisin juoksulenkillä, Sun Äitis ajaisi polkupyörällä perässäni ja potkisi minua perseelle mikäli saisi kiinni. Marraskuun loppuun mennessä olisin jo niin kovassa kunnossa, ettei Sun Äitis pysyisi enää perässäni. Sun äitis joutuisi palkkaamaan minulle harjoitusvastustajia vierailta paikkakunnilta, koska kukaan Helsingin nyrkkeilijä ei uskaltaisi nousta kehään kanssani.

Joulukuun alussa olisin valmis.

Itsenäisyyspäivänä kirjoittaisin postauksen blogiini. Saman tien blogini ampaisisi Pinserin Top-listalla (blogilista.fi:n top-lista valmistuisi lähiviikkojen aikana, mutta ei olisi ihan vielä valmis) noin kolmetuhatta sijaa ylöspäin. Hankkisin joka päivä uuden kampauksen tai vaihtaisin hiusteni väriä ja kirjoittaisin siitä blogiini. Sekoittelisin drinkkejä ja sijoittaisin kuvat blogiini. Yhtäkkiä kaikki blogistanissa puhuisivat vain minusta ja uudesta tulemisestani.

Koko vuodenvaihteen pitäisin top-listan ykkössijaa hallussani. Blogissani olevien näkymättömien mainosten tuloilla saisin hankittua kattohuoneistoni takaisin. Liikennemäärä blogissani kasvaisi ennennäkemättömiin mittoihin. Aina kun linkittäisin johonkin toiseen blogiin, sinne ohjautuva liikenne kaataisi palvelimen niin, että kyseinen blogi olisi pari viikkoa tainnoksissa.

Taas alettaisiin puuhaamaan Kuukkelikisaa. Edellisvuoden kaikkien kuukkeleiden voittajana olisin itseoikeutettu raadin jäsen.

Voittaisin taas kaikki palkinnot ja kutsuisin kuukkeligaalan yleisön jatkoille kattohuoneistoni uima-allasosastolle.

Jeesus kutsui paavia saatanaksi

2005-04-27T10:13:00.000+03:00

Kohu paavien menneisyyden ympärillä jatkuu. Kuulutuksen koulutusohjelman saamien tietojen mukaan uusi paavi Benedictus XVI ei ole ainoa, jonka taustoista löytyy jäsenyys arveluttavassa nuorisojärjestössä. Ensimmäinen paavi Pietari kuului nuoruudessaan Lähi-Idässä vaikuttaneeseen järjestäytyneeseen irtolaisjoukkoon, jolla oli jatkuvaa kahnausta viranomaisten kanssa.

Pietarilla oli usein myös vakavia erimielisyyksiä joukkion johtajan Jeesuksen kanssa. Markuksen evankeliumiin (8:31-33) kirjatun silminnäkijälausunnon mukaan:

Sitten Jeesus alkoi selittää opetuslapsille, että Ihmisen Pojan täytyi kärsiä paljon. Kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat hylkäävät hänet, ja hänet surmataan, mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.

Hän puhui tästä aivan avoimesti. Silloin Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä.

Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiin ja sanoi ankarasti Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!"

Kuuluttamon tavoittaman nimettömänä pysyttelevän turkulaisen freelance-piispan mielestä osa Jeesuksen kiivastumisesta menee stressin piikkiin.

"Siinä oli kaiken maailman pääsiäiskiireet menossa ja Jeesuksella oli paljon asioita hoidettavana ennen kavalluksia ja ristiinnaulitsemisia. Samaten viimeisen ehtoollisen plaseeraus aiheutti todennäköisesti päänvaivaa. Sellaisessa tilanteessa tulee helposti ylireagoitua", nimettömänä pysyttelevä freelance-piispa sanoo.

Eräät silminnäkijälausunnot kertovat Pietarin myös riehuneen teräaseen kanssa ja puukottaneen erästä Rooman valtakunnan sotilashenkilöä korvaan. Häntä ei kuitenkaan tuomittu tästä tapauksesta.

Varokaas vähän siellä

2005-04-27T01:16:00.000+03:00

Nyt kannattaa lukea kommentointitahtiaan kiristänyttä Ainailonaa!

M & S

2005-04-24T20:43:00.000+03:00

Milla & Salarakas?
Mea & Sedis?
Maalainen & Sellisti?
Manta Ray & Samik?

Saatanan salaliitto

2005-04-23T08:44:00.000+03:00

Olin sitä mieltä, etten viitsi kirjoittaa blogilistan kaupallistumisesta mitään, koska itse elän todellisuudessa, jossa rahaa ei käytetä ja niin ollen koko asialla ei ole minulle mitään merkitystä. Tai niin ainakin luulin.

Ei nimittäin voi olla sattumaa, että seuraavat asiat tapahtuvat melko lyhyellä aikavälillä:

1. Blogilista myydään
2. Blogilistan yhteistyökumppaniksi ilmaantuu maksullinen Typepad bloggauspalvelu
3. Pinseri poistaa kommentointimahdollisuuden blogistaan
4. Blogilista lakkaa huomioimasta blogspot-blogien päivityksiä
5.
6.
7.
8.
9.
10. Visa Kopu menee naimisiin. (Kuuluttamo onnittelee! )
11. Blogisanomat alkaa ilmestyä
12. Kuuluttajan blogin nimeksi tulee Coca-Cola-opisto
13. Turisti vetää herneen nenään
14.
15. Salarakkaani pakenee vuodattamaan
16. Benedictus

(Kaikki salaliiton yksityiskohdat eivät vielä ole selvillä, mutta paljastan ne heti, kunhan selviävät)

Benedictus

2005-04-20T09:26:00.000+03:00

Roomassa valittiin uusi paavi. Viimeisellä äänestyskierroksella voittajaksi nousi inkvisition johtaja, hymyilevä kardinaali Joseph Ratzinger. Eilinen oli suuri päivä meille inkvisition ystäville. Tosin vähän tässä huolestuttaa, että valitaanko nyt inkvisiittoriksi joku naispappien ystävä. Mitä jos se on Ilkka Kantola? Tai Ilkka Kanerva?

Moni on ilmaissut huolestuksensa siitä, että paaviksi valittiin konservatiivinen abortin, ehkäisyn, naispappeuden ja homoseksuaalisuuden vastustaja. Parempi olisi ollut, jos paaviksi olisi päätynyt joku liberaali abortin, ehkäisyn, naispappeuden ja homoseksuaalisuuden vastustaja.

Tällaiset teologiset pikkudetaljit ovat kuitenkin sivujuonteita siinä pitkässä marssissa, jossa katolinen kirkko on johdattamassa meitä 1900-luvulle.

Sitä paitsi kaikkein parasta uudessa paavissa on hänen ikänsä. Äijähän on vain muutaman vuoden edellistä nuorempi. Ei mene kauaakaan, kun saadaan taas juhlia paavin hautajaisia ja muita salajuonia. Ja kun paaveja aletaan valitsemaan hieman entistä useammin, saadaan se savumerkkiviestintäkin pelaamaan kunnolla, kun sama kardinaali pystyy hoitamaan homman kerrasta toiseen, eikä tarvitse ihmetellä, josko taito olisi itsestään siirtynyt isältä pojalle ja josko sellainen poika jostain löytyisi.

Ratzenbergerin valintaa on tervehditty maailmalla ilon ja riemun tuntein. Sieltä täältä on kuitenkin kuulunut soraääniä. Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa olisi toivottu, että uudeksi paaviksi olisi valittu joku latinalaisamerikkalaisafrikkalainen kardinaali. Israelissa petyttiin siihen, ettei uusikaan paavi ole juutalainen ja Iranissa ja Yhdysvalloissa ollaan hieman hämmennyksissä, koska uuden paavin kantaa kuolemantuomioon ei ole kirkossa kuulutettu.

Presidentti Bushia on lisäksi hieman jännittänyt, kuinka niinkin vaikean nimen kuin Benedictus XVI lausuminen onnistuu. Onneksi englanniksi nimi lausutaan yksinkertaisemmassa muodossa Benedict. Parasta olisi kuitenkin ollut, jos uusi paavi olisi ollut vaikka Bim tai Ding ilman järjestysnumeroa. Valkoista taloa lähellä olevat lähteet kertovat kuitenkin, että Bush aikoo käyttää uudesta paavista nimitystä The New Pope siihen asti, kunnes pääsee tekemään tämän kanssa sinunkaupat ja voi käyttää tuttavallista nimeä Ben.

Mutta olenko minä ainoa, jonka mielestä Benedictus kuulostaa yskänlääkkeeltä?

Yhä kiristyvien päivitystahtivaatimusten ristipaineessa on hyvä elää ja yrittää

2005-04-18T23:59:00.000+03:00

Nyt kannattaa seurata päivitystahtiaan kiristänyttä kunkkua.

Aivan kohtuuton ristiriita

2005-04-15T22:53:00.000+03:00

Olympiakomitean viestintäpäällikkö Anna Sorainen on vetänyt johtopäätöksensä mediakehusta ja päättänyt erota työstään. Mediakehun aloittaneen kansanedustaja Arto Bryggaren mielestä Anna Sorainen ei voi työskennellä uskottavasti Olympiakomiteassa ja Mclarenilla yhtä aikaa.

"Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare vahvistaa.

Bryggare ei ole mielipiteineen yksin. Hän saa vahvaa taustatukea Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajalta Arto Bryggarelta: "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare toteaa.

Myös Uudenmaan liiton maakuntavaltuuston puheenjohtaja Arto Bryggare on samoilla linjoilla. "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare kertoo.

Baaritiskiltä tavoitettu Elämä on parasta huumetta ry:n toiminnanjohtaja Arto Bryggare asettuu tukemaan Bryggarea. "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare sanoo.

Lisäksi Elisan entinen hallintoneuvoston jäsen Arto Bryggare sekä Alko Oyj:n entinen hallintoneuvoston jäsen Arto Bryggare toteavat kuin yhdestä suusta: "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggaret toteaavat.

HOK-Elannon hallintoneuvoston jäsen Arto Bryggaren mielestä Bryggare on täysin oikeassa. "Vaikka kysymys sivutöissä on vain yksittäisen ihmisen, Kimi Räikkösen, avustamisesta, ristiriita työnantajien intresseissä on kohtuuton", Bryggare sanoo.

Recedite, plebes! Gero rem imperialem!

2005-04-15T20:00:00.000+03:00

[Lääh puuh]
Vihdoin kotona Kuuluttamossa. Juoksin loppumatkan ylös portaita.

Paavin hautajaiskeikka sujui suunnitelmien mukaan (paljon seksiä ja irtosuhteita) siihen saakka kunnes hautajaisten alkuun oli enää pari tuntia ja P.Pietarin aukio alkoi olla täynnä porukkaa.

Olin seissyt tungoksessa viimeiset kahdeksantoista tuntia ja tunsin kuplan kasvavan otsassani. Missä hitossa kaikki vessat ovat, noiduin itsekseni säntäillessäni kirkon ovesta sisään inhimillisen hätäni sokaisemana. Samassa näin yhden bajamajan. Se makasi vaakatasossa, mutta viis siitä. Avasin oven ja pujottauduin sisään . Mikä helpotuksen autuus. Quicumque loca haec designavit odoratu certe carebat.

Ehdin nautiskella vain pari minuuttia, kun maailma järkkyi. Bajamaja tuntui heiluvan. Kurkistin ovenraosta ja huomasin, että joku kantoi koppia. Huoltomiehet olivat varmaankin nostamassa sitä kuljetusauton lavalle.

Yritin avata oven ja huutaa apua. Vigilate infra! E fenestra tricas iacturus sum! Pahaksi onneksi ovi oli juuttunut eikä kukaan kuullut. Samassa liike pysähtyi. Kurkistin varovaisesti ulos. Joku idiootti oli kantanut bajamajan kirkon portaille juuri kun seremonia oli alkamassa. Päätin, että on parasta pitää mahdollisimman matalaa profiilia ja vedin oven kiinni. Odottelu kävi kuitenkin tylsäksi, joten taisin nukahtaa. Seuraavaksi tajusin, että oli aivan hiljaista eikä ovenraosta tunkeutunut enää valoa.

Avasin bajamajan oven ja pelästyin, sillä se ei ollutkaan enää Pietarinkirkon edessä. Nousin ylös bajamasta joka makasi kivilattialla. Ympärillä oli hämärää, mutta saatoin nähdä sen verran, että olin jonkinlaisessa kellarissa. Seinät ja katto olivat kiveä. Ilmeisesti klosetti oli kannettu johonkin bajamajojen säilytystilana toimivaan kellariin.

Samassa kuulin, kuinka jossain avattiin ovi. Ruosteisen saranan narahdus kaikui kellarissa. Sitten alkoi kuulua latinankielistä laulua ja nurkan takaa kuului askeleita. Painoin bajamajan oven takaisin kiinni ja makasin hiiren hiljaa.

Askeleet tulivat samaan tilaan jossa makasin. Raotin ovea ja näin punaisen kaavun vilahtavan. Kardinaalit! Pahus! Miten minä tämän selitän, mietin itsekseni.

Onneksi kardinaaleilla tuntui olevan muuta ajateltavaa. Bajamajan ympärillä näytti liikkuvan tusinan verran kardinaaleja ja keskustelu kävi kiivaana. Ymmärsin keskustelusta sen verran, että kiista koski Paavin muistiinpanoja. Paavi oli testamentissaan määrännyt muistiinpanot hävitettäviksi, mutta osa kardinaaleista oli sitä mieltä, ettei hävitysmääräys koskenut paavin kuolinvuoteellaan kirjoittamaa runokokoelmaa Olen suositumpi kuin Beatles.

- Fac ut vivas!

- Vescere bracis meis!

- Utinam logica falsa tuam philosophiam totam suffodiant!

En tiedä mitä lopuksi päätettiin, mutta yhtäkkiä kardinaalit poistuivat samaa tietä kuin olivat tulleetkin. Kuulin kuinka ovi pamahti kiinni.

Nousin ylos bajamajasta ja katsoin ympärilleni. Bajamaja, jossa olin maannut, ei ollutkaan vihreä eikä muovia. Se oli puuta. Ilmeisesti sypressiä. Varmaankin joku uutuusmalli. Siihen oli kaiverrettu risti ja M-kirjain. No se perusvihreä olisikin näyttänyt vähän tyylittömältä näissä puitteissa.

Ryntäsin kardinaalien perään, mutta hyväkkäät olivat vetäneet oven lukkoon perässään.

Toissapäivänä ovi kuitenkin avattiin ja sisään alkoi tulveksia porukkaa. Minä taas juoksin niin kovaa kuin pääsin vastakkaiseen suuntaan kohti raitista ilmaa. Sanokaa mitä sanotte, mutta viikko suljetussa tilassa käytetyn bajamajan kanssa ei ole ihan minun toivelomanviettotapojeni kärkisijoilla.

Se niistä juhlista, mutta mitä huomaankaan täällä tapahtuneen sillä aikaa. Blogilista on myyty, Sediksen blogi on täynnä mainoksia, Sedis itse ajelee autonkuljettajan ohjastamalla limusiinilla ja joku Petteri Numminen on kuuluisampi kuin Visa Kopu.

Hei, mitä mieltä olette näistä lyhyistä postauksista? Pitäisikö postauksen olla kuitenkin otsikkoa pidempi?

2005-04-08T10:06:00.000+03:00

Salavalmentaja oli kaapissa koko matsin ajan.

The Popeman

2005-04-07T14:31:00.000+03:00

El increíble HomoPater.

Avustustyöntekijäksi Vatikaaniin

2005-04-05T20:52:00.000+03:00

Rakkaat veljet ja sisaret. Koska me katolliset elämme suuria aikoja ja suurin osa meistä tungeksii parhaillaan Roomaan, olen päättänyt omistaa hetken elämästäni paaville. Vaikka minulla ei ole osaa eikä arpaa paavin kuolemassa, en varsinaisesti ole tähän asti millään tavoin edistänytkään hänen hyvinvointiaan (no okei, ostinhan minä sellaisen paavi-aiheisen rintamerkin, joita eräs kardinaali kiersi meidänkin nurkilla kauppaamassa ovelta ovelle, mutta silti.)

Lauantaista lähtien olen istunut nenä kiinni telkkarissa ja miettinyt kaiken maallisen katoamista. Paavihan on kirkollisena instituutiona vain osaksi maallinen, mutta se juuri paavissa kiehtookin.

Ensiksi huomasin paavin kengät, kun hän makasi näytteillä. Aika mahtavat kalossit. Varmaankin vähintään kokoa 49 ellei enemmänkin. Paavin kenkien näkyminen oli jotenkin järisyttävä kokemus. Kun paavi oli aiemmin pystyasennossa, niitä ei sieltä kauhtanan alta erottanut. En huomannut niitä myöskään silloin kun paavi esiintyi istualtaan, mikä on tietysti saattanut johtua pelkästään televisiokuvan rajauksesta. Mutta nyt kengät veivät kaiken huomioni. En kuullut sanaakaan kuvaan liitetystä selostuksesta, kun tuijotin suu auki paavin maallisen tomumajan pystyssä sojottavia kengänkärkiä. (Tiedättehän mitä sanotaan jalan koon korrelloimisesta muiden ruumiinjäsenten kokoon). Paavilla ei siis ollut tässäkään suhteessa mitään hävettävää. Tämä oli ensimmäinen merkki.

Seuraavaksi näin kuinka paavia kuljetettiin Pyhän Pietarin aukion halki väkijoukon aplodeeratessa. Oliko paavin poskessa nähtävissä pientä viherrystä? Oliko pikaisessa balsamoinnissa hieman hutiloitu? Oliko tämä seikka yhdessä Rooman huhtikuisen lämpöaallon kera saanut aikaan tämän hieman kiusallisen ilmiön. Eikö niillä sveitsiläiskaartilaisilla ole sellaista peittävää meikkivoidetta, jolla vaiva olisi saatu hoidettua? Tämä oli toinen merkki.

Tänään luin lehdestä kuinka perjantaisiin hautajaisiin odotetaan miljoonia ihmisiä ja Rooma on muuttunut rauta-aitojen, vaeltavien ihmisten ja telttojen valtakunnaksi. Tämä oli kolmas merkki.

Olen päättänyt lähteä avustustyöntekijäksi Vatikaaniin. Ehkä näette minut viikonlopun televisiokuvissa, kun olen jakamassa vettä janoisille pyhiinvaeltajille kadunkulmassa tai raahaamassa kadulle tuupertuneita turisteja pois vellovan väkijoukon jaloista. Luultavasti sidon myös vuotavia haavoja ja annan tekohengitystä tarvitseville. Ja repussa minulla on peittävää meikkivoidetta.

Tällä kaikella tulee todennäköisesti olemaan suuri vaikutus loppuelämääni. Muistattehan kuinka vuonna 2001 WTC-iskujen jälkeen ihmiset New Yorkin kaduilla tungeksivat auttamaan loukkaantuneita ja yhteinen kokemus järisytti monia niin, että he perustivat blogeja joita toiset yhtä järkyttyneet lukivat. War blogging oli muistaakseni se termi, jolla tuosta ilmiöstä puhuttiin. Saattoi myös käydä niin, että tavattiin kadulla joku toinen yhtä tolaltaan oleva ja mentiin tämän kanssa kotiin harrastamaan seksiä. Siitä tulee varmasti mahtavaa!

Olihan se niin, että kaikki tiet vievät Roomaan?

Tilannekatsausten voittokulkua ei pysäytä edes [äh...]

2005-04-03T07:40:00.000+03:00

Koska kardinaalit ovat menneet nukkumaan, täytyy kuuluttamon yksin kantaa tiedotusvastuu.

Paavin tilassa ei ole tapahtunut muutosta viimeisen yhdeksän tunnin aikana.

Yllättävä juonenkäänne tapahtumien kulussa

2005-04-02T23:41:00.000+03:00

Paavi kuoli sittenkin. Osasin kyllä vähän aavistella tätä, koska parin viimeisen päivän ajan tähän blogiin on tultu Googlesta lähes pelkästään hakusanoilla paavi kuollut.

Tilannekatsaus

2005-04-02T21:21:00.000+03:00

Paavi on edelleen hengissä.

Muistakaa, että luitte sen ensiksi täältä.

Lyhyiden postausten voittokulkua ei estä edes paavin hengitys

2005-04-01T21:22:00.000+03:00

Salarakas tuli kaapista.

Jee!

2005-04-01T17:14:00.000+03:00

Kiitän sun äitiäs, jumalaa ja kaikkia salarakkaitani!

Olen päättänyt aloittaa lyhyistä postauksista koostuvan kauteni

2005-03-30T22:26:00.000+03:00

Tiesittekö, että toisten blogien jatkuvalla kommentoinnilla voi olla arvaamattomat seuraukset.

Hei Visa, mäkään en tajuu

2005-03-30T20:31:00.000+03:00

Tietoisuuteni Blogistanin trendeistä on ilmeisesti pudonnut lähes nollaan, kun en ole tunnistaa Kultainen Kuukkeli -kisan finalisteista kirjoittavaa julkaisua. Siis mikä ihmeen Ilta-Sanomat?

Rouva T:n ihmeelliset kiusaukset

2005-03-28T22:21:00.000+03:00

Baarin ovi oli houkuttelevasti avoinna. Pitkänperjantain ilta oli jo hämärtynyt ja kevätillan koleus valtasi kadut. Rouva T. pujahti oviaukosta sisään ja katsoi tarkkaavaisesti ympärilleen. Onko tämä se sama baari, jossa minulla oli tapana käydä opiskeluaikoinani, rouva T. mietti. Mitäs luulisit, tuttu ovimies hymyili.

Iltapäivällä rouva T:n oli vallannut apeus. Rouva T:n puoliso oli liikemiesmatkalla eteläisessä Saksassa. Matka kestäisi koko pääsiäisen.

Rouva T. yritti miettiä, mitä hänen puolisonsa mahtaisi tuoda tuliaiseksi eteläisestä Saksasta. Tuskin suklaamunia. Tehtäisiinkö eteläisessä Saksassa edes suklaamunia. Rouva T. ei ollut varma. Hänen mieleensä tulivat ainoastaan Bayerische Motor Werken tuotteet. Jotain laadukasta sen täytyisi olla.

Viisitoista minuuttia myöhemmin rouva T. ei enää jaksanut miettiä tuliaisia. Hän avasi television, mutta sulki sen samantien. Ruudussa esitettiin kidutusta. Ristillä riippuvaa pitkätukkaista ja likaista vankia tökittiin keihäällä ja ohjaaja mässäili yksityiskohdilla. Rouva T. päätti olla provosoitumatta tästä, koska hän mielessään kuitenkin hyväksyi kaikki ne vieraiden valtioiden miehitykset, joilla oli YK:n valtuutus.

Hetken aikaa rouva T. mietti soittavansa ystävälleen rouva A:lle, mutta muisti samassa, mitä rouva K. oli kertonut rouva A.n tokaisseen Neiti P:lle tämän kehuttua rouva T:n uudempaa autoa.

Rouva T. päätti lähteä baariin.

Jos rouva T. olisi ollut lähiörouva, hän olisi voinut suunnitella menevänsä lähiöbaariin iltaa istumaan. Valitettavasti rouva T. ei ollut lähiörouva. Itse asiassa hän ei ollut edes koskaan kuullut lähiöistä. Siksi hänen mieleensä ei tullut suunnitella menevänsä lähiöbaariin.

Ideastaan ilahtuneena Rouva T. puki ylleen mielistringinsä sekä stay-up -sukat. Ensin hän suunnitteli laittavansa päälleen 360 euron hintaiset pitsiset rintaliivit, mutta arveli, ettei se olisi oikein hänen matkoilla olevaa puolisoaan kohtaan. Niinpä hän puki ylleen 250 euroa maksaneet pitsiset rintaliivit.

Päästyään kadulle rouva T. mietti mihin suuntaan hänen pitäisi kääntyä. Hän päätti mennä oikealle. Luultavasti joku baari tulee ennen pitkää vastaan, hän arveli. Käveltyään puoli tuntia, rouva T. tunsi itsensä niin uupuneeksi, että hetken aikaa hän suunnitteli ottavansa taksin ja ajavansa sillä loppumatkan. Ehkä se ei kuitenkaan olisi oikein matkoilla olevaa puolisoani kohtaan, rouva T. tuumi ja päätti mennä bussilla.

Baaritiskin tumma puupinta kiilsi ja heijasti tiskin takana olevien kahdeksan oluthanan kuvajaisia. Miksiköhän niitä on juuri kahdeksan, rouva T. mietti. Jotta voisin palvella sinua nopeammin, baarimikko vastasi ja lipoi huuliaan.

Miellyttäväkäytöksiseksi herraksi pukeutunut mies nojaili itsevarmana baaritiskiin. Mies vilkaisi arvioivasti rouva T:tä, kun hän astui ovesta ja käveli kohti baaritiskiä. Mies yritti välttää tuijotusta, mutta rouva T. ei voinut olla huomaamatta, että mies oli huomannut hänet. Rouva T. mietti pitäisikö hänen hymyillä miehelle osoittaen, että oli huomannut hänen katseensa samalla osoittaen, ettei pitänyt sitä tunkeilevana. Ei, se ei olisi oikein matkoilla olevaa puolisoani kohtaan, hän tuumi ja iski miehelle silmää.

Rouva T. maisteli mojitoaan ja silmäili hajamielisenä iltapäivälehteä, kun hänen mieleensä juolahti ajatus. Tässä minä rouva T. istun baaritiskillä ja maistelen mojitoani samalla, kun puolisoni on matkoilla eteläisessä Saksassa. Rouva T. vilkaisi sivulleen, oliko miellyttäväkäytöksiseksi herraksi pukeutunut mies huomannut, mitä hän ajatteli, mutta tämä tuijotti isorintaista tarjoilijaa.

Pitäisiköhän minun pyytää tuota herraa tarjoamaan itselleni vodka martini, rouva T. mietti, mutta ajatteli, ettei se olisi oikein hänen matkoilla olevaa puolisoaan kohtaan. Rouva T. pyysi miestä tarjoamaan hänelle cosmopolitanin.

Miksi tässä taksissa on punaiset verhot, rouva T. kysyi. Ei tämä ole taksi. Tämä on limusiini, mies vastasi.

Rouva T. mietti pitäisikö hänen kertoa miehelle olevansa sinkku. Ei, se ei olisi oikein hänen matkoilla olevaa puolisoaan kohtaan, hän tuumi ja päätti sen sijaan valehdella ikänsä.

Aamulla mies pyysi hänen puhelinnumeroaan. Rouva T. oli jo kirjoittamaisillaan sen huulipunalla peiliin, mutta ajatteli, ettei se olisi oikein hänen matkoilla olevaa puolisoaan kohtaan. Hän kirjoitti sen sijaan sisarensa puhelinnumeron.

Kaksi vuotta myöhemmin rouva T. ja hänen puolisonsa istuivat autossa matkalla rouva T:n sisaren ja tämän miellyttäväkäytöksiseltä näyttävän miehensä luo syömään pääsiäisateriaa. Rouva T. mietti, pitäisikö hänen kertoa miehelleen tuosta pääsiäisestä kaksi vuotta aiemmin, kun hän oli tavannut sisarensa miehen ensimmäisen kerran, mutta päätti sitten, ettei se olisi oikein hänen sisarensa puolisoa kohtaan.

Sitä paitsi hän oli saanut eteläisestä Saksasta tuliaiseksi suklaamunia.

Onko tämä punaviini lammasmarinoitua, rouva T kysäisi. Ei, se on yrttihöyrytetty kahdensadan asteen pakkasessa, rouva T:n sisaren mies vastasi.

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 6.

2005-03-23T16:01:00.000+02:00

Tämä on kuudes ja ensimmäinen viimeisen osan jälkeinen osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä osa 3, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 4. sekä Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 5. Lukeminen saattaa kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, vaikkakaan kaikki eivät välttämättä ole sitä mieltä.

Tähän mennessä tapahtunut: Ravintolamoguli Ensio P. Nassi on megafoniaan apunaan käyttäen onnistunut kohoamaan Brasilian keisariksi. Hän varustaa ennennäkemättömän sotalaivaston tarkoituksenaan vallata ravintolaketjunsa takaisin. Kasvihuoneilmiö on hävittänyt Suomen metsät kolmessakymmenessä vuodessa ja kaikkialla kasvaa basilikaa. Lentokoneen putoamispaikalta löytynyt vastasyntynyt poikalapsi Geir on osoittautunut suureksi kemialliseksi neroksi. Jo kahdeksanvuotiaana tohtorina hän kehitti menetelmän, jolla basilikasta voidaan jalostaa paperia sekä kännyköitä. Nobel-illallisella Ruotsin kuningatar Victoria kosii Geiriä. Annettuaan myöntävän vastauksen hän päättää pistäytyä miestenhuoneessa. Sieltä on kuitenkin paperi lopussa ja Geir myöhästyy jälkiruoan tarjoilusta.

Könönen katseli tyytyväisenä aikaansaannostaan. Kirveisiin erikoistunut blogi oli osoittautunut menestykseksi. Jo kolmenakymmenenä vuotena hän oli saanut kultaisen kuukkelin parhaana erikoisalablogina.

Könönen oli laajentanut blogiaan useaan otteeseen ja se oli jo suurempi kuin Sedis Blog. Uuteen lisäsiipeen oli rakennettu loistohotelli kaikkein vaativimpia asiakkaita varten. Suurin osa Könösen blogin kävijöistä saapui kuitenkin blogin taakse rakennetun elämyspuiston vuoksi. Sen tärkein vetonaula oli ehdottomasti puiston keskustassa sijaitseva nuotio, jossa paloi ikuinen tuli. Sen ympärillä kahdeksan suolapatsaaksi jähmettynyttä Business Opportunity Directoria istui edelleen samoissa asennoissa kuin tuona kohtalokkaana yönä kolmekymmentä vuotta sitten.

Könönen huomasi, että linnut olivat taas paskantaneet sivupalkkiin. Hän haki harjan vajasta, puhdisti sivupalkin ja meni sitten hakemaan lisää kahvia.

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 5.

2005-03-23T08:09:00.000+02:00

Tämä on viides ja viimeinen osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä osa 3. sekä Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 4. Lukeminen saattaa kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, vaikkakaan kaikki eivät välttämättä ole sitä mieltä.

Tähän mennessä tapahtunut: Ravintolamoguli Ensio P. Nassin ravintoloissa vallitseva anarkia on saatu taltutettua vaihtamalla kaurapuuro ainoaksi tarjoiltavaksi annokseksi. Henkilökunta viihtyy hyvin ja hymyilee toisilleen. Ridge kehittää basilika-basilika-voileivän sekä basilika-basilika-kurkkusaalaatin. Hän ei ole kuitenkaan näihin tyytyväinen. Unessa hän tapaa entisen Turo Taylorin myyntikouluttajan, joka on ryhtynyt tv-kokiksi. Aamulla Ridge huomaa osaavansa valmistaa basilika-basilika-basilikaa. Samaan aikaan lentokoneen putoamispaikan raunioista kuuluu lapsen itkua.

Maastoauto pysähtyi nuotion vierelle. Moottori sammutettiin. Business Opportunity Directorit nousivat seisomaan.

Maastoauton kuljettajan puoleinen ovi aukesi ja ulos astui tyylikkääseen mittatilauspukuun sonnustautunut hymyilevä mies.

- Iltaa, mies sanoi.

- Iltaa, Business Opportunity Directorit vastasivat yhteen ääneen.

- Istutaan alas, mies sanoi.

Kaikki istuivat. Tämän jälkeen keskustelu vaimeni taas mutinaksi. Ainakaan Könönen ei pystynyt saamaan selvää, mistä puhuttiin. Yhtäkkiä maastoautolla paikalle saapunut mies nousi seisomaan.

- Minulla on oikeus vapauttaa kaksi, hän sanoi.

Juuri sillä hetkellä Könönen näki parin sadan metrin päässä pölypilven. Sen aiheutti Turo Taylorin pukuun sonnustautunut mies, joka juoksi kovaa vauhtia kohti nuotiopaikkaa. Miehellä oli kirves kädessään.

Keskeytämme ohjelmamme ylimääräisen uutislähetyksen vuoksi. Basilika-basilika-basilika on voittanut kolmannen palkinnon Pirkka-tuotteiden kolmas palkinto -kisassa. Arvovaltainen raati kiitti erityisesti Basilika-basilika-basilikan raikkautta, pidätyskykyä sekä soveltuvutta asiakaspalvelutehtäviin. Yleisöllä on mahdollisuus allekirjoittaa onnitteluaddressi Akateemisen kirjakaupan kellarissa torstaista perjantaihin.

Blogiyrittäjä Könönen laahusti apeana takaisin bloginsa luo.

Jatkuu...

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 4.

2005-03-22T18:37:00.000+02:00

Tämä on neljäs osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2. sekä Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä osa 3. Lukeminen saattaa kannattaa aloittaa ensimmäisestä osasta, vaikkakaan kaikki eivät välttämättä ole sitä mieltä.

Tähän mennessä tapahtunut: Ridgen ystävä vuosien takaa tunnustaa olevansa postinkantaja. Ravintolamoguli Ensio P. Nassi leiriytyy Brasilian rannikolle. Kolmen vuoden kuluttua rantaan ajautuu laatikko, jossa on megafoni. Basilika valitaan Suomen kansalliskukaksi.

Blogiyrittäjä Könönen yritti pysytellä matalana. Ympärillä oleva hiekka tuntui vielä haalealta, vaikka yöilma oli jo viilentynyt päivän kuumuudesta. Nuotio oli noin 50 metrin päässä. Hän toivoi, etteivät tulen ympärillä istuvat Business Opportunity Directorit huomaisi häntä.

Könönen oli jo ollut menossa takaisin nukkumaan, kun hän oli yhtäkkiä kuullut kitaransoittoa. Katsoessaan suuntaan, josta ääni tuli, hän näki valon välkettä ehkä noin kilometrin päästä. Siellä paloi nuotio.

Könöseltä oli kestänyt lähes puoli tuntia päästä huomaamatta lähemmäs nuotiota. Loppumatkan hän oli ryöminyt. Enimmän aikaa Business Opportunity Directorit tuijottivat vaiteliaina tuleen. Välillä joku avasi suunsa, mutta puhui niin hiljaa, että Könösen korviin kantautui pelkkää muminaa. Muut mumisivat vastaukseksi ja taas oli hiljaista.

Jonkun ajan kuluttua mumina alkoi lisääntyä. Könösestä tuntui aivan kuin tulen ympärillä keskustelevat ihmiset olisivat olleet kiihdyksissä jostain. Äänenpainokin kasvoi ja Könönen saattoi selvästi erottaa yksittäisiä sanoja muminan seasta. Äkkiä yksi naisista huusi kirkkaalla ja kuuluvalla äänellä: mitä Juhana tekisi!

Tämä aiheutti välittömän muutoksen muminan sävyssä. Nyt se oli innostunutta, jopa vapautunutta. Välillä joku taas soitti kitaraa. Nauruakin kuului. Yhtäkkiä sama mies, joka oli aiemmin puhunut Könösen kanssa nousi seisomaan ja osoitti kädellään aavikolle. Puolen kilometrin päässä näkyivät maastoauton valot. Se ajoi suoraan kohti nuotiota.

Jatkuu...

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 3.

2005-03-22T07:48:00.000+02:00

Tämä on kolmas osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet osat Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä sekä Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2.

Tähän mennessä tapahtunut: Ravintolamoguli Ensio P. Nassin ravintolat ovat anarkian tilassa, koska hän itse on kateissa. Kokki vittuilee tarjoilijalle, tarjoilija vittuilee asiakkaille eivätkä asiakkaat syö lautastaan tyhjäksi. Samaan aikaan Ridge ja ystävä vuosien takaa palaavat ajelulta. He näkevät koko naapuruston tuhoutuneen lentokoneen maahansyöksyssä. Ridge ryntää tutkimaan basilikantaimiaan. Ne ovat kaikki tuhoutuneet yhtä lukuunottamatta.

Könönen päätti mennä nukkumaan. Business Opportunity Directorit olivat ryhtyneet töihin eivätkä enää edes huomanneet Könösen läsnäoloa. Molemmat ryhmät olivat laatineet suunnitelmiaan jo tuntikausia. Huuto ja mekastus oli välillä ollut korviasärkevää. Nyt meteli oli hieman laantunut. Ilmeisesti ryhmät olivat edistyneet. Toinen ryhmä oli jäänyt ruokasaliin, mutta toinen oli siirtynyt blogin takapihalle.

Ennen nukahtamistaan Könönen ajatteli puutarhakeinua. Sellaisen hän vielä hankkisi...

Yöllä Könönen säpsähti hereille. Hän hapuili kelloaan yöpöydältä. Seitsemäntoista yli kolme. Blogissa oli hiirenhiljaista.

Könönen laskeutui alakertaan ja meni ruokasalin ovelle. Ovi oli raollaan. Sisällä paloi valo, mutta ääntäkään ei kuulunut. Könönen vilkaisi sisälle. Ruokasali oli tyhjä.

Könönen astui blogin takapihalle. Toinenkin ryhmä oli hävinnyt. Blogistanin yössä kuului vain heinäsirkkojen siritys.

Könönen yritti katsella ja kuunnella ympärilleen, mutta ei havainnut jälkeäkään kummastakaan ryhmästä. Sen sijaan halkovajan ovi oli raollaan. Könönen suuntasi askeleensa sinne.

Vajan ovi narisi avautuessaan. Könönen katsoi ympärilleen ja kauhistui.

Kahdeksan kirvestä puuttui!

Jatkuu...

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä, osa 2.

2005-03-21T14:30:00.000+02:00

Tämä on toinen osa blogiyrittäjä Könösen hikisestä iltapäivästä kertovassa sarjassa Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä. Aiemmin ilmestyneen osan Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä voit lukea täältä.

Tähän mennessä tapahtunut: Ravintolamoguli Ensio P. Nassi kuulee vaimonsa pettäneen häntä postinkantajan kanssa. Kostoksi Nassi päättää lähteä risteilylle. Matkalla satamaan taksi kaapataan ja Nassi menettää tajuntansa. Kolmen viikon kuluttua hän herää Brasilian rannikolla palavasta rahtialuksesta. Nassi onnistuu hyppäämään reelingin yli ja uimaan maihin. Tästä tietämättömänä rouva Nassi on alkanut odottaa postinkantajan lasta. Naapurin Ridge istuttaa basilikaa, juuri kun ovikello soi. Siellä on ystävä vuosien takaa. Hän pyytää Ridgeä ajelulle. Puoli tuntia myöhemmin matkustajalentokone putoaa Ridgen talon päälle. Rouva Nassi ja postinkantaja kuolevat. Tai siltä ainakin näyttää.

Blogiyrittäjä Könönen valitsi käyntikortissa olevan numeron. Hän antoi puhelimen soida. Kukaan ei vastannut. Könönen odotti ja sulki sitten puhelimen. Saman tien, kun Könönen oli laskenut luurin alas, puhelin pirahti.

- Könösen Blogi ja Hoito, toimitusjohtaja Könönen puhelimessa.

- Täällä kirj... sisällöntuottaja Seppälä. Tarvitsetteko sisällöntuottajaa blogiinne?

- Enpä oikein usko. Kävijöitä minä kaipaisin.

- Mutta onnistunut sisältö voisi houkutella kävijöitä blogiinne.

- Tuskinpa. Sitä paitsi, ei minulla oikein ole nyt varaakaan palkata henkilökuntaa.

- Voisin työskennellä ilmaiseksi, jos vain saan työni ohessa hieman mainostaa kirjojani blogissanne.

- Enpä oikein tiedä. Blogini on täynnä näkymättömiä mainoksia eikä sinne mahdu yhtään enempää. Kiitos soitostanne.

Könönen sulki jälleen puhelimen. Samassa hän kuuli kuinka pihaan ajoi auto. Könönen astui ulos. Tila-autosta purkautui kahdeksan henkilöä.

- Tekö soititte, kuljettajan paikalta noussut mies kysyi.

- Anteeksi, nyt en ymmärrä.

- Soititte käyntikortissa olevaan numeroon. Business Opportunity Director. Tarvitsette apuamme, mies sanoi katsellen Könösen blogia.

- Mutta kukaan ei vastannut puhelimeen.

- Aivan. Me voimme kaksinkertaistaa liikevaihtonne viidessä vuodessa. Miltä kuulostaa.

- Liikevaihtoni taitaa olla tällä hetkellä kymmenen senttiä.

- Tiedän. Kuten huomaatte, olemme tehneet hieman ennakkotutkimusta blogistanne. Sopiiko, että ryhdymme hommiin. Tarvitsemme kabinetin, fläppitaulun ja tusseja sekä paljon kahvia.

- Fläppitaulua ei ole eikä kabinettia, mutta voitte mennä tuonne ruokasaliin. Ei sinne kuitenkaan asiakkaita eksy. Pistän kahvia tulemaan.

- Mainiota. Jakaannumme kahteen ryhmään. Paiskimme töitä kelloon katsomatta. Toinen ryhmä nukkuu viiden tunnin yöunet ja toinen ryhmä ei nuku lainkaan. Aamulla esittelemme teille ryhmien tuotokset.

Jatkuu...

Blogiyrittäjä Könösen hikinen iltapäivä

2005-03-21T09:22:00.000+02:00

Blogiyrittäjä Könönen haukotteli ja oikoi kivistäviä jäseniään. Edellisiltana oli mennyt pitkään blogin vuotavaa peltikattoa korjatessa. Könönen uskoi tukkineensa pahimmat vuotokohdat, mutta pelkäsi, että kunnon rankkasateella ämpäreitä taas tarvittaisiin.

Uusi päivä Blogistanissa oli alkamassa. Könönen hapuili kahvia kuppiinsa ja astui ovesta bloginsa etupihalle. Autiota. Ei yhtään asiakasta. Könönen tarkisti kävijätilastoistaan, että viime yönä oli pari asiakasta käynyt automaatilla. Mitähän nekin olivat olleet vailla. Toinen näköjään oli eksynyt Googlesta hakusanoilla Juhana Helmenkalastaja.

Könönen vilkaisi bloginsa sivupalkkia. Linnut olivat taas paskantaneet siihen. Könönen huokaisi ja haki harjan vajasta.

Saatuaan sivupalkin puhtaaksi Könönen haki lisää kahvia ja ryhtyi mielipuuhaansa. Hän istahti bloginsa portaille ja alkoi kiikaroida ympäröivää blogiskeneä. Tuolla näytti menevän joku lukija kovaa vauhtia määrätietoisin liikkein. No se ei tänne eksy, Könönen mietti.

Entäs tuolla. Joku potentiaalinen asiakas siellä harhaili. Selvästi lukemisen tarpeessa. Tuleekohan se tänne. No ei tullut. Meni Sedis Blogiin.

Perhana, Sedis vie kaikki asiakkaat, Könönen tuskaili.

Pari kuukautta aiemmin Könönen oli mielestään tehnyt elämänsä kaupat ostaessaan blogin lipevältä välittäjältä. Vaikka Könönen tiesi, ettei todellisuus täysin vastaisi välittäjän maalailemaa auvoisaa kuvaa tuhansista ja taas tuhansista asiakkaista, joiden virta valuisi lakkaamatta Könösen blogiin, oli liiketoiminnan täydellinen jämähtäminen alkuinnostuksen jälkeen paha pettymys. Blogi tuntui olevan täydellisen sivussa kaikista valtavirroista. Suurin osa asiakkaista kiersi sen kaukaa. Vain jotkut uteliaat eksyivät silloin tällöin paikalle, mutta harvoin tulivat toista kertaa.

Näkymättömät mainokset, joiden esityssopimusta sama välittäjä oli sujuvasti suositellut, eivät tuottaneet edes sen vertaa, mitä niiden pystyttäminen blogiin strategisille paikoille oli tullut maksamaan.

Aurinko paistoi, kahvi jäähtyi kupissa ja blogiyrittäjä Könösen mieli oli musta.

Ei perhana, nyt saa riittää, Könönen tuumi ja päätti hakea haulikkonsa.

Könönen nousi ja meni sisälle blogiinsa. Asekaappi oli lukossa, mutta Könönen muisti nähneensä sen avaimen eteisen lipaston ylälaatikossa. Hän vetäisi laatikon auki.

Mitä perkelettä, Könönen ihmetteli. Laatikossa ei ollut avainta. Sen sijaan se oli täynnä käyntikortteja. Könönen poimi yhden käteensä. Business Opportunity Director -tittelin lisäksi kortissa oli kahdeksan eri nimeä sekä puhelinnumero. Könönen selaili kortteja. Kaikissa oli sama teksti.

Könönen mietti kuumeisesti. Kuka oli täyttänyt lipaston käyntikorteillaan ja mihin asekaapin avain oli hävinnyt.

Jatkuu...

Aikamatkameemi

2005-03-17T20:31:00.000+02:00

- Terve, Pythagoras! Mitäs äijä.

- Ah, Arkhimedes. Mitäpä tässä. Sain juuri suhteellisuusteoriani valmiiksi.

- Minkä?

- Suhteellisuusteorian. Pyrin siinä selittämään, miten siirrytään tasaisella nopeudella suoraviivaisesti liikkuvasta koordinaatistosta toiseen. Teoriani perusoletus on, että valon nopeudella on sama arvo kaikissa tällaisissa koordinaatistoissa.

- Äh, tuollaisiako sinä nykyään väsäät täällä kopperossasi yökaudet?

- Eikä siinä vielä kaikki. Sain juuri teoriastani laajennettua yleisen suhteellisuusteorian, joka kuvaa, miten massa aiheuttaa ympärillä olevan avaruuden kaareutumisen. Avaruuden kaarevuus puolestaan määrää, miten kappaleet liikkuvat avaruudessa.

- Mikä hiton avaruus. Miksi et keksisi jotain hyödyllistä, kuten minä.

- No mitäs sinä olet keksinyt?

- Viime viikolla esimerkiksi sain loisto-oivalluksen. Tiedäthän, että jos piripintaan täytettyyn kylpyammeeseen istahtaa, suurin osa vedestä valuu lattialle. Siinä onkin palvelusväellä luuttuamista.

- Auttaisiko lattiakaivo?

- Ja mikäs se sitten on?

- Sinähän voisit vaikka keksiä sellaisen.

- Toisinaan sinä olet mielestäni rasittava, Pythagoras. Jaahah, kukas tuo pikkupoika on.

- Ai, se on naapurin Albert. Hän käy ostamassa minulle satamasta merianturaa ja saa vaivan palkaksi muutaman drakman. Itse en oikein ehtisi.

- Täs nää fisut ois, herra Pythagoras.

- Kiitos, Albert. Istupa siihen toviksi niin etsin rahapussini. Lue vaikka jotain sillä aikaa. Hetkinen, täytyypä miettiä. Mihinkäs ihmeeseen minä olen kukkaroni laittanut. Otatko muuten kahvia, Arkhimedes.

- Enpä tiedä. Täällä antiikin Kreikassa on niin pahuksen kuuma, ettei kahvi oikein sovi minulle. Mieluiten menisin viileään kylpyyn.

- No se ei käy päinsä, sillä minulla ei ole kylpyammetta. Ai tässähän tämä kukkaro onkin. No, mihinkäs se Albert katosi.

- Taisi mennä puutarhaan lukemaan kirjoittamiasi haihatuksia.

- Voi ei. Unohdin varoittaa häntä. Se pahuksen poika on niin utelias ja työntää nokkansa joka paikkaan. Albert, älä vaan...!

- Myrsky ja mylväys! Mikä jysäys se oli? Kuului puutarhasta.

- Tuhannen tulimmaista. Albert käynnisti avaruusrakettini ja ampaisi taivaalle.

- Avaruus minkä? Käske poika takaisin alas. Loukkaa vielä itsensä ja sinä joudut vaikeuksiin.

- Sitä ei voi pysäyttää. Tämä on järkyttävää. Laskujeni mukaan raketti saapuu takaisin maahan vasta vuonna 1905, mutta koska se kulkee lähes valon nopeudella, Albert on vasta 26-vuotias, kun hän palaa.

- Minusta tuntuu, Pythagoras, että sinä olet syönyt taas joitain sieniä.

Via Marginaali.

Kuuluttajan kommentit osuvat vihdoin tuulettimeen

2005-03-11T10:29:00.000+02:00

Minusta on mukavaa kirjoitella kaiken maailman asioita muiden ihmisten blogeihin.

Ei tarvitse pelästyä. En ole saanut Veijo Bloggerilta yleisavaimia blogeihinne. Tarkoitan blogien kommenttiosastoa. [Itse asiassa minulla kyllä on ne Veijon yleisavaimet, mutta en varsinaisesti saanut niitä häneltä.]

Toisten blogeihin kirjoittaminen on niin mukavaa, etten ole muutamaan päivään edes vaivautunut päivittämään omaa blogiani. Sitä paitsi uskoisin, että muutaman oikein valitun blogin kommenttiosaston avulla, ajatukseni saavat paljon laajemman yleisön kuin omassa blogissani, jota lukee se yksi tyyppi, jonka nimeä en nyt muista.

Koska kevät on jo pitkällä, ajattelin alkaa raportoimaan luontohavainnoistani. Ne varmaankin kiinnostavat toisten blogien lukijoita. Olen tehnyt luontohavaintoja varsin pitkään. Eilen esimerkiksi ajoin autollani merikotkan pesän yli (vahingossa) ja toissapäivänä näin metsässä joitain villieläimiä, joilla oli turkikset (Tai ehkä ne olivat kotieläimiä, koska kenellä villieläimellä olisi varaa ostaa itselleen turkki) ja juuri nyt ilman lämpötila ulkona on -7,5 astetta.

Huomaatteko miten sujuvasti luettelin havaintojani. Mielestäni tuo lämpötilatietojen yhdistäminen havaintoihin antaa niille jotenkin eksaktin, etten sanoisi jopa tieteellisen leiman.

Suuntasin kohti Sellistin blogia valmiina kertomaan kaikille havainnoistani. (Ihan pienenä vihjeenä voin sanoa, että näin keväisin kannattaa tarkkailla kivien elämää). The blog you were looking for was not found oli lakoninen ilmoitus ruudulla.

Noh, Sellisti on varmaan taas tappanut itsensä. Ei mitään sen vakavampaa, tuumin itsekseni ja suuntasin kohti Kauraseksiä. Sama juttu. Nyt huolestuin toden teolla.

Kävin läpi joukon muita blogeja, joihin kaikkiin minulla olisi ollut asiaa. The blog you were looking for was not found, Blogger tervehti minua yhtä iloisesti kaikkialla.

Tämän on pakko olla Ainailonan syytä, tuumin itsekseni. Se on taatusti aiheuttanut jonkin katastrofin yrittäessään asentaa kommentointisysteemiä omaan blogiinsa. Ehkä Bolgerin kommenttisysteemistä on palanut sulake. Onkohan se mahdollista? Voisiko kyseessä olla luontohavainto?

Päätin ottaa tilanteen rauhallisesti. Missään tapauksessa en saisi mennä paniikkiin. Join pullollisen viskiä ja totesin siinä sivussa, ettei tilanne oikeastaan näytäkään niin pahalta. Voisin aina kirjoittaa kommenttini omaan blogiini. Mitä kauemmin asiaa pohdin ja mitä enemmän viskipulloja availin, tulin siihen tulokseen, että omaan blogiin kirjoittaminen ei ole lainkaan niin huono idea.

Hahmottelin suunnitelmani maailman parantamiseksi

Tee luontohavaintoja
Raportoi niistä omaan blogiisi

Kolmatta kohtaa en keksinyt millään. Ajattelin sen tulevan itsestään mieleeni, kunhan en menisi paniikkiin. Huomasin avanneeni jo kolmannen viskipullon. Vilkaisin suunnitelmiani.

Havainnoi blogeja
Raportoi luontoon

Kolmas kohta puuttui edelleen. Päätin etten menisi paniikkiin ja avasin neljännen viskipullon.

Osta lisää viskiä
Katso blogia

Eihän tämä ole mikään suunnitelma. Tämähän on kauppalista.

Etsi lista
Etsi blogi
Etsi luonto

No nyt alkaa näyttämään jo paremmalta. Kaikissa hyvissä suunnitelmissa on aina vähintään kolme kohtaa. Itse asiassa kahden kohdan suunnitelma ei ole edes suunnitelma vaan korkeintaan kauppalista...

Tajusin juuri, ettei minulla ole mitään tähdellistä sanottavaa. Pahoittelen, että jouduitte lukemaan tämän täältä. PA:n tai Piirikunnan kommenttiosastolla tämä teksti olisi vaikuttanut huikaisevan älylliseltä.

Ai niin Sellisti, jätin sulle viestin Schizo-Jannen kommentteihin.

Appelsiinissa asuva keskikokoinen mies

2005-03-07T19:33:00.000+02:00

Ainoastaan yksi edellisen kirpputorikirjoituksen myyntiartikkeleista meni kaupaksi, tosin kolmeen kertaan. Päätin kuitenkin etsiä lisää myytävää. Uskoisin, että tässä tapauksessa määrä muodostuu laatua tärkeämmäksi.

Eteisessäni on suuri kaappi, jossa muistin olevan ainakin yhden suuren maatalousnäyttelyaiheisen romaanin käsikirjoituksen. Kenties siellä olisi muutakin. Paha kyllä, ovi oli jumissa ja kun yritin lapiolla, levisi koko kaappi eteisen lattialle sisältöineen päivineen.

Niin että näistä olisi nyt hyvä päästä eroon. Tai jotain.

1. Appelsiinissa asuva keskikokoinen mies

Appelsiinissa asuva keskikokoinen mies sai usein kuulla asunnostaan.

- Eikö se ole vähän epämukavan ahdas ja kostea, oli ihmisillä tapana kysyä.

- Vain jos ei pukeudu kumipukuun, miehellä oli tapana vastata ja katsoa kysyjää, kuin vähä-älyistä.

Todellisuudessa miestä kismitti kovasti appelsiinissa asuminen.

Toisena aamuna tämän tarinan alkamisesta laskien mies sai vihdoin tarpeekseen. Hän tarttui puhelimeensa ja näpytteli numeron.

Mitään ei tapahtunut.

Mies näpytteli numeron uudelleen, mutta muisti sitten, että hänellä oli käytössään puhelinmalli, jossa numerot valittiin numerolevyä kiertämällä. Itse asiassa suurimmalla osalla ihmisistä oli sellainen puhelinmalli, koska tämä tarina kertoo menneistä ajoista. Sillä ei kuitenkaan ole mainittavampaa merkitystä ja lopulta mies onnistui valitsemaan oikean numeron.

- Helmenkalastajalla, Juhana Helmenkalastaja puhelimessa.

Mies selitti ongelmansa ja Helmenkalastaja lupasi auttaa.

Kaksi viikkoa myöhemmin appelsiini, jossa mies asui, oli paisunut kymmenkerroksisen kerrostalon kokoiseksi eikä mieskään ollut enää mikään keskikokoinen. Ihmiset tulivat pitkienkin matkojen takaa katsomaan appelsiinia. Tämä oli hyvä, koska Helmenkalastaja oli myynyt appelsiinin kyljet täyteen mainoksia. Mies oli tyytyväinen elämäänsä.

Seuraavana aamuna kaikki kuitenkin muuttui. Horisonttiin oli ilmestynyt toinen appelsiini. Eikä mikä tahansa appelsiini. Se oli vuoren kokoinen.

2. Tämä blogi on liian pieni meille kahdelle, tarkoitan kolmelle

Usein kirjoitan blogiani yön pimeinä tunteina. Aloitin bloggaamisen talvella ja joku aika sitten oivalsin, että pian on kevät ja sen jälkeen tulee kesä ja sitten tulee syksy ja sen jälkeen taas talvi. Mutta ennen talvea ja syksyä siis on kesä ja silloin yön pimeitä tunteja ei varsinaisesti ole.

Juuri sillä hetkellä talonmies kumautti minua lapiolla.

3. Murusia sohvalla

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun istuskelin kommenttiosastoni sohvalla ystäväni Kauran kanssa. Kaura muisti kuitenkin, että hänen pitää lähteä kotiinsa syömään erilaisia allergiaa aiheuttamattomia ruoka-aineita (kuten jaloviinaa) ja hävisi varoittamatta kuin joku olisi kytkenyt töpselin irti. Samassa kuulin kummaa ääntelyä ovelta. Vanhoihin autonromuihin kietoutunut hahmo kysyi: Haluatko kaurakeksiä? Koska olin kuitenkin vielä hieman häkeltynyt Kauran katoamisesta, kuulin kysymyksen muodossa: Haluatko, Kaura, seksiä?

Ajattelin ensin ilmoittaa, etten ole Kaura, mutta tulin toisiin ajatuksiin. Mikäpä siinä, vastasin.

Siitä alkoivat elämäni parhaat kolme viikkoa.

4. Letkun varressa

Me palomiehet emme turhista valita. Meille saa heittää palavia kattotiiliä niskaan ja puhaltaa savua silmille ja me vain myhäilemme. Mutta annas olla, kun on todellista syytä valittaa. Silloin emme säästele. Niin kuin kävi tässä Liimataisen tapauksessa.

Alipalomies Liimatainen nimittäin pitää tapanaan kuivatella märkiä sukkiaan paloauton ilmansuodattimen päällä. Siinä on sopivan lämmintä, mutta sukat eivät kuitenkaan syty palamaan.

Viime viikolla tuli hälytys Herttoniemeen, missä lentokonetehdas oli syttynyt palamaan varomattoman ohikulkijan sikarinstumpista.

Siinä päästeltiin ainakin sataaviittäkymppiä Itäväylää, kun yhtäkkiä sanoinkuvaamaton lemu levisi paloauton ohjaamoon. Liimataisen sukat olivat jotenkin sujahtaneet ilmansuodattimeen ja niiden aromit levisivät ilmanvaihtojärjestelmään. Liimatainen ei ollut pessyt sukkiaan kahdeksaan kuukauteen, joten haju oli aika lailla sietämätön.

Taavitsainen, joka toimi kujettajana sillä kertaa, sai juuri ja juuri auton pysäytettyä pientareelle, ennen kuin ryntäsi pusikkoon oksentamaan. Kaikki me jouduimme vähän puhaltamaan henkeä penkalla, paitsi Liimatainen, joka kääri sätkää ja näytti hapanta naamaa. Puoli tuntia siinä taisi kulua. Lentokonetehdas paloi maan tasalle.

Koska meillä on nykyään tulospalkkaus, ylipalopäällikkö pidätti meiltä jokaiselta kahden kuukauden palkan paitsi Liimataiselta, jolta alipalomiehenä otettiin vain viikon palkka.

Far infrared saunas

2005-03-06T11:57:00.000+02:00

Aina avannosta noustessani huomaan heidät. Katsojat. Vaiteliaina he tuijottavat minua. Kun tartun pyyhkeeseeni, sadat silmäparit seuraavat jokaista liikettäni. Astelen pikkuhiljaa kohti saunan lämpöä ja tunnen heidän katseensa selässäni. Sanaakaan ei sanota.

Paitsi tänään. Hiljaisuuden rikkoi nuori tyttö, joka kuin anteeksipyytäen esitti vaimean kysymyksen: Mitkä ovat suosikkiblogejasi?

Vaikka seuraan kymmeniä toinen toistaan kiinnostavampia blogeja, vain Far Infrared Saunas on pystynyt liikuttamaan sieluni syvyyksiä. Kunpa joskus itsekin voisin pysytellä yhtä tiukasti aiheessa.

Sisäinen pulkkamäkeni

2005-03-05T21:03:00.000+02:00

Matkapuhelinluuri ehdotti kirpputoria, jossa voisi myydä kanssabloggaajilleen vähän käytetyt juttuideat ja -aihiot. Tämä on loistava idea. Asuntoni on täynnä paperilapuille luonnosteltuja ideoita, joilla ei ainakaan minulle ole käyttöä ja olisihan nämä ihan kiva johonkin työntää, koska Afrikan lapset näkevät nälkää, jos viskaan ne vaan roskikseen.

1. Sisäinen pulkkamäkeni

Näin kevään korvalla yksi jos toinenkin kokee tarpeelliseksi jakaa kokemuksensa mäenlaskusta lukijoidensa kanssa. Minun tilanteeni on toinen. Sielussani on valtaisa, osittain jäinen alamäki, jota joudun laskemaan päivittäin. Mäki on niin jyrkkä, ettei aurinko koskaan paista siihen, joten se pysyy laskukunnossa kesät, talvet. Joskus lasken mäkeä liukurilla, toisinaan pulkalla, välillä isoäitini jäätyneellä ruumiilla. Joka kerran vauhtini kiihtyy sellaisiin mittoihin, että menetän täysin ohjauskykyni ja syöksyn päistikkaa alas jyrkännettä, jonka alla odottaa teräväreunaisista kivistä koostuva louhikko.

Aiemmin nautin kovasti laskemisesta, mutta vuosien ja kilojen kerryttyä, peppuni ei enää jaksa ottaa kaikkia iskuja vastaan...

No niin. Tällainen idea. Kuka ostaa. Voisin kuvitella, että varsinkin Vt voisi saada tästä paljonkin irti lisäämällä joitain eksoottisia paikkoja, joita hän matkoillaan on kolunnut. Esimerkiksi Venezuela sopisi hienosti tähän tunnelmaan.

2. Venäjän ulkoministeriö ja jatkosota

Venäjän ulkoministeriö arvosteli presidentti Tarja Halosen Ranskassa pitämää puhetta, jossa hän nimitti jatkosotaa Suomen käymäksi erillissodaksi. Venäjän ulkoministeriön mukaan Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen eikä historiankirjoitusta ole tältä osin syytä muuttaa.

Erityisesti venäläisiä on närkästyttänyt Halosen maininta siitä, että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää. Venäjän ulkoministeriön mielestä luku on suuresti liioiteltu. Yksi suomalainen vastaa korkeintaan kahdeksaa ryssää ja Halosen olisi pitänyt muuttaa Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta lainattu vitsinsä Entäs kun tulee se yhdestoista muotoon Entäs kun tulee se yhdeksäs.

Tämä on maannut pöytälaatikossani jo joulusta asti enkä keksi siihen jatkoa. Joku vois yrittää.

3. Vahingossa julkaistut uutiset

Ruotsin televisio julisti paavin kuolleeksi. Vaikka kyse on valitettavasta erehdyksestä, nykyaikainen koventunut uutiskilpailu vaatii, että uutispäällikön on koko ajan oltava sormi napilla valmiina julkaisemaan valmiiksi kirjoitettuja uutisia odotettavissa olevista uutisista. Tekevälle sattuu, ja historia tulee vielä osoittamaan, että uutinen paavin kuolemasta oli täysin oikea, joskin ennenaikainen.

Muita valmiiksi kirjoitetettuja uutisaiheitamme ovat muun muassa

Takatalvi yllätti autoilijat

Runsas lumentulo pääkaupunkiseudulla suisti lukuisat jo kesärenkaisiin vaihtaneet työmatka-autoilijat peltikolareihin.

Juhannuksen paluuliikenne alkoi rauhallisesti

Runsas hukkuneiden määrä on johtanut siihen, että osa juhannusviinoista on edelleen juomatta, joten monen perheen kotiinpaluu juhannuksenviettopaikasta on viivästynyt.

Liukas keli yllätti autoilijat

Runsas lumentulo pääkaupunkiseudulla suisti lukuisat vielä kesärenkailla ajelevat työmatka-autoilijat peltikolareihin.

Uusi blogilista valmistui - melkein

Vielä toistaiseksi koekäytössä oleva blogilista.fi -palvelu valmistuu lähiaikoina. Tammikuussa 2005 muuton uuteen osoitteeseen aloittanut blogilista on jo edennyt betatestausvaiheeseen.

4. Minä ja alkoholismini

Aina alkon lakon uhatessa, koen vastustamatonta tarvetta rynnätä pakettiautollani lähialkoon ja hamstrata viinaa niin että tuntuu. Ja tuntuuhan se. Viime kerrallakin kylkeni oli aivan mustelmilla, koska eräs vanhempi rouvashenkilö hakkasi minua sateenvarjollaan lakkaamatta viiden minuutin ajan. Ja vain sen vuoksi, että myymälän oven eteen pysäköity autoni esti häntä ajamaan rollaattorillaan ostoksille.

Kenen tarvitsee ajaa rollaattorilla viinakauppaan?

Ajattelin, että tästä voisi jatkaa sujuvasti esittelemään erilaisia drinkkejä, joita pakettiautollisesta viinaa voi valmistaa. Yhdistelmiä on luultavasti kymmeniä ellei satoja, joten postauksesta saa halutessaan todella pitkän.

5. Uusia blogeja

Tämä on mielestäni uraauurtava ja jopa vallankumouksellinen idea. Otetaan joukko uusia blogeja blogilistan uutuuslistalta ja arvostellaan ne. Aika käsittämätöntä, ettei kukaan ole vielä keksinyt tätä toteuttaa.

Tässä nämä ensimmäiset. Menen kohta kellariin kaivelemaan lisää. En viitsinyt laittaa noihin hintoja, joten myyn ne huutokaupalla eniten tarjoavalle. Tai no... myyn ne, jos joku tarjoaa jotain. Tai no... ei ole pakko tarjota mitään.

Tärkeää ihmisoikeusasiaa

2005-03-03T22:22:00.000+02:00

Pro Karelia yhdistys on julkaissut kirjan, jossa esitetään yksityiskohtainen suunnitelma Karjalan luovutettujen alueiden palauttamiseksi sekä sotakorvausten takaisinmaksamiseksi. Kirjassa arvioidaan, että nykyisin alueilla asuvista 400 000 venäläisestä noin 250 000 jäisi asumaan alueelle. Heille voitaisiin myöntää muun muassa ihmisoikeudet.

Koska kirjan kirjoittaja maisteri Veikko Saksi ei ole kovinkaan älykäs henkilö, häneltä on jäänyt huomaamatta omaan suunnitelmaansa sisältyvä nerokas liikeidea, jonka pyrin tässä irroittamaan asiayhteydestään ja tarjoamaan jalostettavaksi vapaaseen käyttöön esimerkiksi Suomen valtiolle. Kertyneillä tuloilla voitaisiin ostaa koko Itä-Karjala aina Ensosta Uraliin.

Ihmisoikeuksien myöntäminen voisi nimittäin olla aivan loistava bisnes. Kukaan ei ole vielä keksinyt ryhtyä rahastamaan idealla, vaikka potentiaalisia ihmisoikeuksien ostajia on maailmassa yli kuusi miljardia.

Ensinnäkin valtio voisi perustaa webbisaitin www.ihmisoikeuskauppa.com, jossa kuka tahansa luottokortin omistava henkilö voisi hankkia itselleen ja perheenjäsenilleen ihmisoikeudet. Sopivaa summaa vastaan asiakas voisi tulostaa virallisen näköisen ihmisoikeustodistuksen viralliselle paperille, epäviralliselle paperille tai mille tahansa paperille, joka tulostimessa sattuisi olemaan.

Sopiva hinta ihmisoikeudelle voisi olla... Hetkinen lasketaanpa. Maisteri Veikko Saksi arvioi, että sotakorvaussumma nykyrahaksi muutettuna olisi neljä miljardia euroa, mutta kansantaloudellisena rasitteena sen hinta olisi noin 30 miljardia euroa. Tätä summaa vastaan siis myönnettäisiin 250 000 ihmisoikeutta eli yhden ihmisoikeuden hinnaksi tulisi siis 120 000 euroa. Se on kyllä aika iso summa ja sillä saa esimerkiksi ihan mukavan auton, mutta toisaalta mitä tekee autolla, jolleivat ihmisoikeusasiat ole omalta kohdalta kunnossa.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla olisi kioski, josta välilaskun tehneet lentomatkustajat voisivat ostaa itselleen Suomen valtion myöntämät viralliset ihmisoikeudet. Tämä toisi valuuttatuloja ja työpaikkoja Vantaalle ja Suomen maine maana, jossa ihmisoikeudet ovat reilusti kaupan, leviäisi pian kaikkialle maailmaan.

Köyhemmille ihmisille voitaisiin myydä ihmisoikeuksia osamaksulla tai vuosilisenssillä, joka olisi syytä uusia vuosittain. Muuten saattaisi uhata tilanne, että ihmisoikeudet menisivät pois voimasta, juuri kun olisi lomamatkalla jossakin viehättävässä diktatuurimaassa ja sekös olisi epämukavaa. Siinä teloituskomppanian edessä seistessä vieruskaveri yhtäkkiä kohottaisi kättään ja sanoisi anteeksi, mutta minulla olisi tällainen ja kaivaisi oman ihmisoikeustodistuksen esiin ja pääsisi pois teloitusrivistä. Kyllä siinä hiukan harmittaisi, että olisi se viimeinen osamaksu jäänyt maksamatta.

Ja jos nyt tosiaan jollain olisi sellainen tilanne, ettei sitä rahaa löytyisi tarpeeksi, niin Suomen valtio voisi tulla asiassa sen verran vastaan, että esimerkiksi toisen munuaisen luovuttamalla saisi ihmisoikeudet ainakin pariksi vuodeksi.

Voimakas ihmisoikeuskauppa synnyttäisi luonnollisesti myös paljon uusia ihmisoikeusjärjestöjä, joista osa olisi ihmisoikeuskaupan puolesta ja osa vastaan. Yhteistä näille molemmille järjestöille olisi, että ne järjestäisivät koko ajan uusia mielenosoituksia Suomessa. Tämä taas synnyttäisi kokonaisen mielenosoituselinkeinon, joka työllistäisi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Helsinki olisi täynnä mielenosoitusmyymälöitä, joissa myytäisiin kommandopipoja, banderolleja, barrikaadeja ja mitä kaikkea vaan voi mielenosoituksissa tarvita.

Oikein todella maksukykyisille asiakkaille voitaisiin myydä yli-ihmisoikeuksia, joilla saisi esimerkiksi ajaa ylinopeutta täysin laillisesti ja vieläpä kännissä. Jos jäisi kiinni vaikka myymälävarkaudesta niin poliisit vaan taputtelisivat olkapäälle ja lotossa saisi laittaa kuponkiin kymmenen rastia normaalilla hinnalla.

Ihmisoikeuksien kauppa nousisi nopeasti merkittävimmäksi teollisuudenalaksi Suomessa. Kaiken maailman mainostoimistot joutuisivat yötä päivää rakentelemaan kamppiksia, joilla yhä uusia ihmisoikeuksia saataisiin kaupaksi. Saisimme nauttia toinen toistaan nerokkaammista sloganeista kuten Ole ihmisiksi - vain 99 euroa päivä tai Tunnetko tutun hajun sen? Ostin ihmisoikeuden.

Parasta kuitenkin olisi, että koska valtio ottaisi kaikista myydyistä ihmisoikeuksista 22 prosentin arvonlisäveron, perintövero voitaisiin vihdoin lakkauttaa.

Martti ja muut

2005-03-03T09:49:00.000+02:00

Silloin tällöin ihminen kaipaa vaihtelua ja uusia haasteita elämäänsä. Joku aloittaa uuden harrastuksen, joku toinen taas vaihtaa lääkitystään. Minä tutkin uusia blogeja.

Uudessa blogilistassa on kätevä ominaisuus Uusia blogeja-linkki, jonka takaa löytyvät viimeisen viikon aikana lisätyt blogit. Kuten Vt jo aiemmin on kertonut, uusien blogien lisääminen on niin helppoa, että listalla on koko ajan kymmeniä uusia blogeja. Onneksi Sami käy joka päivä lukemassa uudet blogit ja lihavoi parhaat niistä.

Koska Sami ei kuitenkaan ehdi kirjoittamaan blogeista arvioita, päätin laatia sellaiset.

Elämää yksin, kaksin ja kolmisin kertoo naisesta, joka myy miehensä omaisuutta, kun tämä on matkoilla. Blogi sisältää runsaasti numeerista dataa, mikä on hienoa. Luulisin.

Minun oli eilen tarkoitus kirjoittaa kehuva kirjoitus blogista nimeltä Poikittain. Siinä oli nimittäin tasan yksi postaus ja sekin mukavan tiivis ja lyhyt. [Kuinka hienoa olisi saada joku sellainen blogi, johon ei joka päivä tungettaisi toinen toistaan pidempiä loputtomalta tuntuvia vuodatuksia. Blogi, jonka ainoa postaus olisi joka päivä tuore ja ajankohtainen. Senhän voisi vaikka opetella ulkoa.] No joka tapauksessa tänään blogiin ilmestyi toinen kirjoitus.

Yksi nerokkaimmista blogilistalisäyksistä on Orgasmi.net. Blogilistan linkki ei nimittäin osoita itse blogiin vaan yhteen postaukseen. Tosin blogissa ei olekaan kuin tuo yksi postaus. Hei, tämähän voisi olla juuri sellainen blogi, mikä Poikittain ei ole!

Tarkastaja Levola on blogi, josta saamme muun muassa lukea mistä blogin nimi on saanut alkunsa ja että kyseessä on kirjoittajan ensimmäinen blogi. [No voi helvetti, kuulin juuri radiosta, että Alkot ovat ainakin aamupäivän lakossa. Kuinka tässä ihminen voi pärjätä. Mitä jos lakko jatkuu vielä iltapäivälläkin.][EDIT klo 11:30: Luin juuri Helsingin sanomista, että Alkon lakko päättyy. Vappu on pelastettu iltapäivästä puhumattakaan]

Martti Luther tunnetaan siitä, että hän esiintyi joissain kuvissa samanlaisessa hatussa kuin Mikael Agricola, joka taas toimi Turussa piispana [miten tämä kuulostaa minusta jotenkin tutulta]. Martti Luther taas on hänen bloginsa, eikä sen etusivulla ole yhtään kirjoitusta. [Nämä uudet blogithan paranevat viikko viikolta].

Tanja Karpelan esto-ohjelma

2005-03-01T21:13:00.000+02:00

Sellaisina päivinä, joina en kirjoita tänne, vilpillisin aikein liikkeellä olevat lukijat valtaavat blogini. Heidän tarkoitusperiään voin vain arvella, mutta yhteistä heille on, että he kaikki tulevat tänne Googlesta, jonkin käsittämättömän hakusanan perusteella. Itse asiassa, jos joku haluaisi siivota internetin sen sisältämästä saastasta, hänen kannattaisi aloittaa Googlesta.

Sen sijaan, että olisin kirjoittanut blogiini jälleen yhden huikaisevan egosentrisen postauksen (johon olisin liittänyt kuvan keksimästäni uudesta drinkistä Tonic & Ginistä), viihdytin itseäni tutkimalla blogini lokitietoja, millaisilla hakusanoilla tämänpäivän pervoottilukijani olivatkaan saapuneet.

nuoriso-ohjaaja koulutusohjelma, luontokuva, katsojaluvut salatut elämät, jari sarasvuo, geir rönning, jari sarasvuo, jari sarasvuo, sarasvuo, sitomisleikit, sarasvuo, diili sarasvuo, nainen jäi raitiovaunun alle, helmenkalastajan oikea nimi, uimahallin siivoaminen, vuoden luontokuva, tanja karpelan esto-ohjelma...

Säpsähdin hereille. Tarkoittiko hakusanayhdistelmä tanja karpelan esto-ohjelma sitä, että joku oli kiinnostunut opetusministerin kampanjoimasta sensurointiohjelmasta vai etsikö joku tietoa ohjelmasta, jolla Tanja Karpelan toiminta voidaan estää. Oliko blogini kenties joutumassa poliittisen kybersalamurhan välikappaleeksi?

Sanamuodosta ei pystynyt päättelemään, kummalla asialla kysyjä oli, mutta koska uskon aina ihmisistä hyvää, kunnes toisin todistetaan, päättelin, että tiedonetsijä suunnitteli Tanja Karpelan vaientamista. Kenties lopullisesti.

Hieroin älynystyröitäni. Päällepäin viattomantuntuisen hakusanayhdistelmän takana saattoivat olla mittaamattoman älykkäät rikolliset aivot, jotka pyrkivät päästä yhteyteen ehkä vieläkin mittaamattomamman älykkäiden rikollisten aivojen kanssa, jotka jossain kehittelivät menetelmää, jonka avulla Tanja Karpela kytkettäisiin irti tietoyhteiskunnasta tämän sitä tietämättä.

Hieroin älynystyröitäni yhä kiivaammin. Kenties nämä vieläkin mittaamattomamman älykkäät rikolliset aivot parhaillaan päivystivät koneensa äärellä odottaen mittaamattoman älykkäiden rikollisten aivojen ilmoittautumista rikoskumppaneiksi. Yhdessä ne pystyisivät muodostamaan lähes käsittämättömän mittaamattoman älykkään rikollisaivotrustin, jonka seuraamukset internetille sellaisena kuin me sen tunnemme, saattaisivat olla kohtalokkaat.

Minun piti toimia nopeasti, mutta miten?

Tutkin lokitiedostoja. Tanja Karpelan esto-ohjelman etsijä näytti tulevan Turusta. Kävin mielessäni läpi kaikki tietämäni merkittävät kansainväliset seurapiiririkolliset, mutta mieleeni ei tullut ketään, joka asuisi Turussa. Itse asiassa mieleeni ei tullut yhtään ainoata ihmistä, joka asuisi Turussa. Oliko kaiken takana edes ihminen? Oliko jossain keksitty mittaamattoman älykäs rikollinen tietokoneohjelma, joka oli rikollisin keinoin sijoitettu jollekin turkulaiselle kotitietokoneelle haravoimaan internetiä tavoitteena löytää kaikkien aikojen mittaamattomimman älykkäät rikollisaivot. Ja kuka oli pystynyt tämän kaiken tekemään, jolleivat nuo kaikkien aikojen mittaamattomimman älykkäät rikollisaivot itse.

Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos olisi itsekin rikollinen.

[EDIT klo 21:14] Muistatteko muuten sen takavuosien missin Tanja Vienosen. Mitähän sillekin on tapahtunut. On varmaan lihonut muodottomaksi ja keikkailee jonkun Dannyn kanssa ellei ole jo dokannut itseään hengiltä.

[EDIT klo 21:15] Tutkin lokitiedostot uudelleen. Hakusanayhdistelmä olikin tanja karpela esto-ohjelma. Kivi putosi sydämeltäni.

[EDIT klo 21:16] Oletteko muuten huomanneet, että paikka paikoin lumi on pakkautunut niin korkeiksi kinoksiksi, että Lapinlahden sairaalaa ympäröivän aidan yli voi loikata kevyesti.

Ymmärrä esimiestäsi

2005-02-28T12:58:00.000+02:00

Tämän 318-osaisen artikkelisarjan ensimmäisessä osassa käydään läpi työelämässä eteentulevia tilanteita, jolloin alaisen on harkittava, miten ilmaista asiansa niin, että esimies osaa arvostaa alaisensa terävänäköisyyttä ja kypsyyttä työntekijänä yrityksen edun tästä kärsimättä.

Brittipomojen mielipiteisiin perhehtynyt konsulttiyritys The Aziz Corporation raportoi että alaisten valheet eivät esimiesten mielestä käy laatuun – paitsi siinä tapauksessa, että niitä kuulevat asiakkaat ja kyseessä ovat niin sanotut valkoiset valheet. Jälkimmäisessä tapauksessa totuuden muuntelua pitää hyväksyttävänä 37 prosenttia esimiehistä ja vieläkin useampi siinä tapauksessa, että näin turvataan oman organisaation etu.

Kuulutuksen koulutusohjelman mielipidetähystysosasto (Mi-Täh) sai haltuunsa kansainvälisen esimiesliiton koulutusmateriaalia, jossa alaisten kykyä selvitä erilaisista käytännön pulmatilanteista pyritään pisteyttämään. Seuraavassa sovellamme pistetaulukkoa joihinkin työelämässä eteentuleviin tilanteisiin. Positiiviset pisteet kertovat esimiehen arvostuksesta. Negatiivisten pisteiden kertyminen taas kertoo esimiehelle, ettei alainen ole tehtäviensä tasolla ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa jopa siihen, että se rasittava kestätyöntekijä ohittaa jo vuosia yritystä palvelleen myyjän organisaatiohierarkiassa.

Työskentelet helsinkiläisessä kodinkoneliikkeessä myyjänä. Asiakas, jolle viime viikolla myit mikroaaltouunin 8000 eurolla saapuu liikkeeseen ja valittaa, että laitteeseen ei tule kuvaa, vaikka se on kytketty ohjeittesi mukaisesti taloyhtiön antenniverkkoon.

Pahoittelet erehdystäsi ja kerrot, että se johtuu kärsimästäsi ummetuksesta. Suostut laitteen palautukseen ja maksat asiakkaan rahat takaisin. -5 pistettä.

Kerrot, ottavasi laitteen takaisin, mutta valitettavasti malli on vanhentunut jo niin pahasti, että liike voi hyvittää siitä korkeintaan 400 euroa. +2 pistettä.

Kerrot asiakkaalle, että kyseessä on niin moderni laite, että se tarvitsee toimiakseen digiboksin. Myyt asiakkaalle digiboksin 1500 eurolla. +5 pistettä.

Esimiehesi on joutunut uurastamaan kovasti ansaitakseen kannuksensa. Valitettavasti hänen sosiaalinen elämänsä on kärsinyt tästä. Vaimo on ottanut eron ja pakannut lapset ja koiran mukanaan. Ystäviäkään hänellä ei ole. Esimiehesi ilmoittaa halukkuutensa tulla syömään päivällistä luoksesi illalla.

Kerrot, että kärsit pahasta ummetuksesta eikä päivällinen tule kuuloonkaan. -4 pistettä.

Kerrot, että aiot työskennellä koko illan opiskellen kodinkoneiden käyttöohjeita. -1 piste. (periaatteessa ihan hyvä juttu, mutta esimiehesi saattaa aavistaa, että tavoittelet hänen asemaansa työpaikan hierarkiassa)

Kerrot, että olet menossa mikroaaltouunin hankkineen asiakkaan luokse katsomaan jalkapalloa ja syömään popcornia. +5 pistettä.

Lievästä epäröinnistäsi huolimatta esimiehesi haluaa lähteä mukaan asiakkaan luokse katsomaan jalkapalloa ja syömään popcornia. Saavutte asiakkaan kotiovelle, mutta tämä haukkuu sinut ja edustamasi liikkeen pataluhaksi ja uhkaa usuttaa poliisit kimppuunne, mikäli ette poistu paikalta saman tien.

Sanot esimiehellesi, että sekaannus johtuu kalenterisi yhteenliimautuneista lehdistä. -4 pistettä.

Toteat naureskellen esimiehellesi, että asiakkaalla taitaa olla se aika kuukaudesta. +1 piste.

Kerrot esimiehellesi, että olet huolissasi asiakkaasi mielenterveydestä, koska tämä on jo kuudes kerta viikon aikana kun näin käy. +4 pistettä.

Olette päätyneet esimiehesi kanssa läheiseen baariin. Loppuillasta esimiehesi uskoutuu sinulle ja kertoo aina halunneensa harrastaa villiä seksiä kanssasi.

Kerrot esimiehellesi, että kärsit ummetuksesta. -5 pistettä.

Toteat esimiehellesi, että periaatteessa hieno idea, mutta et ole varsinaisesti siihen suuntaan kallellaan. 0 pistettä.

Kerrot esimiehellesi, että mikroaaltouunin ostanut asiakas on vahvasti siihen suuntaan kallellaan ja saattelet esimiehesi taksiin. +5 pistettä.

Pohjolan poliisi kertoo

2005-02-26T00:10:00.000+02:00

Koko Blogistan tuntuu kuohuvan tästä Marginaalin tapauksesta?

Ai mistä, kuulen jonkun sieltä takarivistä kysyvän. No tietenkin tästä järkyttävästä paleltuneiden munien tapauksesta.

Siihen nähden omat murheeni tuntuvat pieniltä. Koska kuitenkin olen pieni ihminen, olen päättänyt jakaa tapahtuneen kanssanne.

Tänään aamulla piilouduin jo hyvissä ajoin ruusupuskan taakse vaanimaan pahaa-aavistamatonta postinkantajaa. Olin varustautunut eväsvoileivin sekä termospulloin. Mukanani oli myös lukemista, ettei aikani kävisi pitkäksi.

Jossain vaiheessa havahduin kuitenkin siihen, että suustani valuva kuola oli kastellut paidanrintamukseni märäksi ja 12 asteen pakkasessa tällä seikalla oli suuri vaikutus siihen, että päiväuneni keskeytyi harmittavasti, juuri kun olin päässyt siihen vaiheeseen, jossa olen alasti postituskeskuksessa ja kaikki postitoimihenkilöt tuijottavat minua.

Postinkantaja oli tullut ja mennyt ja laatikkoni pullisteli jälleen sähköpostin määrästä.

Päällimmäinen kirje herätti heti huomioni. Leijonan ja miekan sekasikiöllä varustetusta sinetistä ei voinut erehtyä. Vapisevin sormin avasin kirjeen.

Subject: Kuulutuksen koulutusohjelma
From: “Wachtmeister Teroveijo” 
Date: 26 Feb 2005 11:07:00 +0200
To: kuuluttaja@gmail.com

Tervehdys!

Ilmeisesti ylläpidät Kuulutuksen koulutusohjelma -blogia.
Siellä oleva taustakuva on törkeä ja suttuinen. 
Värimaailmankin kanssa on vähän niin ja näin. 
Rikosnimikkeenä on rikos ihmisyyttä vastaan. 
Sinut tullaan kuulustelemaan asiaan aikanaan. 
Kauniaisten poliisi ottaa sinuun yhteyttä.

Ensimmäiseksi on tärkeää, että korjaat blogisi 
vastaamaan viestintäviraston määräyksiä. 
Tee se mahdollisimman pian ja ilmoita minulle, 
kun olet poistanut tiedot.

Teroveijo Wachtmeister
vanhempi keskusrikoskonstaapeli
Turun keskusrikospoliisi
p. 555-666

Anteeksi nyt, mutta en oikein ymmärrä. Mikä ihmeen taustakuva?

Subject: Asshole punk!
From: “Wachtmeister Teroveijo” 
Date: 26 Feb 2005 11:07:00 +0200
To: kuuluttaja@gmail.com

Vaikutat varsinaiselta viisastelijalta. Silloin
totellaan, kun poliisi määrää.

Mainitsen kuitenkin tässä lainkohdat, joiden
perusteella vaadin sinua korjaamaan blogisi.

YK:n Lapsen oikeuksien julistuksen 13 artikla.

Laki Poliisin kohtuuttomasta voimankäytöstä 55§.

Lisäksi fonttisi ei miellytä ja sen pistekoko on
mielestäni liian pieni.

Teroveijo Wachtmeister
vanhempi keskusrikoskonstaapeli
Turun keskusrikospoliisi
p. 555-666

Onko nyt parempi?

Subject: Parempaan suuntaan ollaan menossa
From: “Wachtmeister Teroveijo”
Date: 26 Feb 2005 11:07:00 +0200
To: kuuluttaja@gmail.com

No niin, nyt alkaa näyttämään paremmalta.

Vielä kun lopettaisit niiden tyhmien juttujesi
kirjoittamisen.

Teroveijo Wachtmeister
vanhempi keskusrikoskonstaapeli
Turun keskusrikospoliisi
p. 555-666

Okei.

Mediapaletti kerralla kuntoon

2005-02-24T20:41:00.000+02:00

Toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen
Sanoma Oy

Luin juuri Digitodaysta halustanne saada blogit osaksi yhtiönne mediapalettia. Koska tiedän, että usein nerokkailla ideoilla on taipumus jäädä pelkiksi ääneen lausutuiksi ideoiksi sen vuoksi, ettei niille löydy tarpeeksi pätevää toteuttajaa, tahdon kertoa, että minä olen oikea henkilö toteuttamaan visioitanne. Pyrin tässä kirjeessä hahmottelemaan lyhyesti, kuinka nuo visiot lihallistetaan [Aaahh, lihallistetaan, mikä ihana sana. Siitähän tulee mieleen vaikka mitä].

Suomalaisen mediakentän vahvana hallitsijana Sanoma Oy:n pitäisi tunkeutua kerralla blogikenttään vahvoilla brandeillä. Jotta blogikenttä saataisiin kerralla haltuun, täytyy meidän pystyä tarjoamaan niin sanotusti jokaiselle jotakin (ja mielellään paljon kerralla) taattuun Sanoma-tyyliin.

Suunnitelmani perusjalkana on kolme rautaisella ammattitaidolla toteutettavaa blogia:

Helsingin Blogi, joka aitona paikallisblogina keskittyy tärkeimpiin paikallisiin ja valtakunnallisiin uutisiin sekä tarjoilee ruokavihjeitä aina torstaisin.
Ilta-Blogi keskittyy misseihin, tisseihin ja sanaristikoihin. Formuloita unohtamatta. Pinserin blogilistalta voitaisiin muuten ostaa mainostilaa, jossa julkaistaisiin joka päivä lööppi raflaavimmista aiheista.
Talousblogi, jossa olisi kaiken maailman pörssi- ja finanssijutskia. Vähänkö olisi myös cuulia, jos joku graafikko piirtelisi sinne sellaisia asiaankuuluvia käppyröitä. Sinne kannattaisi palkata myös joku talousjuttuihin perehtynyt analyytikko esimerkiksi varoittamaan lukijoita, jos vaikka Nokia meinaa tehdä konkurssin.

Näitä blogeja julkaistaisiin lasikopissa Helsingin keskustassa. Lasikoppi voisi olla noin yhdeksän kerrosta korkea, jotta kaikki apulaiseni mahtuisivat sisään yhtä aikaan. Lasikopin katolla lukisi neonvalokirjaimilla julkaistavien blogien nimet. Keskeisen sijainnin ansiosta, joku Helsingin Blogin bloggaajista voisi aina silloin tällöin piipahtaa vaikkapa eduskunnassa raportoimassa edustajien poissaoloista. Minä toimisin vastaavana pääbloggaajana ja joisin shampanjaa yhdeksännessä kerroksessa sekä kävisin silloin tällöin poliisikuulusteluissa.

Helsingin Blogi eroaisi muista blogeista siten, että sen etusivu sisältäisi pelkkiä mainoksia. Mainitsinko muuten jo, että sinne lasikoppiin mahtuisi aika monta ilmoitusmyyjääkin.

Blogistanissa luomieni kontaktien ansiosta uskoisin, että saisin masinoitua uusille blogeillemme heti alkuun varteenotettavan lukijakunnan. Uskon, etten syyllisty liioitteluun, jos väitän, että saisimme muutamassa päivässä blogeillemme parikin kymmentä lukijaa. Aktiivisella ilmoittelulla Sanoma Oy:n vanhanaikaisissa, mutta ah niin ihastuttavissa paperijulkaisuissa, lukijamäärä voisi muutamassa viikossa nousta jopa sellaisiin sfääreihin, ettei edes Schizo-Jane pysty uneksimaan vastaavista.

Kaikilla muillakin on

2005-02-23T14:31:00.000+02:00

Kuulutuksen koulutusohjelman askartelutyöryhmässä valmistetaan tänään mukavia rintanappeja, joita voi leikata tästä irti ja tunkea omaa blogiaan koristamaan.

Ensimmäisenä valmistamme perusmallin.

Sen voi lisätä sivulleen kätevästi kopioimalla seuraavan koodinpätkän:

<a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><IMG SRC="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" WIDTH="80" HEIGHT="15"></a>

Paljon tyylikkäämpi ratkaisu on laittaa kerralla pari nappia, ettei näytä niin köyhältä.

<TABLE border="0" cellspacing="0" cellpadding="0">

<TR><TD><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><IMG SRC="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" WIDTH="80" HEIGHT="15"></a></TD></TR><TR><TD><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><IMG SRC="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" WIDTH="80" HEIGHT="15"></a>
</TD></TR></TABLE>

Nappeja voi toki olla useampiakin.

<table border="0" cellpadding="0" cellspacing="0">
<tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a></td></tr>
<tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr><tr><td><a href="http://kuuluttaja.blogspot.com/"><img src="http://xs17.xs.to/pics/05083/PAINAMUA.PNG" height="15" width="80" /></a> </td></tr></table>

Ja lopuksi ratkaisu, joka tuo blogillesi uskottavuutta ja respectiä.